Mies valittaa raskauskiloista

Tuossa kohtaa ainoa järkevä ratkaisu on tiputtaa miehen kokoinen lasti pidättelemästä sinua.

Mies tosiaan kommentoi lähes kaikkea syömistäni ikävään sävyyn. Juurikaan mitään positiivista ei ole oikeastaan sanonut minusta sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Jotain on kyllä vikana, itse kai olen vain turtunut tilanteeseen vuosien mittaan. Lapsi oli yhteinen toive. 



ap 

Ja kolme lasta olet tuolle tehnyt. Joo, ei ole ollut noin kamala ennen mutta takuulla olet hänen ulkonäkökeskeisyyden huomannut jo aiemmin.

Mies kohtelee sinua juuri sillä tavalla kuin sinä annat hänen sinua kohdella.
En ymmärrä miksi pysyt suhteessa jossa miehesi ei arvosta sinua?

Niin, tästä viimeistään näkee millaiseen mieheen on haksahtanut. Synnytyksestä toipuminen vie puoli vuotta. Vartalon takaisin saaminen noin 2 vuotta. Toki poikkeuksiakin löytyy. 

Monet ihmiselle myrkylliset aineet sitoutuvat rasvakudokseen esim naisella rintoihin. Jos imetyksen aikana laihduttaa voimakkaasti voi näitä myrkkyjä lähteä äidin maidon mukana vauvalle. Näin selitettiin jossain dokumentissa televisiossa. En tiedä pitääkö paikkansa. En kyllä kokeilisi oman lapseni kanssa.

Voisitko ottaa miehen seuraavan kerran neuvolaan mukaan. Kerro neuvolassa että mies on huolissaan kun et ole vielä laihtunut mittoihin ennen raskautta. Ehkä neuvolan tädin kommentit saa miehen ymmärtämään että nyt tärkeintä on hoitaa ja ruokkia vauvaa eikä keskittyä miehen eroottisiin toiveisiin hoikasta vaimosta.

ja niille miehille jotka tässä ketjussa ovat selittäneet että äkkiä laihduttaamaan ettei miehen tarvi vaihtaa timmimpään ym niin vinkki että jos joskus löydätte naisystävän niin muistakaa ehkäistä. Teistä ei ole kunnolliseksi isäksi. Ja pitäkää oma käteenne vaan jatkossakin niin hoikkana kun haluatte!

Pistä ukko luiskaan niin pääset kerralla eroon sadasta ylimääräisestä kilosta ja elämänlaatusi paranee. Omaan painoosi voit palata, kun vauva on vuoden ikäinen.

Vierailija wrote:

Mies on sitä mieltä että en voi vedota tässä raskauteen enkä imetykseen. Yritin kyllä selittää että ehkä imetyksen vuoksi paino ei liikahda niin mihinkään suuntaan. Pääosin syön kuitenkin melko terveellisesti vaikka kyllä herkkujakin välillä syön, maltillisesti kumminkin. Sanoin että olisi kiva saada tukea tähän, nimenomaan että vaikka ehdottaisi itse ottavansa lapset hetkeksi jotta pääsen lenkille /jumppaan. Tai että ihan vaan muuten tsemppaisi. 

Ei ollut näin ilkeä ennen. 

 

ap 

Mies voi olla ihan sitä mieltä mitä tahtoo, kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu. Mitäs mieltä sinä voisit olla? Mies ei voi vedota työssäkäyntiin siinä että ei hoida vauvaa öisin puolia heräilykertoja? Mies ei voi vedota sukupuoleensa ja syödä isompaa annosta kuin sinä? Mies ei voi vedota perheen äitiysloman takia pienentyneisiin tuloihin ja estää sinua shoppailemasta valtavasti? Mielipiteitä voi olla vaikka ja mitä :-) Eri asia kuinka järkeviä ja fiksuja ja perhe huomioivia ne ovat. (Ja varoitus, ehdotukset ap:n mielipiteiksi olivat  sarkasmia)

 

Haluatko kiloista eroon? Sitten ilmoita miehelle että päivinä x hoitaa lapset, sinä olet salilla, lenkillä tms. Jos mies ei yhtään osallistu, turha valittaa.

