Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen valittaa koko ajan vaivoistaan mutta ei hoida niitä?
06.10.2023 |
Jos vaikka on väsynyt ja alhainen hb, ei syö rautaa?
Jos on pää usein kipeä miksei ota lääkettä?
Tunnen tälläisen ihmisen, joka valittaa aina mutta ei kuitenkaan tee mitään asioiden eteen.
Kommentit (27)
Ei kaikkiin pääkipuihin auta mikään burana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan särkylääkettä jos on pääkipeä, mutten aina kun joskus tulee kipeäksi vain siitä ettei ole tarpeeksi vettä juonut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkiin pääkipuihin auta mikään burana.
Totta, kaikkia mt-ongelmaisia ei valitettavasti pystytä auttamaan edes lääkkeillä.
Apn kanssa samaa mieltä. Inhoan kun ihmiset liiallisesti valittaa vaivoistaan, oli niihin hoitia tai ei. Itselläkin on sairauksia ja kipuja, mutta en niistä kerro ilman syytä koska eivät ole muiden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Otan särkylääkettä jos on pääkipeä, mutten aina kun joskus tulee kipeäksi vain siitä ettei ole tarpeeksi vettä juonut.
Ja silloin auttaa vain valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apn kanssa samaa mieltä. Inhoan kun ihmiset liiallisesti valittaa vaivoistaan, oli niihin hoitia tai ei. Itselläkin on sairauksia ja kipuja, mutta en niistä kerro ilman syytä koska eivät ole muiden ongelma.
Empatian mestarit kokoontuvat täällä taas.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se rauta ei auta. Kaikki ei saa rautalisää käyttää. Särkylääkkeet on epäterveellisiä.
Okei, eli parempi maata kaiket päivät kotona ja voivotella kun ei jaksa mitään?
Hänellä rauta imeytyy ei vaan "jaksa" syödä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn kanssa samaa mieltä. Inhoan kun ihmiset liiallisesti valittaa vaivoistaan, oli niihin hoitia tai ei. Itselläkin on sairauksia ja kipuja, mutta en niistä kerro ilman syytä koska eivät ole muiden ongelma.
Empatian mestarit kokoontuvat täällä taas.
Empatiaa on riittänyt pitkään. Mutta pitäähän se ymmärtää ettei se olo kohene jos ei koita itseään parantaa. Jatkaa samaan malliin elämää kuin ennen eikä hae apua mihinkään ja sitten ihmettelee miksei asiat ikinä muutu. Aikuinen ihminen, miten tämä on mahdollista???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se rauta ei auta. Kaikki ei saa rautalisää käyttää. Särkylääkkeet on epäterveellisiä.
Okei, eli parempi maata kaiket päivät kotona ja voivotella kun ei jaksa mitään?
Hänellä rauta imeytyy ei vaan "jaksa" syödä
Ja sinähän sen totuuden tiedätkin. Enemmän mua ärsyttää ihmiset, jotka on tietävinään kaiken toisten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huonossa kunnossa, ei liiku
Masentaa, ei poistu kotoolta ollenkaan päivän aikana edes kävelylle
ohan näitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn kanssa samaa mieltä. Inhoan kun ihmiset liiallisesti valittaa vaivoistaan, oli niihin hoitia tai ei. Itselläkin on sairauksia ja kipuja, mutta en niistä kerro ilman syytä koska eivät ole muiden ongelma.
Empatian mestarit kokoontuvat täällä taas.
Niin, puolituttujen ihmisten kanssa kuuluu keskustella suht kevyistä ja neutraaleista aiheista, ei kaataa toisen niskaan esimerkiksi koko sairashistoriaansa tai traumojansa. Jos on ystävä tai perheenjäsen kyseessä, niin toki jaetaan ilot ja surut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos on hakenut apua vaivaansa, mutta lääkärit lähinnä vähättelevät oireiden häiritsevyyttä, kun kyse ei ole mistään kuolemanvakavasta asiasta? Vaiva kuitenkin haittaa jokapäiväistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille se rauta ei auta. Kaikki ei saa rautalisää käyttää. Särkylääkkeet on epäterveellisiä.
