Hankala 5-vuotias

joka on tempperamentiltaan ns. vaativa. Perusasenne on negatiivinen, tuntuu että aina näkee vaan kaikessa sen huonon puolen. Hyvälle tuulelle sattuessaan on kylläkin mitä hurmaavin ja reippain. Mutta kun on huonolla tuulella ei mikään auta.Ei tottele ketään, tekee mitä huvittaa. Tällöin joutuu usein jäähylle, huutaa jonkin aikaa yksin ja yleensä tämän jälkeen käyttäytyy taas paremmin.



Itse epäilen, että kyse on luontaisesta tempperamentista. Meillä pikkusisarukset ovat joustavampia, yhteistyöhaluisempia jne. Esikoisen kanssa kaikki tehdään vaikeimman kautta. Toki varmasti on kyse myös huomion hausta ja yritänkin huonon kauden ollessa päällä jarjestää kahden keskistä aikaa. Tällöin on kuin eri poika, näyttää sen ihanan puolensa.



Vanhemmilta nämä vaativammat lapset vaativat paljon. On oltava kärsivällinen, yritettävä ymmärtää jne. Myönnän että itse en tässä läheskään aina onnistu. Miehelläni on pitempi pinna. Mua suoraan sanottuna raivostuttaa 5-vuotiaan rutinat ja ulinat. Koko ajan yritän parhaani mukaan silti ymmärtää. Ongelmana on myös, että välillä sitä havahtuu siihen, että unohtaa antaa sitä hyvää palautetta, joka on ensisijaisen tärkeää.



Ympäristön paineet ovat myös joskus rasitteena, vaikkei niihin saisikaan kiinnittää huomiota. Välillä vaan harmittaa,kun tuntuu että ympäristö näkee vaan ne huonot puolet ja kaikki ihanat puolet, joita pojassamme tietysti myös on, hautautuvat niiden negatiivisten alle.



Koitetaan siis jaksaa näiden tempperamenttisten poikiemme kanssa,jotka vaativat ehkä enemmän kuin muut lapset. Ja koitetaan korostaa ja muistaa nimenomaan niitä hyviä piirteitä, joita heissä on.

syysmyrsky:

joka on tempperamentiltaan ns. vaativa. Perusasenne on negatiivinen, tuntuu että aina näkee vaan kaikessa sen huonon puolen. Hyvälle tuulelle sattuessaan on kylläkin mitä hurmaavin ja reippain. Mutta kun on huonolla tuulella ei mikään auta.Ei tottele ketään, tekee mitä huvittaa. Tällöin joutuu usein jäähylle, huutaa jonkin aikaa yksin ja yleensä tämän jälkeen käyttäytyy taas paremmin.

Itse epäilen, että kyse on luontaisesta tempperamentista. Meillä pikkusisarukset ovat joustavampia, yhteistyöhaluisempia jne. Esikoisen kanssa kaikki tehdään vaikeimman kautta. Toki varmasti on kyse myös huomion hausta ja yritänkin huonon kauden ollessa päällä jarjestää kahden keskistä aikaa. Tällöin on kuin eri poika, näyttää sen ihanan puolensa.

Vanhemmilta nämä vaativammat lapset vaativat paljon. On oltava kärsivällinen, yritettävä ymmärtää jne. Myönnän että itse en tässä läheskään aina onnistu. Miehelläni on pitempi pinna. Mua suoraan sanottuna raivostuttaa 5-vuotiaan rutinat ja ulinat. Koko ajan yritän parhaani mukaan silti ymmärtää. Ongelmana on myös, että välillä sitä havahtuu siihen, että unohtaa antaa sitä hyvää palautetta, joka on ensisijaisen tärkeää.

Ympäristön paineet ovat myös joskus rasitteena, vaikkei niihin saisikaan kiinnittää huomiota. Välillä vaan harmittaa,kun tuntuu että ympäristö näkee vaan ne huonot puolet ja kaikki ihanat puolet, joita pojassamme tietysti myös on, hautautuvat niiden negatiivisten alle.

Koitetaan siis jaksaa näiden tempperamenttisten poikiemme kanssa,jotka vaativat ehkä enemmän kuin muut lapset. Ja koitetaan korostaa ja muistaa nimenomaan niitä hyviä piirteitä, joita heissä on.

Meillä on myös 5-vuotias poika, ja aika samanlaiselta kuulostaa. Poika tosin on aina ollut äärimmäisen helppo ja kiltti, nyt tuntuu että meidän rauhallinen poika on kadonnut jonnekkin. Mikään käsky ei mene kunnolla perille ja poika inttää ihan kaikkeen vastaan, tosi rasittavaa. Toisaalta olen kuullut ystäviltäni, joilla on samanikäisiä lapsia, että tätä on liikkeellä, oliskohan joku kasvuun liittyvä juttu? 5-vuotiashan on maailman suurin ja mahtavin ja osaa kaiken =)