Tulevaisuus vanhemman lapsellisen miehen kanssa - Kokemuksia?

Olen tapaillut yhtä miestä nyt 18 kuukauden ajan. Ikä eroa meillä on 15 vuotta: minä olen kolmikymppinen ja mies lähempänä viittä kymmentä. Meillä on ollut kaikin tavoin erittäin mukavaa koko tämä aika. En vain osaa päättää, jatkaako suhdetta vai siirtyäkö elämässäni eteenpäin ilman nykyistä kumppania. Miehellä on yksi 11-vuotias tytär edellisestä parisuhteesta naisen kanssa, jonka kanssa tämä mies ei ikinä ollut naimissa. Mies ei ole juuri mikäänlaisissa väleissa exänsä kanssa, mikä vaivaa minua, mutta hän ei halua puhua asiasta. 

Viimeaikoina olen kokenut oloni todella hämmentyneeksi tulevaisuuden suhteen. Suurimman osan aikuisuudestani olen viettänyt ilman pitkäaikaista suhdetta suurkaupungeissa ulkomailla. Nautin toisaalta vapaudesta, mutta toisaalta olen kerrankin löytänyt aivan ihanan ja rakastettavan kumppanin, jonka kanssa meillä on monella tapaa samantapaisia ajatuksia maailmasta - lukuun ottamatta yhteistä tulevaisuuttamme.

 Minua häiritsee nykyisessä suhteessamme se, että meitä ei yhdistä mikään ja tämän miehen kanssa on todella vaikea puhua vakavasti tulevaisuudesta. Hän aina painottaa, kuinka hän arvostaa perinteisiä perhearvoja, mutta kuitenkin on sanonut, ettei tarvitse avioliittoa ja valtion byrokratiaa vahvistamaan rakkauttamme. Olen hämmentynyt, koska mies kuitenkin vihjailee usein, kuinka toivoisi lisää jälkikasvua ja aina silloin tällöin puolivitsailee, kuinka voisimme jättää ehkäisyn ja tehdä minut paksuksi.

Itse en välttämättä tarvitse omia biologisia lapsia ollenkaan tämän elämän aikana, minkä kerroin tälle miehelle jo heti ensimmäisten viikkojen aikana alettuamme tapailla. Ja tiedän, etten varmasti halua lapsia avioliiton ulkopuolelle meidän tapauksessa, koska itse olen juuri aloittanut yrittäjänä ja olen vielä tällä hetkellä hyvin pienituloinen, kun taas tämä kumppanini on suhteellisen varakas. Toisin sanoen, en halua ottaa minkäänlaista riskiä, että päätyisin yksinhuoltajaksi ja joutuisin taloudellisesti ikävään tilanteeseen pienen lapsen kanssa ja samanaikaisesti yrittäisin rakentaa omaa liiketoimintaani. Ei kiitos. 

Asumme erillämme, mutta mies tämän tästä muistuttaa, kuinka voisin muuttaa hänen luokseen. Minulla on omistusasunto, enkä näe mitään syytä muuttaa yhteen tässä tilanteessamme, koska mies ei ole osoittanut, että haluaisi millään lailla virallistaa suhdettamme ja toisaalta olen myös vieras ihminen hänen lapselleen. Tulen hyvin toimeen hänen tyttärensä kanssa, MUTTA lopulta olen kuitenkin aina perheen ulkopuolinen henkilö hänen lapselle, ja mielestäni on hyvä, että hänellä on mahdollisuus viettää aikaa myös kahdestaan isänsä kanssa. Ja vielä mitä lapsiin tulee, en usko, että myöskään tämän pian teini-ikäisen tyttären kannalta olisi mukavaa, että hankkisin tämän miehen kanssa lisää lapsia tähän talouteen. 

En tiedä, mitä tällä viestillä yritän lopulta kysyä, mutta olisi ylipäänsä mielenkiintoista kuulla, onko täällä vastaavassa tilanteessa olevia naisia, jotka ovat tavanneet muuten todella mukavan miehen, mutta jonka kanssa yhteisen tulevaisuuden suunnittelu on tavalla tai toisella erittäin haastavaa. Ja miten olette tulleet toimeen lopulta edellisestä suhteesta tulleiden lasten kanssa?