Okei, eli parempi maata kaiket päivät kotona ja voivotella kun ei jaksa mitään?
Hänellä rauta imeytyy ei vaan "jaksa" syödäJa sinähän sen totuuden tiedätkin. Enemmän mua ärsyttää ihmiset, jotka on tietävinään kaiken toisten asioista.
No kuka jaksaa kuunnella vuosia ihmisen valitusta joka valittaa kaikesta mutta ei hae apua eikä ainakaan ole valmis moisesta senttiäkään maksamaan? Maatkoon sitten mutta hiljaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myös jaksaisi näitä valittajia, aina jotain vaikerrusta. Ei ne vaivat valittamisesta parane, päinvastoin, ovat aina mielessä.
Puolisoni sairasti syöpää useamman vuoden, kunnes viime talvena nukkui pois.
Hän ei valittanut, kasvoista ja silmistä ja kipulääkkeiden käytöstä näin, että oli tuskia, mutta kommentti oli yleensä "kyllä tämä tästä".
Sen tähden joskus raivostutti kun tapaamani tuttavat alkoivat ensi töikseen valittaa vaivojaan.
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos on hakenut apua vaivaansa, mutta lääkärit lähinnä vähättelevät oireiden häiritsevyyttä, kun kyse ei ole mistään kuolemanvakavasta asiasta? Vaiva kuitenkin haittaa jokapäiväistä elämää.
No sitten jää riittäväksi aikaa saikulle, kyllä se lääkäreitä alkaa kiinnostaa.
Mä jonkun verran valitan kipujani, mutta kun monesta kymmenestä lääkäri-, kuvantamis-, ortopedi-, fysiatri-, fysioterapia- ja ties sun mistä käynnistä huolimatta ei saada selville mikä auttaisi/mistä johtuu.
Minulla on tällainen politiikka, joka auttaa aina:
Asiasta/vaivasta, joka on joko itseaiheutettu (esim. jättää ihan itse aterian väliin, vaikka siitä tulee kauhea olo ja syy oli "ei tehnyt mieli syödä") tai helposti hoidettavissa, kuten anemia tai päänsärky, saa sama ihminen valittaa minulle yhden ainoan kerran. Silloin kerron hänelle mikä auttaa asiassa.
Seuraavan kerran kun sama ihminen yrittää uudelleen valittaa samasta asiasta, stoppaan hänet, sanon että mehän kävimme jo tämän läpi ja minä kerroin sinulle mikä auttaa, joten minulla ei enää ole velvollisuutta kuunnella sinua tästä asiasta, varsinkin kun itse jatkat käyttäytymistä/laiminlyöntiä, joka vaivan aiheuttaa ja tämän asian sinulle viimeksi keskustellessamme jo kerroin.
Ei ole pakko kuunnella lainkaan tällaista enempää kuin yhden kerran, pitää vain osata itse stopata ko. valitus.
Sitten erikseen ovat mt-tapaukset/traumojensa käsittelyn laiminlyöneet: Tunnen ihmisen, joka sai äidiltään lapsena huomiota ja rakkautta vain sairaana. Hän tietää itse mitä tämä on aiheuttanut, tietää itse että kyseessä on trauma ja siitä huolimatta jättää sen käsittelmättä. Se näkyi sitten parisuhteessamme siten, että täysin terve mies järjesti itselleen kaikenlaisia vaivoja (ks. edellä tahallaan syömättä jättäminen), jotta voisi sitten vaivoillaan huomiohuorata minulta rakkautta ja hoivaa.
Sen takia kyseinen ihmissuhde päättyi. Olisi aivan eri asia jos mies olisi ollut ei-tietoinen ongelman syystä, mutta kun siitä jopa keskustelimme ja silti mies kieltäytyi tekemästä asialle mitään ja lyhyt suhteemme pyörikin vain hänen fyysisillä vaivoillaan (kaikki itseaiheutettuja) ympärillä.
