Te joiden mielestä toimeentulo on paljolti itsestä kiinni, kertokaa miten pääsen parempiin tuloihin?

Vierailija wrote:

Minulla on ikää lähes 50 vuotta. Opiskelen yliopistossa viimeistä vuotta. Koko opiskelujeni ajan olen tehnyt täyttä työviikkoa. Luentoja varten olen ottanut vapaata joko lomana tai käyttänyt niihin ylityötuntejani. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lomapäivät on mennyt luentoihin. Keskiarvoni on reilusti yli 4 ja opintopisteitä valmistuttani lähes 400. 

 

Minulla ei ole kumppani, jonka rahoja voisin käyttää elämiseen. Elätän itse itseni työlläni enkä saa minkäänlaisia yhteiskunnan tukia, en opintotukea tai asumistukeakaan. 

 

 

Eli tarkoitat, että kaikki sinua "heikommat" saavatkin pudota kelkasta.

Vierailija wrote:

Sun täytyy nyt priorisoida opiskelu työn edelle, jotta valmistut. 

Kyllä muutkin opiskelijat pärjää tuella ja lainalla.

Eli ohje: tee kuten muutkin opiskelijat.

Juo alkoholia, biletä?

Työllistymällä!

Sanni Grahn-Laasonen: "Opiskelijoilla ja ansio­sidonnaisen saajilla on edellytykset nousta pieni­tuloisuudesta työllistymällä"

Aina voi valehdella terveydentilastaan.

Itsellä kanssa krooninen sairaus on merkittävästi rajoittanut elämää. Uskon, että minulla olisi kyllä kykyjä ja taitoja saavuttaa hyvä tulotaso normaalitilanteessa, mutta sairaus uuvuttaa niin paljon, että juuri ja juuri selviän päivittäisistä askareista.

Yrittäjäkursseilla opetetaan, että kaikki lähtee omasta asenteesta. Myös sairauden kanssa pärjääminen.

kouluttaudu alalle tai opettele joku taito jota työnantajat arvostavat ja joista on pula. Joku höpötieteen maisteri on ihan yhdentekevä tutkinto jossei kukaan sellaista työntekijää tarvitse. Jos olet valmis ihan yliopistotutkinnon suorittamaan niin esim lääkäri, lakimies, Di, ekonomi ovat niitä järkeviä valintoja.

Itse ihan duunaripohjalla (koulu ja opiskelu ei oikein ikinä ole sujunut). Tällä hetkellä ansiotulot n 60-70k/vuosi, jos ylityöt lasketaan niin usein menee yli 100k. Ja sitten se tärkein: suunnittele, säästä, sijoita. Tottakai hetkessä pitää elää mutta hyvin voi pari tonnia kuussa laittaa esim osakkeisiin tai jos ei osakepoiminta kiinnosta niin johonkin vähäkuluiseen indeksirahastoon.äläkä hellitä, pörssissä aina alamäkiä ja yhtä varmasti taas tullaan ylös, pysy suunnitelmassa.

10v+ vuoden päästä huomaat että et ole enää pelkästään riippuvainen ansiotuloista, 20v päästä voit halutessasi ruveta elämään pääomatuloilla.

Vierailija wrote:

kouluttaudu alalle tai opettele joku taito jota työnantajat arvostavat ja joista on pula. Joku höpötieteen maisteri on ihan yhdentekevä tutkinto jossei kukaan sellaista työntekijää tarvitse. Jos olet valmis ihan yliopistotutkinnon suorittamaan niin esim lääkäri, lakimies, Di, ekonomi ovat niitä järkeviä valintoja.

Itse ihan duunaripohjalla (koulu ja opiskelu ei oikein ikinä ole sujunut). Tällä hetkellä ansiotulot n 60-70k/vuosi, jos ylityöt lasketaan niin usein menee yli 100k. Ja sitten se tärkein: suunnittele, säästä, sijoita. Tottakai hetkessä pitää elää mutta hyvin voi pari tonnia kuussa laittaa esim osakkeisiin tai jos ei osakepoiminta kiinnosta niin johonkin vähäkuluiseen indeksirahastoon.äläkä hellitä, pörssissä aina alamäkiä ja yhtä varmasti taas tullaan ylös, pysy suunnitelmassa.

10v+ vuoden päästä huomaat että et ole enää pelkästään riippuvainen ansiotuloista, 20v päästä voit halutessasi ruveta elämää

^^^

Joku ei tainnut lukea aloitusviestiä. Erit. kohta "opintojen suorittaminen töissä käydessä".

Jompaa kumpaa keskityttävä tekemään täysipainoisesti, jotta mahdollistat suorasti tai epäsuorasti molempien hyödyt tulevaisuudessa.

Itse opiskelin 20v sitten kokopäivätöiden ohella näyttöihin perustuvaa monimuoto- tutkintoa, mikä mahdollisti sitten kehittymisen ja etenemisen työurallakin. Asuin yksin, en ollut oikeutettu tukiin, vaikka vuokra jo tuolloin 20v sitten oli lähes 700e/kk. Pienen lainan jouduin ottamaan mutta se oli sijoitus tulevaisuuteen. Tuohon aikaan sitä jaksoi erilailla kun oli vastuussa vain itsestään ja työkin oli suht leppoisaa yrityspuolen asiakaspalvelua. 

