Voiko elämäänsä elää niin, että tekee vain kaikkea hauskaa?

Vierailija wrote:

Ei elämän pidä olla kiva ja hauskaa koko ajan. Ei se olisi elämää. 

Se just on elämää. Kärsiminen tekee vain katkeraksi.

Jossain vaiheessa ei löydy enää uutta hauskaa.

Ja varmaan se hauskanpitokin alkaa jossain vaiheessa maistua työltä.

Ei, ei onnistu. Yrittää kyllä voi.

Vierailija wrote:

Ei voi. Aina on pakko sairastaa ja käydä lääkärissä jossain vaiheessa. Niiltä ei pelasta miljoonatkaan. Eikä kyllä siltäkään että joku ihminen on sulle ilkeä, tai että joku sun läheinen kuolee. Ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä on jokaisen elämässä, vaikka niitä miten yrittäisi paeta. Se kuuluu elämään. 

Voit palkata jonkun pesemään perseesi ja hampaasi, mutta tehtävä ne on, ja paskalla käymiseen ei voi edes palkata ketään, vaikkei siinä mitään kivaa ole.

Raha auttaa sairauksiinkin jossain määrin.

Ei ole mahdollista. Jatkuvaan kivaankin turtuu. 

Mahdollisimman paljon hauskanpitoa. Pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan niinkuin ellun kanat.

Vierailija wrote:

Tavallaan joo, mutta oikeastaan ei. Esimerkiksi hammaskivenpoistossa käyminen ei ole hauskaa.

Mutta sen hankkiminen on sitäkin hauskempaa.

Ihmisen aivot ei oikein toimi niin, että tuo olisi mahdollista. Se hauska ei enää edes tunnu hauskalta, jos sitä jatkuu pitkään. Enemmän se hauskanpito osana elämää on oman persoonallisuuden, geeniperimän  ja aivokemian tulosta, kun ulkoisten puitteiden. Monella se hauskanpitokin on ainakin osin teeskentelyä.

Eikös se riipu aika paljon siitä, mitä pitää hauskana?