Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhteessa roolit ovat toisinpäin
12.10.2023 |
Muilla vastaavanlaista kokemusta? Mies haluaisi enemmän läheisyyttä, nainen taas on torjuva. Mies haluaisi keskustella syvällisiä, nainen taas haluaisi jutella enemmän vain arkisista asioista. Mies haluaisi kertoa naiselle kuinka paljon rakastaa, nainen puolestaan joutuu sanomaan suoraan ettei halua ottaa tuollaisia tunnustuksia vastaan, ja että kokee omalta osaltaan luontevammaksi osoittaa rakkauttaan tekojen kautta. Mies haluaisi juhlistaa yhteisiä merkkipäiviä, nainen taas ajattelee ettei päivämäärillä ole merkitystä, ja että juhlistetaan jonain muuna päivänä mikäli siltä tuntuu. Mies on epävarma siitä rakastaako nainen enää, mistä nainen turhautuu koska haluaisi, että mies seisoisi omilla jaloillaan, keskittyisi enemmän arkisiin asioihin ja ottaisi itsekin enemmän omaa tilaa.
Tuntuu niin kummalliselta, kun yleensä se kuitenkin menee niin että nainen haluaisi enemmän läheisyyttä, mutta mies on torjuva. Yleensä nainen toivoo mieheltä sitä, että mies tulee lähelle, on valmis keskustelemaan vaikeistakin asioista, tunnustaa rakkauttaan ja haluaa oma-aloitteisesti juhlistaa yhteisiä merkkipäiviä. Mutta joskus käy näin, että kun nainen saa kaiken tämän, nainen alkaa kaivata sittenkin jotain muuta.
Kommentit (36)
Vierailija wrote:
Jos ei olettaisi mitään mielivaltaisia, satuihin perustuvia sukupuolirooleja, niin parisuhde ja kaikki muukin elämä olisi helpompaa. Mutta saahan sitä omaa elämäänsä paskoa juuri niin kuin haluaa.
Totta toinen puoli. - Mutta silti täällä moni kimpaantuu kun huomauttaa siitä, kuinka miehen rooli ei ole juurikaan muuttunut viimeiseen pariiintuhanteen vuoteen, vaan moni odottaa joko tietosiesti tai tiedostamatta monia sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia mieheltä kuin mitä on mieheltä tai miehiltä on odotettu ja vaadittu jo viimeiset parituhatta vuotta. Onko tämä sitten biologiaa, vai omaa mukavuuttta tai kenties opittua ja kulttuurimme sanelemaa, niin en tiedä, - Tiedän vain, että kun olet normista eroava mies niin herätät ennakkoluuloja ja jopa halveksintaa niin toisten miesten taholta kuin naisten osalta, - Voit kelvata maskotiksi tai jopa kaveriksi mutta se, kenen kanssa halutaan edetä parisuhteeseen valitaan ja tai halutaan joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta mikä tappio se sinulle on, että joku vajaaälyinen tai hullu ei halua kanssasi parisuhteeseen? Haluaisitko sinä parisuhteeseen hänen kanssaan?
Keskitien kulkijana elämä on rauhallisempaa. Ei tartte juosta ja paeta mitään.
Itselläni on varmaan liian korkea ÄÖ, niin ns. normaalien ihmisten kanssa en varmaan kykene parisuhteeseen. Parisuhteissani olen havainnut näiden normaalien muuttuvan rikollisiksi mm. pahoinpitely jne. Parisuhde tulee yleensä myös minulle melko kalliiksi, olisin näillä rahoilla maksanut jo siskoni asuntolainan. 🤬 Tosin vapaus on kivempi asia, niin haluan asua vuokralla ja kun liikaa psykoottisia henkilöitä alkaa olla lähellä, niin voin muuttaa muualle. 🥰
Normista poikkeava mies voi olla jonkun aikaa huvina. Mutta ei ole juuri koskaan riittävän laadukas pitkään ja leveään aitoa rakkautta sisältävään parisuhteeseen. Laastariksi jotkut kelpuuttavat. Vuosi max kaksi noita ihmiset jaksaa. Ei pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eipä ole kokemusta. Minä olen nainen ja rakkauden "kieleni" on läheisyys eri muodoissaan. Mieheni ovat olleet tyypillisiä suomalaisia autisteja. Kylmiä jääkalikoita.
