En pysty enää keskittymään opiskeluun kun tajuaa miten paljon on kaikkea mitä ei tiedä

Pitäisi keskittyä ajattelemaan maailmanlaajuisen tietomäärän äärettömyyden sijasta sitä äärellistä tietomäärää, joka riittää opintosuorituksiin. Yleensä opiskelusta on oman tulevaisuuden ulkoisten puitteiden järjestämiseen enemmän hyötyä kuin loputtomasta pohdiskelusta. Valmistumisen jälkeen on sitten enemmän liikkumatilaa suurempien totuuksien etsimiseen jostain muualta. 

Opiskelussahan on kyse ainoastaan olennaisen ymmärtämisestä. Eli keskityt siihen mitä kurssilla vaaditaan. Osaat sitten tulevaisuudessa töissä keskittyä siihen mitä työnantaja haluaa.

Kaiken ymmärtäminen ei ole mahdollista ja uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Ja jo opittu informaatio vanhenee ja menettää merkityksensä. Kaikki on suhteellista eikä moneenkaan asiaan kannata liiaksi takertua.

Opettele erottelemaan jyvät akanoista eli keskity olennaiseen.

Keskity tosiaan siihen, mitä kurssien suorittamiseen vaaditaan. Sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista kannattaa myös harjoittaa. Ihminen pystyy syvällisesti perehtymään varsin kapeaan aiheeseen, mutta riittävällä pinnallisuudella voi taas perehtyä laajempiin kokonaisuuksiin, niin löytyy sitten useita tasoja, joissa tehdä työtä ja hyödyntää alan osaamista.

Niin. Opiskelun paradoksi ja järjen vastaisuus on mielestäni se, että mitä enemmän "tietää" niin sitä vähemmän tietää, mitään aivan varmaksi ja ehdottomaksi; jokainen asia on totta vain ja ainoastaan niin kauan kuin tosin todistetaan. 

-  Itseäni on hieman auttanut usko ja uskominen, jonka osa haluaa leimata haihattelusta ja täydeksi typeryydeksi.

Mutta kuka meistä olisi täysin rationaalinen kyeten tekemään viisaita tekoja ja järkeviä päätöksiä ja valintoja?  Itselleni uskoa lohtua ja mahdollisuuden olla auki; minun ei tarvitsekaan tietää tai osata kaikkea.

Voin uskon kautta olla tietoisena auki mysteerille (tai mysteereille); samalla kuvitella tai tuntea, että on jotain suurempaa, eikä tässä ja nyt ole kaikki. Minun ei tarvitse hallita ja osata aivan kaikkea yksin. 

Ja vaikka ei olisi kovin uskovainen niin voinee silti hakea luottamusta edesmenneen tasavallan presidentti Koiviston muistaakseni psykoanalyytikko Carl Jungilta lainaama ajatelmaa: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. 

Toisaalta ei kaiken tarvitse rakentua vain tietämisen ja uskomisen varaan, vaan iloa ja nautintoa ainakin itse saan esimerkiksi erilaisesta taiteesta. 

Uskovainen mies  

Jos mietit tutkijaa yliopistossa niin se on erikoistunut hyvinkin pieneen osaan kaikesta mahdollisesta tieteestä. Ei hyönteistutkija tiedä paljoakaan astrofysiikasta tai päinvastoin.

Sehän on hyvä merkki että alat tajuta kuinka paljon on jota et tajua. Ehkä olet jopa oppinut jotain...