Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pystyt olemaan sinkkuna?
05.10.2023 |
Ja nyt tarkoitan pesun kestävää sinkkua, ei mitään kevyitä suhteita tai p*no-juttuja, olisit lapseton ja näin.
Muu maailma jatkaisi samaan malliin.
Kauan pystyisit olemaan yksin?
Kommentit (56)
Olen sinkku varmaankin kuolemaani asti. En haluaisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helposti pystyn olemaan. Olisi ihan hirveää jos olisi pakko olla jonkun kanssa. Linna reissuhan siitä tulisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö moni elämään kunnon elämän jos olisi aina sinkku?
Jokainen normaali ihminen pystyy. Vain läheisriippuvaiset eivät osaa olla ilman parisuhdetta.
Suurin osa ihmisistä on siis läheisriippuvaisia. Eli onko kuitenkin niin, että se läheisriippuvainen on normaali.
Kyllä suurin osa ihmisistä OSAA olla ilman parisuhdetta. Eri asia sitten haluaako.
10 vuotta olen nyt ollut sinkkuna, ja olen varmaan sinkku tästä eteenpäin, hautaan saakka.
En siksi että haluan olla, vaan siksi että en vaan kykene saamaan kumppania.
N43
Yli 12v erosta, enkä etsi suhdetta. Miksei lapsellinen kelpaa ap: lle? Sinkku kuin sinkku, lapseni ovat muutenkin jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on minulla se, joka "pystymistä" vaatisi. Niin paljon, että ajatus on mahdoton.
Onnellista sinkkuutta on nyt täynnä 65 vuotta ja tilastollisesti jäljellä on vielä 17 vuotta lisää.
Yksikään mies ei ole koskaan edes halannut minua romanttisessa mielessä. Muusta puhumattakaan. Näillä lähtökohdilla sanoisin, että pystyn olemaan sinkku loppuelämäni. Ihan jo siksi, että ei ole muita vaihtoehtoja.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö moni elämään kunnon elämän jos olisi aina sinkku?
Haluan uskoa, että pystyy. - sen sijaan hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat merkittäviä. - Nyt lainaan erääseen toiseen keskusteluun laatineen miehen tekstiä: [lainaus alkaa]
30 kymppisenä minäkin kriiseilin ja olin valmis ja haluaks parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa. En onneksi päässyt tai joutunut. Nyt jo noin 40 vuotiaana miehenä olen onneksi oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan omaa sinkkuuttani niin paljon, että en ole enää pidempään aikaan ollut valmis saati halukas etenemään parisuheeseen kenen tahansa kanssa. Ei olisi kummallekaan reilua, jos päällimäine tunne olisi, ajatus tai tunne tyytymisestä toiseen. En myöskään halua alkaa näyttelemään kiinnostunutta ja innostunutta, ellen sitä oikeasti ole.
Toki joitain kertoja on turhauttanut kun on treffaillut naista ja ennättänyt häneen ihastua ehkä jopa hieman rakastuakin mutta lopulta naine on halunnut edetä muutoin kuin parisuhteeseen kanssani.
olen onnekas, koska olen saanut kavereita ja ystävi sekä naisista että miehistä Ei se tietenkään sama asia ole kuin löytää ja kohdta se yksi ja erityine mutta ilman muita läheisiä ihmissuhteita olsin varmaan tullut jo hulluksi. En kuitenkaan ole erakko tai erityisen intro tai ekso -vertti vaan, jotain näiden ääripäiden väliltä.
Parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus.
Itse tunnistan ajoittain moninaisen läheisyyden kaipuun ja haaveen toiveesta löytää itselle sopiva parisuhdekumppani kulkevan aallottaisina. Välillä huomaan miltei lakkaamatta ajattelevani asiaa ja läheisyyden kaipuu ja halu tulla rakastetuksi ja saada mahdollisuus rakastaa tosita ovat seikkoja, jotka tuntuvat (melkein) jo ruumiillisena kipuna samalla kun täyttävät mielen.