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn että miten sellaisen jääkalikan kanssa edes päädytään intiimiin suhteeseen?
Olen eri kuin lainaamasi, mutta kokemusta on itsellänikin.
Itselläni alussa mies näytti hyvin erilaista puolta itsestään, jokin liehittelyvaihe. Kehui kauniiksi, kysyi kuulumisia, suunnitteli yhteistä tekemistä jne.
Ja kun oltiin ns. turvallisesti parisuhteessa, loppui tuo kaikki kuin seinään. Viestejä sai harvakseltaan, ja välillä ei edes vastattu jos itse laitoin jotain iloista viestiä. Kaikki "yhdessäolo" oli käytännössä vain samassa tilassa hengailua. Jos jotain yhteistä tekemistä halusin, niin itse sain kaikki suunnitella ja toinen lähti sitten kyllä mukaan.
Suoraan sanoen oli jo alle vuodessa niin itsestäänselvyytenä pidetty olo, että lopetin suhteen. Kyllä suhteessa pitää olla sitä mielenkiintoa toiseen pidempäänkin kuin ekat liehittelykuukaudet.
Kuinkahan nämä lainaukset nyt menevät, jännä nähdä 🤨
Vierailija wrote:
Normista poikkeava mies voi olla jonkun aikaa huvina. Mutta ei ole juuri koskaan riittävän laadukas pitkään ja leveään aitoa rakkautta sisältävään parisuhteeseen. Laastariksi jotkut kelpuuttavat. Vuosi max kaksi noita ihmiset jaksaa. Ei pidempään.
Mutta kun tästä huomautat tai ylipäätäämn siitä, että miehen roolin epäkohdista huomautat niin valmistaudu saamaan kuraa niskaasi, koska hei naisia sorretaan ja alitetaan enemmän joten se on kai vain ihan oikein, että osaa miehisä voidaan potkia päähän ja halveksia se on sitä tasa-arvoa, koska tylsäähän olsi potkia niitä miehiä jotja asettuvat normiin,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eipä ole kokemusta. Minä olen nainen ja rakkauden "kieleni" on läheisyys eri muodoissaan. Mieheni ovat olleet tyypillisiä suomalaisia autisteja. Kylmiä jääkalikoita.
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn että miten sellaisen jääkalikan kanssa edes päädytään intiimiin suhteeseen?
Olen eri kuin lainaamasi, mutta kokemusta on itsellänikin.
Itselläni alussa mies näytti hyvin erilaista puolta itsestään, jokin liehittelyvaihe. Kehui kauniiksi, kysyi kuulumisia, suunnitteli yhteistä tekemistä jne.
Ja kun oltiin ns. turvallisesti parisuhteessa, loppui tuo kaikki kuin seinään. Viestejä sai harvakseltaan, ja välillä ei edes vastattu jos itse laitoin jotain iloista viestiä. Kaikki "yhdessäolo" oli käytännössä vain samassa tilassa hengailua. Jos jotain yhteistä tekemistä halusin, niin itse
No persiilleenhän ne meni 🤔 mutta selvinnee mistä katkeaa lainaus ja alkaa uusi viesti.
Voisin ajatella suhteen toimivan miehekkään miehen kanssa. Bongaan helposti naismaiset miehet, jotka yrittävät peittää ominaisuutensa machoiluun. Muutoin taidan haluta naisellisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Normista poikkeava mies voi olla jonkun aikaa huvina. Mutta ei ole juuri koskaan riittävän laadukas pitkään ja leveään aitoa rakkautta sisältävään parisuhteeseen. Laastariksi jotkut kelpuuttavat. Vuosi max kaksi noita ihmiset jaksaa. Ei pidempään.
Mutta kun tästä huomautat tai ylipäätäämn siitä, että miehen roolin epäkohdista huomautat niin valmistaudu saamaan kuraa niskaasi, koska hei naisia sorretaan ja alitetaan enemmän joten se on kai vain ihan oikein, että osaa miehisä voidaan potkia päähän ja halveksia se on sitä tasa-arvoa, koska tylsäähän olsi potkia niitä miehiä jotja asettuvat normiin,,,
Halveksua voi niitä jotka pyrkivät oikeuttamaan huonon käytöksensä sillä että eivät ole asettuneet normiin. Se on suurinta tekopyhyyttä ja itsensä kohtaamattomuutta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Normista poikkeava mies voi olla jonkun aikaa huvina. Mutta ei ole juuri koskaan riittävän laadukas pitkään ja leveään aitoa rakkautta sisältävään parisuhteeseen. Laastariksi jotkut kelpuuttavat. Vuosi max kaksi noita ihmiset jaksaa. Ei pidempään.