Vierailija wrote:

Jompaa kumpaa keskityttävä tekemään täysipainoisesti, jotta mahdollistat suorasti tai epäsuorasti molempien hyödyt tulevaisuudessa.

Itse opiskelin 20v sitten kokopäivätöiden ohella näyttöihin perustuvaa monimuoto- tutkintoa, mikä mahdollisti sitten kehittymisen ja etenemisen työurallakin. Asuin yksin, en ollut oikeutettu tukiin, vaikka vuokra jo tuolloin 20v sitten oli lähes 700e/kk. Pienen lainan jouduin ottamaan mutta se oli sijoitus tulevaisuuteen. Tuohon aikaan sitä jaksoi erilailla kun oli vastuussa vain itsestään ja työkin oli suht leppoisaa yrityspuolen asiakaspalvelua. 

Keskittyy työhön ---> Tulotaso ei ikinä nouse, mikä olikin alkuperäinen kysymys.

Keskittyy opiskeluun ---> Vuokrat jäävät maksamatta. Koska opintolainaa ei ole sairauden kanssa järkevää ottaa, tämä ei ole vaihtoehto.

Jos olet jo 42-vuotias, niin sinulla kaiken järjen mukaan pitäisi olla jo jokin ammatti? 

Vierailija wrote:

"Joku höpötieteen maisteri on ihan yhdentekevä tutkinto jossei kukaan sellaista työntekijää tarvitse."

?? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sun täytyy nyt priorisoida opiskelu työn edelle, jotta valmistut. 

Kyllä muutkin opiskelijat pärjää tuella ja lainalla.

Eli ohje: tee kuten muutkin opiskelijat.

Entäs millä sitten maksan vuokrat? Minähän tuossa erittelin syyt, terveyteen liittyen, minkä vuoksi lainaa ei pidä ottaa.

AP

Sun täytyy muuttaa halvempaan asuntoon ja vähentää työntekoa jotta saat opinnot valmiiksi.

"yhteensä n. 65 tuntisia viikkoja maksaakseni 700 euron vuokrat"

 Siis onko tuntipalkkasi 2,5 euroa?

Vierailija wrote:

Jos olet jo 42-vuotias, niin sinulla kaiken järjen mukaan pitäisi olla jo jokin ammatti? 

Tähän maahan mahtuu yllättävän montakin tuonikäistä, joilla on vakinainen työ muttei tutkintoa.

Vierailija wrote:

"yhteensä n. 65 tuntisia viikkoja maksaakseni 700 euron vuokrat"

 Siis onko tuntipalkkasi 2,5 euroa?

Hommaisit itelles mieluummin jonkun huumoripaidan.

Ikävää että opiskelijoiden tuet on niin pieniä. Silti minusta ratkaisu on se opintolaina sinun tilanteessasi, en näe miten krooninen sairaus käytännössä estää sen, et vaan haluaisi ottaa sitä.

Joskus joutuu tekemään asioita jota ei varsinaisesti haluaisi, mutta maailma on sellainen välillä.

Jos minä saisin vaikuttaa enemmän politiikkaan, opiskelijoita tuettaisiin enemmän. Nyt kun en voi, sanon että raivaa se henkinen este jonka keksit lainalle ja hoida opinnot loppuun yksistään niihin keskittyen. 

Vierailija wrote:

Ikävää että opiskelijoiden tuet on niin pieniä. Silti minusta ratkaisu on se opintolaina sinun tilanteessasi, en näe miten krooninen sairaus käytännössä estää sen, et vaan haluaisi ottaa sitä.

 

Joskus joutuu tekemään asioita jota ei varsinaisesti haluaisi, mutta maailma on sellainen välillä.

 

Jos minä saisin vaikuttaa enemmän politiikkaan, opiskelijoita tuettaisiin enemmän. Nyt kun en voi, sanon että raivaa se henkinen este jonka keksit lainalle ja hoida opinnot loppuun yksistään niihin keskittyen. 

Ei tästä ketjusta selvinnyt estettä lainalle. Kukapa haluaisi syömävelkaa, mutta jos tarkoitus on nostaa opiskelulla tulotasoa, maksetaan velat sitten myöhemmin niillä nousseilla tuloilla. Se tulojen nousu kai koko opinnoissa oli tavoite? 

Ihmiset keksii itse itselleen ongelmia ja esteitä. 

Pitää hoitaa asiat niin että ratkoo yhtä ongelmaa kerrallaan. Nyt otat sen lainan ja hoidat opiskelut loppuun. Sitten pistät kaiken fokuksen hyvän työn etsimiseen - verkostoidu, kehitä taitoja jota työpaikkailmoituksissa mainitaan (tarvittaessa myös pätkätöillä jos niistä tulee sopivaa kokemusta). Sitten töissä maksat velat pois ja lopulta nautit kohonneesta palkasta itse.

Olen pahoillani että olet kroonisesti sairas. Toivottavasti valmistut ja löydät hyvän työn.