Toisinaan on onneksi tyynempää ja sitä ei osaa edes, ainakaan aktiivisesti ajatella tai tuntea, ettei ole ketään vierellä, ei ketään jota kaivata erityisesti ei ketään erityistä, jonka kanssa yhdessä moninkertaistaa ilot ja onnen hetket tai vaihtoehtoisesti murtaa ja särkeä ne ei niin mukavat ja suorastaan vastenmieliset ja hyvin ikävätkin asiat, joita me kaikki vuorollamme joudumme kohtaamaan ja elämään niiden kanssa, olimme sitten sinkkuja tai parisuhteessa. [lainaus päättyy]
En ymmärrä otsikon kysymystä. Kyllähän sitä ihminen pystyy hyvinkin moneen asiaan, jos ei ole muita vaihtoehtoja. Sinkkuus ainakin itselleni asia, jolle ei ole ollut vaihtoehtoa vielä kertaakaan elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylllähän se pysyminen tiukkaa tekee, kun kumppaniehdokkaita tule ovista ja ikkunoista. Mutta pysyn lujana!
Meinaatko, että puolison voi hankkia kuin apteekin hyllyltä? Pystyn olemaan sinkku vielä pari päivää, mutta heti maanantaina käyn hakemassa itselleni yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö moni elämään kunnon elämän jos olisi aina sinkku?
Mikä saa kuvittelemaan että sinkulla ei olisi kunnon elämä?
Läheisyyttä saa just silloin kun sitä kaipaa ja seksiä silloin kun tarvitsee.
Talous on kunnossa ja on vastuussa vain itsestään,eikä tilivelvollinen kenellekkään.
Miksi pitäisi kahlita itsensä ollakkseen "onnellinen" ja menettää tuo hyvä elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö moni elämään kunnon elämän jos olisi aina sinkku?
Mikä saa kuvittelemaan että sinkulla ei olisi kunnon elämä?
Läheisyyttä saa just silloin kun sitä kaipaa ja seksiä silloin kun tarvitsee.
Talous on kunnossa ja on vastuussa vain itsestään,eikä tilivelvollinen kenellekkään.
Miksi pitäisi kahlita itsensä ollakkseen "onnellinen" ja menettää tuo hyvä elämä?
Ihan jo aloituksessa luki että ollaan ihan yksin, ei mitään sähläyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realistisesti olen ollut sinkku kohta 15 vuotta jos mennään sillä olettamalla että n. 15v ikäsenä alkaa ensimmäiset seurustelukokeilut.
Kuka nyt lapsista puhuisi sinkkuina?
Peruskoulun jälkeen meni 11 vuotta masennuksen ja olemattoman itsetunnon kanssa niin ei käynyt edes mielessä seurustelu, ei ollut edes ajatusta asiasta.
Siitä sitten rämmin aikani määränpäänä vain oma asunto ja pääsin siihen 26v ja muutin pois vanhempien luota.
Siinä sitten pikkuhiljaa fiksannut päätä ja ajatuksia koittanut saada rauhan itsensä kanssa.
Nyt sitten ottanut niitä vauva-askelia siihen suuntaan että jos saisi suhteen.
Ehkä auttamattomasti myöhässä, kuka tietää, mutta eihän se muuten selviä.
Varasuunnitelmana voi aina jatkaa sinkkuelämää, on sitä tähänkin asti eletty ilman.
En kyllä meinannu että noin paljon olisi kirjoittanut, mutta olkoon.
Loppuelämäni eikä tee tiukkaakaan. Naisista on niin paljon harmia.
Vierailija kirjoitti:
Kylllähän se pysyminen tiukkaa tekee, kun kumppaniehdokkaita tule ovista ja ikkunoista. Mutta pysyn lujana!
Mulla taas on hiljaista tai pelkkää suunsoittoa aiheesta ja tositoimet puuttuvat. Kyllä ennen oli kovempi vienti.
46 vuotta on tullu oltua ja sama meno jatkuu. Ei naisia paljon tällänen tavallinen miehen retku kiinnosta. Eikä minua kiinnosta esittää mitään tunkion kovinta kukkoa.
Nyt on mennyt puolisentoista vuotta, eikä vieläkään kiinnosta yhtään minkäänlaiset mieshommat. Pitäisi varmaan tälleen kolmikymppisenä olla tehohaku päällä, jos kumminkin jossain vaiheessa haluaisi elämänkumppanin, mutta nyt ei vaan nappaa.
Sinkkuuteen tottuu nopeasti ja onneksi on porno on olemassa. Naisen saaminen ja pitäminen tyytyväisenä vaatii liikaa työtä ja rahaa.
Otsikon perusteella sen sinkkuuden voi lopettaa kuin nappia painamalla.