Mutta kun tästä huomautat tai ylipäätäämn siitä, että miehen roolin epäkohdista huomautat niin valmistaudu saamaan kuraa niskaasi, koska hei naisia sorretaan ja alitetaan enemmän joten se on kai vain ihan oikein, että osaa miehisä voidaan potkia päähän ja halveksia se on sitä tasa-arvoa, koska tylsäähän olsi potkia niitä miehiä jotja asettuvat normiin,,,
Halveksua voi niitä jotka pyrkivät oikeuttamaan huonon käytöksensä sillä että eivät ole asettuneet normiin. Se on suurinta tekopyhyyttä ja itsensä kohtaamattomuutta.
Totta. - Mutta mikä oikeuttaa piikittelemään ja v...n siitä, että on lyhytkasvuinnen (reilusti alle 170 cm) ja kaljuuntunut? - Tosin naisten kunniaksi on sanottaba, että enemmän olen saanut edellä mainittua typerää ja loukkaavaa käytöstä toisilta miehiltä kuin naisilta; olkoonkin että olen kohdannut naisia, joille "pituusrajoittuisuuteni" on jo merkki, siitä, etteivät halua kanssani mitään intiimimpää. Mutta toki tiedostan, että vastaavasti varmasti yhtälailla on miehiä, jotka eivät voisi kuvitella itseään kookkaampaa kumppania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Eipä ole kokemusta. Minä olen nainen ja rakkauden "kieleni" on läheisyys eri muodoissaan. Mieheni ovat olleet tyypillisiä suomalaisia autisteja. Kylmiä jääkalikoita.
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn että miten sellaisen jääkalikan kanssa edes päädytään intiimiin suhteeseen?
Olen itse sellainen autistipiirteinen jääkalikka (nainen) ja alkoholin voimallahan ne mun suhteet on aina alkanut. Juovuksissa kun tekee kovasti seksiä mieli ja teen suorasukaisia aloitteita, tai mielelläni suostun miehen tekemiin sellaisiin.
Ymmärrän satunnaisen seksin tuolla tavalla mutta miten se varsinainen suhde lähtee oikein etenemään jos toinen on jääkalikka? Ette kai te jatkuvasti ole humalassa?
Mulla ollut 3 parisuhdetta elämässä, ja kaikki on tosiaan alkaneet ns. kännipanosta, jossa en ole etsinyt vakiseuraa. Jotenkin sen seksin myötä vaan on tullut heti jonkinlainen automaattinen kiintyminen toiseen ja halu olla tämän kanssa, ja kun toinenkin on halunnut olla, niin sitten on alettu seurustelemaan. Ihastuneena/rakastuneena olen myös ehkä vähän erilainen kuin sitten sen hormonihöyryn tasaannuttua, en silloinkaan aktiivisesti itse järin romanttinen, mutta ainakin siedän sellaista toiselta ja pidän sitä söpönäkin. Suhteen vakiinnuttua sitten alkaa todellinen minä rakastumishöyrähdyksen alta tulemaan esiin, ja se ei sitten voikaan sietää "lääppimistä", haluaa olla paljon yksin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysymys teille, jotka olette suhteessanne etäisiä, että toimisiko suhde jos kumppaninne olisi yhtä etäinen?
Vierailija wrote:
Ihan mielenkiinnosta kysymys teille, jotka olette suhteessanne etäisiä, että toimisiko suhde jos kumppaninne olisi yhtä etäinen?
Ei tietenkään. Kumppanin täytyy sanomattakin tietää mitä haluan ja tarvitsen häneltä ja suhteelta. Ei parisuhteen eteen pidä tehdä yhtään työtä. Jos kumppani ei sanomatta osaa tunnistaa mitä haluan on hän loppu viimein täysin väärä ihminen minulle ja hänet voi vaihtaa lennosta seuraavaan.
Kannattaa kiertää todella kaukaa noi ukot. Ei parisuhdeainesta millään tavalla. Draamailu ei ole rakkautta.