On myös mahdollista tuollainen varmaan ystävyyssuhteessakin? Ehkä nämä ihmiset vain tykkäävät huomiohuorata aivan kaikille, joten eiväthän he voi ongelmiaan silloin ratkaista vaikka neuvottaisiin, kun sitten ei enää ole mitään millä huomiohuorata lähipiirilleen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen politiikka, joka auttaa aina:
Asiasta/vaivasta, joka on joko itseaiheutettu (esim. jättää ihan itse aterian väliin, vaikka siitä tulee kauhea olo ja syy oli "ei tehnyt mieli syödä") tai helposti hoidettavissa, kuten anemia tai päänsärky, saa sama ihminen valittaa minulle yhden ainoan kerran. Silloin kerron hänelle mikä auttaa asiassa.
Seuraavan kerran kun sama ihminen yrittää uudelleen valittaa samasta asiasta, stoppaan hänet, sanon että mehän kävimme jo tämän läpi ja minä kerroin sinulle mikä auttaa, joten minulla ei enää ole velvollisuutta kuunnella sinua tästä asiasta, varsinkin kun itse jatkat käyttäytymistä/laiminlyöntiä, joka vaivan aiheuttaa ja tämän asian sinulle viimeksi keskustellessamme jo kerroin.
Ei ole pakko kuunnella lainkaan tällaista enempää kuin yhden kerran, pitää vain osata itse stopata ko. valitus.
Sitten erikseen ovat mt-tapaukset/traumojensa käsittelyn laiminlyöneet: Tunnen ihmisen, joka sai äidiltään lapsena huomiota ja rakkautta vain sairaana. Hän tietää itse mitä tämä on aiheuttanut, tietää itse että kyseessä on trauma ja siitä huolimatta jättää sen käsittelmättä. Se näkyi sitten parisuhteessamme siten, että täysin terve mies järjesti itselleen kaikenlaisia vaivoja (ks. edellä tahallaan syömättä jättäminen), jotta voisi sitten vaivoillaan huomiohuorata minulta rakkautta ja hoivaa.
Sen takia kyseinen ihmissuhde päättyi. Olisi aivan eri asia jos mies olisi ollut ei-tietoinen ongelman syystä, mutta kun siitä jopa keskustelimme ja silti mies kieltäytyi tekemästä asialle mitään ja lyhyt suhteemme pyörikin vain hänen fyysisillä vaivoillaan (kaikki itseaiheutettuja) ympärillä.
On myös mahdollista tuollainen varmaan ystävyyssuhteessakin? Ehkä nämä ihmiset vain tykkäävät huomiohuorata aivan kaikille, joten eiväthän he voi ongelmiaan silloin ratkaista vaikka neuvottaisiin, kun sitten ei enää ole mitään millä huomiohuorata lähipiirilleen.
Kuulostaa tutulta. Koska hyvät neuvot ei kelpaa, pitää vain valittaa. Olen itse aatellut myös että osin huomionkipeyttä. Tervehän ei varmasti ole, mutta ehkä on psyykkistä.
Mielestäni henkilö valittaa, kun hän haluaa huomiota. Tai hänellä on todella vaikeat vaihdevuodet, johon ei ole ymmärtänyt hakea apua. Ainakin naisilla, hormonit tekevät täysin käsittämättömiä asioita ihmisen kropassa ja aivoissa. Mutta apua on saatavilla. Kokemusta on itselläni. Hain apua ja nyt voin hyvin. En ollut valittaja vaan muuten vintti sekaisin. Ei kannata olla ylpeä, vaan se on rohkeutta kun hakee apua. Ei jää tuleen makaamaan!!
Kaikille se rauta ei auta. Kaikki ei saa rautalisää käyttää. Särkylääkkeet on epäterveellisiä.