Mulla on liian tylsä elämä

Ei ainakaan tollasella asenteella.

Sulla on vaan huono mielikuvitus. Elämä on just niin tylsää miksi sen tekee.

Minä käyn töissä ja vapaa-aika menee huushollihommiin ja arjen pyörittämiseen. Mulla ei ole tylsä elämä.

Eihän se muutu, jos et sitä halua muuttaa. Ajattelitko, että joku ulkopuolinen taho voisi asiaan vaikuttaa?

Itse nyt opiskelen toista vuotta, kun lasten kasvaessa tuli ylimääräistä aikaa ja roikuin liikaa netflixissa ja netissä. Nyt on työ, opinnot, lapset, miesystävä, ystävät. On vielä omaakin aikaa, mitä kaipaan ja mikä ei tylsää ole, mutta ei ole hyvä liiaksi. 

Mitä haluaisit elämääsi? Menemistä ja tekemistä, uusia ihmissuhteita, "henkistä" sisältöä? Viime mainittua on nykyisenä netin aikana helppo saada, kaikenlainen kirjallisuus ja viihde ja blogit ja kaikki saatavilla koko ajan. Menemistä ja tekemistäkin voi useimmiten kehittää, jotain harrastuksia tms, kaikki ei edes maksa mitään. Ihmissuhteet on se toisinaan vähän haastavampi, ja myönnän että itse en ole oikein siihen keksinyt ratkaisua koska olen yrittänyt löytää sekä miestä että kavereita enkä ole onnistunut, ja myönnän että yksinäisyys vähän jäytää ja tekee tylsyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Mutta ihan suht tyytyväinen silti olen, kunhan pidän nuo muut asiat kunnossa eli luen, katson elokuvia, harrastsan jotain, käyn joskus matkoilla jne.

Entäs jos pyörähtäisit taas vaikka Aruballa?  :)

Vierailija wrote:

Entäs jos pyörähtäisit taas vaikka Aruballa?  :)

Pikainen muutto siniseen pikku taloonkin voisi piristää. :)

Mihin se seesteisyys taas katosi? Sinunhan piti olla valittamatta? Tai valittaa silleen positiivisesti vain. No ei taas siltä näytä!

Vierailija wrote:

Minä käyn töissä ja vapaa-aika menee huushollihommiin ja arjen pyörittämiseen. Mulla ei ole tylsä elämä.

Juuri tuosta syystä aloin tylsistyä.  Korjasin keväällä tilanteen.  Otin kesäloman jatkoksi kuukauden palkattoman loman ja nostin kytkintä.

Reilu kuusi viikkoa kotoa pois virkisti mielen.  Nyt taas jaksaa.  (Olen siis yksin asuva)

Sulla on kyllä maailman lyhyin muisti. Sunhan piti olla KIITOLLINEN. Kiitollinen mörskästä, äksyävästä äijästä ja tylsästä elämästä. ;)

Harmi. Ajattele, jos sinulla olisi vain yksi, ainutlaatuinen elämä, ja sattuisit vieläpä syntymään vapaaseen länsimaahan, jossa olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Varmaan harmittaisi, jos se ainoa elämä menisi hukkaan! Onneksi on mahdollista elää vielä monta ... eiku.

Joskus löytää jotain uutta tai virkistävää. Vaikka taitaa olla harmaa syksyn sää.

Niin minäkin ajattelin joskus, joten päätin elää jännä elämää. Jonkun aikaa sitä tuli elettyä ja totesin, että tylsä elämä on etuoikeus ihmisellä ja aloin kaivata tylsään elämääni takaisin. Pääsin sinne vaivoin, mutta enää en haikaile jännä elämää.

Siinä vaiheessa kun rysähtää, sä alat katkerasti kaivata entistä tylsää elämääsi.

Vierailija wrote:

Siinä vaiheessa kun rysähtää, sä alat katkerasti kaivata entistä tylsää elämääsi.

Tämä. Mistään ei ihmisen kannattaisi olla niin onnellinen ja kiitollinen kuin tylsästä, tasaisesta elämästä.

Sen valitettavasti moni tajuaa vasta, kun rauhallinen tylsyys äkkiä katkeaa.

Tylsällä ihmiselle sopii hyvin tylsä elämä. 

Voi kuule ap. Sun elämäsi muuttuu jonakin päivänä ihan satavarmasti.

Ja sen jälkeen kaikki onkin aivan toisin.

Ymmärrät vasta sitten kuinka ihanaa oli "tylsä elämä".

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvallisesta sylistä kumpuavaa nurinaa.

Hohhoijaa. Seuraava.

Minulla oli joskus tylsää joten lähdin fillarilla polkemaan suomen ympäri. Poljin 2500 km lappiin saakka kilpisjärvelle ja sieltä takas eri reittejä. Ei ollut tylsää.

Lukutaitoisella ihmisellä ei Suomen kaltaisessa julkisten kirjastojen ihmemaassa ole ikinä tylsää hetkeä.