Kun näet puolitutun ja näytät ränsistyneeltä, mitä teet?

Olen tosi harvoin ränsistyneen näköinen ja jos olen, niin tuskinpa menen silloin hengaamaan ihmisten ilmoille.

Teen kuitenkin joskus ulkotöitä, jossa vaatteet eivät välttämättä pysy puhtaina, mutta voin mennä hyvin savisilla farkuilla ja kumpparit jalassa kauppaan, hiuksissakin saattaa olla havunneulasia ja meikkiä en työpäivinä käytä muutenkaan. Aika usein kaupassa tulee myös tuttuja vastaan, joille sanon vain iloisesti, että tulen töistä suoraan. Kaikki ymmärtävät hyvin, sillä suurin osa tuntee minut ja monipuolisen työni ja ne jotka eivät tunne, niin ihan sama.

N48

Olen jo viisikympoinen ja lopetin turhien miettimisen aikoja sitten. En siis jaksa miettiä mitä muut minusta ehkä ajattelevat ja en myöskään mieti muista mitään sen ihmeempiä.

Moikkaan jos kiinnostaa ihmisen kanssa rupatella. Olen jo naimisissa, ihan sama mitä ihmiset ulkonäöstäni ajattelevat, jos on jäänyt naama meikkaamatta. En käytä kotivaatteita muutenkaan ulkona liikkuessani, korkeintaan käyn collareissa postilaatikolla.

Pieraisen äänekkäästi ja karkoitan hänet.

Kyllä minut aina tunnetaan olinpa miten vain. En meikkaa lainkaan,voidetta laitan aina kasvoihin. Ja harjaan tukan. Välillä on tietenkin ns. huonompi päivä ulkonäön suhteen, mutta kyllä minut silloinkin tutut ja puolitutut tuntee.

Mä näen yhden puolitutun henkilön _aina_ lenkistä hikisenä. Eipä se nyt hirveästi nolota, mutta olisi kiva nähdä joskus muulloinkin kuin hikisenä.