Tajusin miksi uudet leffat on niin huonoja
Uusissa sarjoissa ja leffoissa rikkaat ihmiset esittää köyhiä. Eivät osaa eläytyä rooliinsa, ja siksi leffoista puuttuu nykyään sellainen aito, tunnetasolla vangitseva fiilis. Tarinat tuntuvat pinnallisilta, koska ne ovat pinnallisten ihmisten tekemiä. Ennen näyttelijät olivat usein köyhistä oloista, ja sen takia heidän esiintymisensä oli uskottavampaa. He todella halusivat todistaa olevansa hyviä näyttelijöitä, ja osasivat usein aidosti samaistua hahmoihin. Nykyään samat varakkaat botox-naamat kiertää kaikissa leffoissa, ja tarinoissa ei ole enää mitään syvyyttä ja kauneutta. Kaikki on pintaa. Ei omassa pikku onnen kuplassaan elävät eliitit osaa samaistua oikeisiin ihmisiin. Puhun nyt lähinnä jenkkileffoista, suomalaisia en jaksa edes katsoa.
Kommentit (36)
Elokuvia tehtiin aiemmin taiteeksi. Nykyään niitä tehdään sisällöksi streamauspalveluihin, samoin kuin sarjoja. Laadulla ei ole väliä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Köyhyys on suhteellista.
Onhan nyt joku SalkkariJasper köyhä kun rinnalle laitetaan Pittin Brädi. Ja toisaalta taas rikas jos rinnalla on joku Öylyläinen muka koomikko näyttelijöitsijä.
Tässä tarkoitin nyt rikkaudesta suhteessa tavallisiin ihmisiin, joita he esittävät leffoissa. Onhan se jotenkin huvittavaa katsella jotain miljonääriä, joka on päräyttänyt paikalle jollain huvipurrella tai private jetillä, ja sitten pitäisi yrittää esittää jotain syövän kanssa kamppailevaa yksinhuoltaja sairaanhoitajaa. Ihan lonkalta heitetty erimerkki, mutta ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.
Mutta hän voi samaistua roolihahmonsa kokemusmaailmaan vertaamalla itseään vaikkapa zorrogsen Georgeen. Vaikka itsellä on muutama hassu kymppimiltsi, ei sillä vielä järjestetä globaalia elinkauppaa ja sipaista maksaa muksulta aina tarvittaessa. Laittaa apeaksi, ja sitten voi suoriutua roolissaan.
Vierailija wrote:
Uudet leffat on liian pitkiä! Lisäksi näyttelijät - etenkin amerikkalaiset - on liian kauniita. Välillä ei tahdo erottaa henkilöitä toisistaan, kun kaikki on kuin samasta kauneus/komeusmuotista tulleita. Siksi tykkään brittiläisestä tuotannosta enemmän, niissä näyttelijät on persoonallisen näköisiä.
Jokainen miesnäyttelijä (Tom Cruisea lukuunottamatta) käyttää steroideja nykyään. Näyttävät naurettavalta.
Teatteriin julkaistettavat elokuvat ehdottomasti mennyt huonommaksi mutta indie elokuvissa on vielä paljon hyvää
Mulla on päinvastoin: jenkkileffoja ja-sarjoja en ole viitsinyt enää katsoa, en edes muista milloin viimeksi. Muovisia näyttelijöitä ja vain hieman peiteltyä rikollisten ja huumeiden ihannointia, se kai on se mustien ja latinoiden rikastuttava vaikutus. Suomalaiset leffat pyrin katsomaan kaikki, pienen kielivähemmistön kultturia pitää tukea. Osa hyviä, osa muilta apinoitua scheissea. Sen lisksi katson euroopalaisia ja aasialaisia tuotoksia.
Briteistä on perinteisesti löytyneet parhaimmat näyttelijät ja siellä on oltu jo pitempään huolissaan siitä, että näyttelijän ammatti tuntuu elitistyvän ja siten monien mielestä taso laskee. Köyhemmillä ei ole enää varaa koulutukseen ja valmennuskursseihin.
