Lue keskustelun säännöt.
Häpeän itseäni niin paljon. Kaikkea mitä sanon tai olemustani. Kritisoin itseäni päässä jatkuvasti.
12.10.2023 |
Haukun itseäni niin etten enää edes huomaa sitä tai olen niin väsynyt siihen. Koko ajan takaraivossa mietin kuinka helvetin tyhmä olen ja ällöttävä, lihava laiska paska.
Kun sanon asiakkaalle, että aja varovasti, siellä on jo pimeetä niin mietin että olipa taas idioottimainen lause, aivan kun hän ei itse sitä huomaisi.
Tai ihan mitä vain. Kun joudun tai puhun tsestäni etenkin niin ei jumalauta. Parempi olla hiljaa. Olen hiljaa.
Lääkärilläkin meni hermo kun kysyi mistä olen lähtöisin, kerroin ensin kaupungin x jossa asuin suurimman osan elämästäni, kirjoitti sen paperille ja sanoin, että asuin kyllä sitä ennen ekat elämäni kolme vuotta paikassa x. Pyöritti silmiään ja naljaili, niin eli siis mihis sut vietiin synnytyslaitokselta. Hävetti taas niin paljon. Että en tiedä mikä olen ja mitä helvetin merkitystä silläkin on, ajasta mistä en edes muista mitään. Hävettää hävettää.
Inhoan itseäni. En vain pärjää tässä elämässä. Sitten vain feikkaan kun lähden ovesta ulos ja kun tulen kotiin niin olo on raskas enkä tiedä mitä ihmeen elämää tämä olevinaan on kun en oikeasti haluaisi olla yhtään tässä tilassa.
Kommentit (47)
Hirveä myötätunto heräsi. Olen saanut apua terapiasta ja tiedän kuinka vaikeaa on kamppailla itseinhon ja kaikkien vaikeiden asioiden kanssa. Minusta olet rohkea kun kirjoitit tänne ja yrität ratkoa ongelmia. Tukeni Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tekisi mieli kuolla.
Näin untakin että olin yksin kylmässä ja hämärässä huoneessa. Olin ihan maassa ja loppu.
Veljeni ja sisko tuli kylään. Veli korjaili tavaroitani, sähkölaitteet olivat rikki, korjasi niitä. Minua pelotti että saa pahan sähköiskun, oli onneksi sellaiset hanskat kädessä.
Isäkin tuli, ja joitakin sukulaisia. Olikin joulu yhtäkkiä. Söimme yhdessä ateriaa. Oli rakkaat ympärillä. Oli vähän parempi olla vaikka edelleen aika synkkä olotila.
Vanhat kaveritkin tuli käymään. Ei paljoa juteltu. Oli kuitenkin kiva kun kävivät. Yritin näyttää heille että olen muuttunut, näytin heille lääkärin B-lausunnon joka putosi postilaatikosta heidän ollessa luonani, yritin sanoa että katsokaa, yritän kyllä muuttua.
Luin sitä lausuntoa itsekseni ja olin pettynyt siihen jostain syystä. Katsoin ettei se psykiatri edes yrittänyt kirjoittaa hyvää lausuntoa että menisi kelalla läpi. Toivottavasti se on unta vain.
https://www.evermind.fi/estynyt-persoonallisuus/
Tuo estynyt persoonallisuushäiriö kuulostaa aivan minulta. Jokainen kohta täyttyy.
Huh..
Ap
Jos siirrät ajatuksesi ja kiinnostuksesi johonkin kritiikkiä kaipaavaan asiaan ja hiukan itsesi ulkopuolelle, jatkuva itsensä tarkkailu on rasittavaa. Olet varmaan ihan hyvä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En tiedä lohduttaako yhtään, mutta suurin osa ihmisistä on samanlaisia, mutta ne ei vain mieti sitä. Tai ihmisellä on sellainen kupla, jossa se koko ajan vahvistaa sitä harhaa, että se on hyvä tyyppi, vaikka ei oikeasti olisikaan. Ainakaan mikään erityisen hyvä. Tämä kupla kun puhkeaa syystä tai toisesta, ihminen masentuu. Tai toisinpäin: kun ihminen masentuu, ihminen alkaa nähdä itsensä typeränä ja epäkelpona. Olen lukenut, että itse asiassa masentuneena ihminen näkee itsensä realistisemmin kuin normaalitilassa. Huom. ei realistisesti vaan realistisemmin. Se normaalitila on sellaista että ihminen kaiken aikaa väistelee epämiellyttäviä totuuksia itsestään ja hyväksyy mieluusti vain miellyttävät puolet itsestään. Kaikki esimerkiksi ovat aika itsekkäitä, koska sellainen on elollisen osa. Silti juuri kukaan ei haluaisi olevansa myöntää olevansa itsekäs.
Ja minä taas en ymmärrä mikä ongelma tosiasioiden myöntämisessä on. Minä olen tietyllä tapaa itsekäs. Rahani ovat ensisijaisesti minua itseäni varten ja toissijaisesti muita varten. Jos otan kaupassa vikan tuotteen, niin ajattelen "itsekkäästi", että so what, minulla on siihen oikeus. Kuten onkin, maksavana asiakkaana. Liikenteessä menen etuajo-oikeutettuna ensin (paitsi jos se aiheuttaisi vaaraa.) En toisaalta myöskään koskaan oleta kenenkään antavan minulle etuajo-oikeutta silloin kun minulla ei sitä ole.
Ja olen samaan aikaan empaattinen. Autan ihmisiä enkä koskaan sanoisi kenellekään, että painu v....n. Paitsi jollekin ilkeälle pa....sk....alle XDDDDD Eläimiä kohtaan olen varsinkin erittäin empaattinen enkä koskaan jättäisi elikkoa pulaan. Joten ihan hyvin kehtaan sanoa, että joissain asioissa olen itsekäs. Monissa asioissa en ole.
Kiitos<3