Miksi miesten kanssa on helpompi ystävystyä mitä naisten?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Miehet on helppoja. Ne menee siitä mistä aita on matalin, ja jos niihin hieroo tuttavuutta niin yleensä ovat myötämielisiä ainakin jos nainen on pantava. Mutta turha odottaa niiltä mitään oikeaa kiintymystä.

 

Naiset ovat varovaisempia ja lämpenevät hitaammin, mutta heistä saa sitten ajan kanssa todellisia ystäviä, jotka kannustaa ja tukee niin ylä- kuin alamäissä.

Ajan kanssa nimenomaan, kun ulkonäkö rupsahtaa. Vanhemmiten on myös parempi itsetunto eivätkä enää tunne tarvetta näpäytellä ja vältellä kauniimpia.

Eli nuorena ei voi olla yhtään kaveria?

En ihan ymmärrä mistä tämä jatkuva jankutus kaverimiesten pilluntarpeesta on peräisin? Että joku mies hengailisi naisen "ystävänä" vuosia vain kärkkyäkseen tilaisuutta päästä sänkyyn hänen kanssaan? Herätys.

Olen mies ja olen ollut vaimoni kanssa yhdessä vuosikymmeniä. Tutustuin työpaikallani reilut parikymmentä vuotta sitten naiseen, jonka kanssa olemme olleet läheisiä aina siitä asti.

Ihan ensi tapaamisesta alkaen olemme tulleet juttuun todella hyvin. Ollaan käyty yhdessä duunipaikan kekkereissä, ollaan käyty satoja kertoja lounaalla, kahvilla ja joskus lenkillä, konsertissa etc. Meidän on helppoa keskustella kaikenlaisista asioista yhdessä - ei tarvitse esittää mitään. Meillä molemmilla on omat perheemme, jotka ovat luonnollisesti etusijalla.

Ja tiedättekö mitä? Tässä ystävyyssuhteessa ei ole milloinkaan ollut seksuaalista virettä. Yksi yhteinen työkaverimme (nainen) tuli joskus utelemaan minulta emmekö todellakaan ole koskaan panneet. Vastasin hänelle kohteliaasti, ettei asia kuulu hänelle, mutta kun nyt kysyit, vastaus on "emme todellakaan ole". Jäin funtsimaan silloin, etten missään tapauksessa edes haluaisi seksin tms. tulevan ystävyyssuhteeseemme väliin, siitä ei kuitenkaan seuraisi mitään hyvää.

En millään usko olevani ainoa, jolla on aidosti platoninen, pitkäaikainen ystävyyssuhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ilman mitään Taka-Ajatuksia(tm).

Työpaikoilla jotkut miehet ovat todella ystävällisiä ja huomaavaisia, hakeutuvat seuraan ja ystävystyisivät tosi mutkattomasti. Naiset ovat yleensä varautuneempia. En halua kuitenkaan itse ystävystyä läheisesti miesten kanssa, koska olen parisuhteessa. Vaikka en olisi parisuhteessa, en haluaisi miespuolisia läheisiä ystäviä, koska sellaisissa suhteissa on aina tullut ihastumista ja isompia odotuksia puolin tai toisin. Olen miettinyt miksi tällainen kuvio toistuu. Siitä ei olisi tullut yhtään mitään, jos olisin alkanut kaikkien niiden miesten ystäviksi, jotka ovat pyrkineet ystävystymään minun kanssani. Myönnän, että pääni olisi aivan sekaisin kaikista ihastumissotkuista ja se ei voisi olla vaikuttamatta haitallisesti parisuhteeseeni.