Mies haukkuu minua narsistiksi

Ollaan riidelty viime aikoina aika paljon ja huomaan, että aika usein erimielisyydet menevät hänen osaltaan minun "narsismini" piikkiin. Kaikki mitä teen ja asiat joista riitelemme, johtuvat hänen mielestään minun pahuudestani.

Esimerkiksi päälle puhuminen on merkki tästä, samoin 'nalkuttaminen'.

Viimeisin riita koski sitä, että pyysin viikonloppuna itselleni vähän aikaa, että mies hoitaisi lapsen ulkoilua pari tuntia la ja su. Sanoin että olen hoitanut lapsen viemiset ja haut päiväkodista ja joka päivä ulkoillut lapsen kanssa pari tuntia, antaen miehelle omaa aikaa. Kävimme kirjastossa, museossa, uimassa ja pyöräretkellä. Mies koki epäreiluna että olen tehnyt tämän ja hän olisi etukäteen halunnut tietää mikäli hän joutuu hoitamaan lasta enemmän viikonloppuna. Mies myös menee perjantaina illasta itsekseen konserttiin, mutta nyt minun oman ajan pyyntö onkin epäreilu ansan rakennus. En siis suunnitellut sitä niin, vaan keksin pyytää omaa aikaa ihan äsken.

Kuitenkaan tämä riita ei ole se ongelma, vaan se, että mies ei voi tunnistaa inhimillisyyttä minussa siten miten hän tunnistaa sen itsessään. Kaikki pahat sanat riidan aikana, mitä minä olen sanonut on toksisuutta ja narsismia. Jos hän puhuu rumasti (Hän puhuu paljon enemmän rumasti kuin minä, äsken muun muassa haukkui narsistin lisäksi vammaiseksi. Itse en solvaa häntä riidoissa.) johtuu se siitä, että hän on haavoitettu. 

Mitä tämä on, ja voiko tästä enää päästä eroon kohti normaalia kanssakäymistä vai onko tuo asenne nyt tullut jäädäkseen?

Mainitsen vielä yhtenä red flaginä miehestä, että hän saattaa haukkua minua rumaksi riidan aikana. Kuitenkaan kauniiksi hän ei minua sano, ikinä. Itse olen sanonut kerran pahasti, että harmittaa jos lapsi saa hänen huonot geeninsä (lukihäiriö ja diagnosoimaton adhd. On esim jäänyt luokalleen ala-asteella ja yläasteen vietti tarkkiksella). 

Nämä nyt esimerkkeinä niistä rumista asioista mitä olemme toisillemme sanoneet. Kumpi meistä on narsisti, vai onko kumpikaan?