Minkä ikäisen lapsen voi viedä vainajan luo?

Kommentteja? Ajatuksia?

Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin elämä. Ei ole mitään rajaa miksi ei voisi käydä luona.

Osanotot. En itse veisi tuon ikäistä, vainaja on oikeasti kalmon näköinen ja entistä elävää ihmistä voi olla vaikea tunnistaa kun lihastonus on lähtenyt ja naama lommolla yms.

Minut vietiin 3 vuotiaana. Lähes ainoa asia minkä tuolta ikäkaudelta muistan eli joku siitä teki mieleenpainuvan. En kyllä muista, että olisin tilanteessa ollut järkyttynyt tai surullinen kun en lopullisuutta tajunnut.

Kuollut on sen verran järkyttävän näköinen ettei ketään lapsia sitä katsomaan.

En veisi noin pientä lasta. Ehkä 6-7 vuotiaan voisin viedä jos lapsi olisi itse sitä mieltä että haluaa vainajan nähdä.

Sinne vaan. Sit valvot seuraavat 15 vuotta kun se ei saa unta. Sit voitkin potkia ulos 18 vuotiaan, että saat vihdoin nukuttua.

Voi kertoa kuolemasta, mutta en veisi lasta jos et itse osaa suhtautua kuolleeseen niin että se on luonnollinen tapahtuma. Lapset on kautta-aikain kuolleita nähnyt, kun vanhukset kuoli kotona eivätkä saaneet mitään traumoja, päinvastoin. Se on siis siitä kiinni pelkäätkö tai järkytytkö itse, lapsi peilaa sinua.

Kyllä voi viedä.

Jos vainajan ulkonäkö mietityttää, niin voi itse käydä ensin katsomassa ja eihän sitä lasta ole pakko siihen ihan viereen viedä vaan voi jäädä esimerkiksi kauemmaksi katsomaan.

Siskoni kuoli, kun lapsensa olivat 5v ja 3v. Eipä käynyt mielessä, että ei kerrota lapsille, mitä äidille tapahtui eikä näytetä vainajaa.

Riippuu hieman siitä vainajasta. Jos se on joku joka ampui kasvonsa pois haulikolla niin en veisi.

Miksi sitä vainajaa pitää mennä katsomaan? Itse 46 ikävuoteen mennessä ja lukuisissa hautajaisissa käyneenä, en ole koskaan nähnyt muuta kuin suljettuja arkkuja, enkä koe jääneeni mistään paitsi.

Isäni kuoli yllättäin, menimme hautaustoimiston kellariin häntä katsomaan. Lapset olivat 3v ja 5v, heille oli selitetty asia selkokielellä. Nuorempi silitteli papan poskea ja ihmetteli, miksi pappa on niin kylmä.

He osallistuivat myös hautajaisiin ja uurnan laskemiseen. Ei tullut mitään traumoja, kuolema on osa elämää, mikä täytyy hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä vainajaa pitää mennä katsomaan? Itse 46 ikävuoteen mennessä ja lukuisissa hautajaisissa käyneenä, en ole koskaan nähnyt muuta kuin suljettuja arkkuja, enkä koe jääneeni mistään paitsi.

Ilmeisesti et ole koskaan käynyt hyvästelemässä vainajaa ennen hautausta? Ollut mukana arkkuunlaittamisessa? Kirkon kylmiöön viemässä?

Kyllä minä olen nähnyt ja hyvästellyt äitini, mummoni ja ukkini, kun he olivat kuolleet. Ja ikää on nyt 40 vuotta.

Isomummua vein katsomaan 4- ja 6-vuotiaat. Näytti nukkuvalta lasten mielestä. Oli aika kalpea elämänsä loppuvaiheessa muutenkin. Oli muutakin sukua paikalla, levollinen tunnelma. Vainajan näkeminen ei vaikuttanut traumatisoivasti lapsiin.

En veisi pientä lasta katsomaan vainajaa. Itse näin lapsena isomummoni ruumiin ja siitä jäi ikäviä muistikuvia.

Uteliaana penskana menin tietenkin oikein lähelle pällistelemään ja ei tosiaan olisi kannattanut.

Jotkuhan käyvät hautajaisissa ensimmäistä kertaa vasta aikuisina ja hyvin ovat pärjänneet siihen asti ilman kuolemakokemuksiakin.

En siis nää mitään järkeä altistaa lapsia vainajille vaikka kuolema onkin luonnollista.

Minut oltiin aikonaan viemässä 7- vuotiaana. Mutta minä totesin matkalla, että minä en halua isovanhemman ruumista nähdä, vaan muistaa vain elävänä. Ei sitten tarvinut nähdä. 

En osaa sanoa varmasti, mutta toisaalta vainajan näkeminen voi auttaa lasta ymmärtämään sen, että henkilö on todella kuollut. Olen kuullut sellaisestakin, että lapsi on hätääntynyt siitä, että hänelle rakas henkilö haudataan arkussa maahan, kun hän ei ole nähnyt henkilöä kuolleena eikä ole ymmärtänyt, mitä kuolema tarkoittaa.

Veljeni ja minä olimme katsomassa kuollutta isovanhempaa 2- ja 6-vuotiaina. Ei mitään traumoja kummallakaan.

Pieni lapsi on tietenkin äitinsä tai isänsä sylissä katsomassa vainajaa. Riippuu myös siitä kuinka läheinen vainaja teille oli. Omat lapseni näkivät isoisoäitinsä ensimmäistä kertaa arkussa, elävänä eivät olleet koskaan nähneet. Isoäitini arkku oli auki siunauskappelissa (emme ole ortodokseja). Lapseni näkivät myös isoisänsä kuolleena kaksi kertaa, sekä sairaalassa että vähän ennen krematorioon viemistä.

Mielestäni vainajan katsominen kuuluu sivistykseen.

Ettehän vain kerro lapselle että kuollut on nukkunut pois. Silloin lapsi ei uskalla mennä nukkumaan.