Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua lapsettomaan ystävään?
28.12.2006 |
Minulla on ystävä, joka on yrittänyt saada lasta jo vuosia. Ei kuitenkaan ole tärpännyt. He ovat nyt aloittaneet lapsettomuushoidot, jotka ovat ystävälleni selvästi henkisesti vaikeita. Itse olen kuitenkin hyvin erilaisessa elämän tilanteessa (sinkku, n. 10 vuotta nuorempi, lapsi vaikeuttaisi elämää suuresti...). Tuntuu, etten oikein osaa suhtautua tämän kaverin ongelmiin ja toisaalta olisin hänelle mieluusti tukena ja kuuntelisin ongelmia. Välillä tuntuu jotenkin väärältä puhua hänelle omista ongelmistani, kun ne ovat kuitenkin melko " pieniä" .
Kommentit (5)
Tekee varmaan ystävällesikin hyvää huomata, että sinullakin on ongelmia ja että lapsettomuus ei ole maailman ainoa ongelma. Puhu omista jutuistasi, ettei koko suhteenne käperry ystävän lapsettomuuden ympärille. Ehkä voit saada ystävääsi myös arvostamaan asioita, joita lapsiperheellinen ei voi tehdä.
Ei lapsi olen koko elämä, vaikka nyt siltä tuntuukin, ja ilman lastakin voi elää hyvää elämää. Lapsettomuden suruun ei kannata jäädä piehtaroimaan, vaikka se raskasta onkin. Tätä ei ehkä kannata sanoa ystävällesi suoraan, kannattaa ehkä pikemminkin pienillä eleillä ja asioilla osoittaa, että elämällä voi olla muitakin juttuja annettavanaan.
t. toinen lapseton, tahtomattaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia liittyy vauvaa toivovaan naiseen, joten ap varmaan etsi sivuston missä keskustellaan vauva- ja odostus-aiheisia asioita. Ja tämä vauva-lehden nettisivu on sellainen.
Kaikki eivät välttämättä halua.
Ja minusta oli ainakin mukava kuunnella mitä tahansa juttuja muiden elämästä (vaikka sitten niitä " pieniä" huolia), että pysyi mielessä, että elämässä on muutakin kuin se oma lapsettomuus.
Ex-lapseton kahden lapsen äiti
Alue: Aihe vapaa
Itseäni on ainakin auttanut tosi paljon, kun olen saanut puhua lapsettomuudesta kahden ystäväni kanssa. Molemmat ovat kuunnelleet aina kun olen kironnut epäonnistuneita hoitoja. Heillä kummallakaan ei ole mitään kokemusta ko. asiasta, molemmat ottivat vielä itse asioista selvää. Ja mahtavaa oli kyllä saada jakaa riemu heidän kanssaan sitten kun tulin vihdoinkin raskaaksi.
Eli kuuntele ja ole tukena, mutta älä kysele liikoja. Itselläni oli monesti hetkiä, jolloin halusin vaan unohtaa koko lapsettomuuden.