Meillä 2kk ikäinen vauva ja juuri äsken löysin kaapista miehen minulle ostaman suklaalevyn. Jos valitan rinnoistani, niin hän heti perään alkaa kehumaan niitä maasta taivaisiin. Vatsani raskausarvet nähdessään hän usein toteaa kuinka nopeaa ovat vaalenneet ja niitä ei suurinpiirtein kohta näekkään, vaikka todellisuudessa ne ovat vieläkin erittäin punaiset, näkyvät ja niitä on paljon. Hän hoivaa ja koskettelee minua nykyään kohta enemmän kuin ennen raskautta. Tämä on melko ihanaa ja todella korjaavaa, koska esikoisen vauva aika oli exäni kanssa erilaista. Hän ei sinänsä suoraan kommentoinut mitään, mutta se miten hän alkoi katsoa ja vältellä minua loppuraskauden aikana/jälkeen oli jotain aivan hirveää. Melkein toivoin, että hän olisi joskus sanonut jotain ääneen, jotta olisi edes voinut keskustella aiheesta. Mutta ei. Nyt jälkikäteen täytyy sanoa, että minusta ei oikeastaan edes huomannut, että olin ollut raskaana esikoisen jälkeen. Palauduin todella nopeaa, ilman painovoiman vaikutusta, arpia, tms. Mutta tunsin itseni todella ällöttäväksi, eikä hän kyllä vauvaakaan hoitanut. Ihan kuin olisin hänen silmissään muuttunut suohirviöksi, joka raahaa huutavaa keilapalloa mukanaan. Nyt ihmetyttää, että erosimme VASTA lapsen ollessa 1,5-vuotias.

Ehdottomasti ajattelen tämän olevan kypsyys kysymys. Exäni oli todella itsekeskeinen, tunnekylmä ja matala libidoinen. Olisi pitänyt arvata, ettei sellaista maagista "isäksi kasvamista" tapahdu. Nykyiseni taas täysin vastakohta jo valmiiksi. Hänelle lapset ja perhe ovat kaikki kaikessa, hän ymmärtää elämästä ja rakastaa aidosti, sekä makkarielämä sujuu aina kivasti.

Vierailija wrote:

Nyt lenkille ja syöt pelkkiä vihanneksia. Muuten tulee ero parissa kuukaudessa.

Jos ero tulee raskauskilojen vuoksi, on todellinen syy eroon jokin muu, ja raskauskilot ovat vain tekosyy, kun oikeaa syytä ei haluta kertoa.

Jos mies on itse normaalipainoinen, niin perhe-elämä ei selvästi stressaa häntä yhtä paljon kuin sinua. 

Ratkaisu on, että mies ottaa lisää vastuuta kotiasioista. Kun sinulla on aikaa nautiskella vaahtokylvyistä ja tasata stressitasoja hauskojen harrastusten parissa, niin makeannälkäkin katoaa :) 

"Mies "VAHTII" syömistäni ja "KOMMENTOI" sitä usein." Ja kaiken lisäksi vielä rumaan sävyyn.

Punaiset valot ja hälytys. Kannattaa käydä terapiassa yksin ja varautua eroon.

Oon sitä mieltä että kusipäisyys paljastuu monista miehistä vasta sen jälkeen kun  niitä lapsia on tehty. Tämä on siis ihan hämmentävän yleistä. Ei ihme että syntyvyys on nollissa.

jätä se heti, ei kannata ottaa yhtään kumppania, saa päättää kaikesta ja olla onnellinen...

Raskauskilot pysyvät, vaikka kuopus olisi armeijassa jos ei muuta ruokavaliota. 

Miten voi tulla 20 kg raskauden aikana?!

Kyllä on vaikea ymmärtää tuollaisia miehiä!

Vaimo on kantanut raskauden vaivoineen, synnyttänyt kivulla toivotun vauvan- ja mitäpä saa kuulla puolisolta jonka oletti tukevan ja kannustavan äitiydessä. Olet lihonut…

Sanoo ihminen, joka on joutunut tässä vähiten kärsimään. Miten miehesi edes kehtaa? Olisi synnyttänyt itse ja yrittänyt siinä pitää kilot kasassa, jos ei siihen pysty niin pitää turpansa kiinni. Piste.

Vierailija wrote: Mies kohtelee sinua juuri sillä tavalla kuin sinä annat hänen sinua kohdella. En ymmärrä miksi pysyt suhteessa jossa miehesi ei arvosta sinua?

Onpas älytön ja syyllistävä kommentti. Ei ihme, että naisilla on vaikeuksia päästä huonoista suhteista pois, jos "apu" on tällaista. Miehen käytös ei ole ap:n vika ja hänellä on hyvin pieniä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Miehen käytös on miehen omalla vastuulla. Eroamalla ap ei myöskään vaikuta miehen käytökseen, hän vain ei tarvitse sitä silloin enää sietää. Ero taitaa valitettavasti olla tässä tapuaksessa paras vaihtoehto.