Vierailija wrote:
Teatteriin julkaistettavat elokuvat ehdottomasti mennyt huonommaksi mutta indie elokuvissa on vielä paljon hyvää
Totta. Ja itse tykkään tosi paljon italialaisesta tuotannosta.
Vierailija wrote:
Elokuvat ovat huonoja, koska niitä ei ole tehty tekemisen ilosta, vaan laskelmoidusti yrittäen miellyttää milloin mitäkin kohdetta.
Kiintiöleffoja. Joo joo.
Kieltämättä Kätilössä Krista Kosonen ei vakuuttanut millään tavalla, edes murre ei ollut aidon kuuloista.
Chaplinkin oli syntyisin Lontoosta ja esitti uskottavasti köyhää kulkuria, mutta huumorilla.
Vierailija wrote:
Chaplinkin oli syntyisin Lontoosta ja esitti uskottavasti köyhää kulkuria, mutta huumorilla.
Lontoossa ei voi olla köyhä. Höh. Olen kuullut täysin päinvastaisia argumentteja. Mihin tässä enää uskoa.
Vierailija wrote:
Chaplinkin oli syntyisin Lontoosta ja esitti uskottavasti köyhää kulkuria, mutta huumorilla.
Niin, asui Lontoon köyhällä aleella, vanhemmat olivat juoppoja estradiviihdyttäjiä. Kyllä kaikki chape-leffojen hahmot sieltä Lontoon kaduilta oli napattu. Samaten Stan Laurelin (Ohukainen) lähtökohdat oli vaatimattomat. Hitchcock tuli hyvin toimeen tulleesta lontoolaisesta kauppiasperheestä.
Vierailija wrote:
Luovuus on mennyttä, koska kaikki maksaa nykyään liikaa (keskivertoelokuvan budjetti Hollywoodissa jotain 150 miljoonaa ja kalliit maksavat paljon enemmän) joten riskejä ei voi ottaa. Lisäksi uusi sukupolvi käsikirjoittajia ja ohjaajia ei ole elänyt sellaista elämää että heillä olisi elämänkokemusta. South Parkilla on uusi spesiaalijakso jossa poikien "näyttelijöiden" sukupuoli ja väri muutetaan nykytyyliin mutta juoni on samaa vanhantoistoa. Tällä naureskellaan erityisesti Disneylle mutta samalla koko Hollywoodille.
Hyvä pointti nuo käsikirjoittajat ja ohjaajat, hekin ovat tärkeä osa tätä elitistiseksi muuttunutta elokuvateollisuutta. Miksi leffojen on pakko olla niin kalliita? Itse en yhtään kaipaa näitä kaikkia tehosteita ja muita, joilla yritetään kompensoida ihan ala-arvoisen huonoja tarinoita ja hahmoja. Sellainen ysärityyli riittäisi ihan hyvin. Onko oikeasti niin, että leffat on kalliita, koska yleisöt vaati tällaista kaikkien aistien ylikuormitusta?
Keskustellaanko lisää? Onko teillä hyviä indie-leffasuosituksia?
Vierailija wrote:
Tää yhteiskunta on niin pehmone ja woketettu pilalle että nykysi vanhat leffat ei menis enää mitenkää tuotantoo
Mitä tämä woketus on kun siitä valitetaan kaikkialla. Eli elokuvissa pitäisi olla vain valkoisia heteromiehiä näyttelemässä? Vanhoissa leffoissa naisen raiskaus sammuneenakin oli ihan hyvä juttu. Kauheeta paskaa varsinkin 80-90-luvulla.
Luovuus on mennyttä, koska kaikki maksaa nykyään liikaa (keskivertoelokuvan budjetti Hollywoodissa jotain 150 miljoonaa ja kalliit maksavat paljon enemmän) joten riskejä ei voi ottaa. Lisäksi uusi sukupolvi käsikirjoittajia ja ohjaajia ei ole elänyt sellaista elämää että heillä olisi elämänkokemusta. South Parkilla on uusi spesiaalijakso jossa poikien "näyttelijöiden" sukupuoli ja väri muutetaan nykytyyliin mutta juoni on samaa vanhantoistoa. Tällä naureskellaan erityisesti Disneylle mutta samalla koko Hollywoodille.