Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita alisuoriutujia jotka häpeää matalaa koulutustaan?
11.10.2023 |
Minä häpeän. Ikääkin jo, ja edelleen olen lukion jälkeen vain lähihoitaja.
Olen kolme lastani saanut yksinhuoltajana kannustettua yliopistoon hyvin työllistäville aloille, tehnyt kovasti töitä, ja ottanut velkaakin, että voin kustantaa lukion materiaalit, pääsykoekurssit ja autokoulut, että olisi lapsilla parempi tulevaisuus. Nyt lentää kohta viimeinen kotoa pois.
Yritin joskus opiskelua yliopistossa, mutta ei siitä tullut mitään. Oli vain pakko käydä töissä, ja se sitten uuvutti lastenhoidon ohella täysin.
Nyt sitten tilanne on tämä. Ikää 43 vuotta, vuokrakämppä, ei autoa, ei omaisuutta, ei parisuhdetta sen jälkeen kun jäin lasten kanssa yksin, ei kavereita kun ei ollut koskaan aikaa kenellekään. Ja sitten vielä lähihoitaja, se pahnanpohjimmainen ja kaiken paskaduunin raataja. Hävettää, on alemmuuskompleksi, inhottaa ajoittain. Edes nyt en pysty opiskelemaan lisää, koska palkattomat harjoittelut ja pitkät matkat, ei autoa.
Onko muita jotka ns. munanneet elämänsä?
Kommentit (27)
Itse myös lähihoitaja. Tykkään työstäni, mutta välillä harmittaa, kun en tähdännyt korkeammalle. Pääsin yliopistoon opiskelemaan arvostettua alaa, mutta koulu oli hankalien kulkuyhteyksien päässä enkä jaksanut muuttaa. Se jäi sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet elänyt hienosti ja ajatellut lapsiasi :)
Ehdit vielä opiskella jos haluat.
Oletpa tehnyt suuren työn lastesi tulevaisuuden eteen. Siihen ei todellakaan kaikki pysty tai halua priorisoida lapsiaan ensimmäiseksi. Päiväkodissa työskennelleenä saanut todistaa, miten monet vanhemmat tahkoaa uraa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Vierailija wrote:
Alisuoriutuja täälläkin. Koulumenestys oli aina huippua ja stipendejä tuli useita. Ongelmaksi muodostui, että olin aivan tuuliajolla elämässä. Ei mitään käsitystä siitä, mikä on paikkani tai missä olisi hyvä olla. Tuli opiskeltua pari tutkintoa, joilla ei tee yhtään mitään. Jälkimmäisellä voi vielä jotain pieniä keikkahommia saada, mutta hyvin pian tekoäly hoitaa kaiken. Ikää 34, omaisuutta ei ole ja opintolainatkin meni tänä vuonna ulosottoon. Perheetön sinkku. Näkemykseni mukaan tästä suosta ei nousta kuin muuttamalla kauas pois ja aloittamalla alusta. Vaan siihenkin tarvitsisi rahaa.
Täällä myös. Stipendeja taskut täynnä, yliopisto-opiskeluita alalla, joka oli lähipiiristä hienoa ja blaah. Oikeasti olisin mennyt amikseen tai amk lukion jälkeen, mutta sehän oli ihan kauhistus kaikista, niin en voinut. Ja mitä nyt, opinnoissa loppuunpalanut ja matalapalkka työssä. Sillä amistutkinnollakin olisin tehnyt jo pidemmän työuran ja varmaan paremmalla palkalla. Eikä ole mitään tietoa, mikä haluaisin olla. Ainoastaan se on hyvin, että lainat on maksettu, mutta muutenhan elämä on yhtä kitkuttelua..
Aloitusviestissä ei oikeastaan mikään kieli alisuoriutumisesta. Minusta kuulostaa aika tavanomaiselta suomalaisen elämältä ja oikeastaan hyvältä suoritukselta kolmen lapsen yksinhuoltajana.
Suuri osa suomalaisista elää pienillä tuloilla (v. 2021 mediaani oli 26000 eur/v.) ja vuokralla asuu 28% aikuisväestöstä. AP:n ikäryhmässä varallisuuden mediaani on 85000-90000 euroa, mutta sitä hilaa ylöspäin varakkain kymmenys.
Suomesssa oikeasti varallisuus ja hyvät tulot ovat keskittyneet erittäin pienelle joukolle kansaa, joten jos ei ole kyseisessä joukossa, ei se tarkoita alisuoriutumista.
Koulutusta saa hankittua lisää vanhemmallakin iällä, mikäli se kiinnostaa. Koulutukselle olisi hyvä olla kuitenkin joku tarve tai päämäärä, esimerkiksi parempi työllistyminen. Lähihoitajana työllistymismahdollisuus on jo nyt maan kärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Alisuoriutuja täälläkin. Koulumenestys oli aina huippua ja stipendejä tuli useita. Ongelmaksi muodostui, että olin aivan tuuliajolla elämässä. Ei mitään käsitystä siitä, mikä on paikkani tai missä olisi hyvä olla. Tuli opiskeltua pari tutkintoa, joilla ei tee yhtään mitään. Jälkimmäisellä voi vielä jotain pieniä keikkahommia saada, mutta hyvin pian tekoäly hoitaa kaiken. Ikää 34, omaisuutta ei ole ja opintolainatkin meni tänä vuonna ulosottoon. Perheetön sinkku. Näkemykseni mukaan tästä suosta ei nousta kuin muuttamalla kauas pois ja aloittamalla alusta. Vaan siihenkin tarvitsisi rahaa.
Täällä myös. Stipendeja taskut täynnä, yliopisto-opiskeluita alalla, joka oli lähipiiristä hienoa ja blaah. Oikeasti olisin mennyt amikseen tai amk lukion jälkeen, mutta sehän oli ihan kauhistus kaikista, niin en voinut. Ja mitä nyt, opinnoissa loppuunpalanut ja
Kieltämättä hyvin samanlainen tarina. Itselläni ei tosin ollut suurempia paineita opiskelusta perheen suunnalta. Olen yksi harvoja ylioppilaita koko duunarisuvussa. Kyllä ne sanoi, että käy ihmeessä kouluja, niin ei tarvitse tehdä samoja hommia. Noh, koulut käytiin eikä ole mitään hommia. Se on tietysti hyvää, että on ainakin oppinut elämään olemattomalla kulutuksella. Pientä identiteettikriisiä puskee kun ei ole työntekijä, kuluttaja eikä edes kaikkien mielestä ihminen, vaan loinen.
Alue: Aihe vapaa
Samassa tilanteessa olen kuin sinä. Mikään ei oikein kiinnostanut tarpeeksi, että olisin halunnut siitä uraani tehdä enkä hakeutunut sen vuoksi yliopistoon kun en tiennyt mitä olisin halunnut opiskella vaikka helposti olisin sinne varmasti päässyt, koska olin luokkani parhaimmistoa. Nyt teen toimistohommia, mutta en nyt niistäkään ole erityisen kiinnostunut.