Olenko inhottava ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hänelle avustaa pyjaman muuten. Onko avustaja kuinka myöhään hänen luonaan? Miksi kotihoito ei käy, jos tarvii avun kaikessa?

Avustaja on kahdeksaan asti illalla töissä, eli pyjamassa pitäisi olla siihen mennessä. Ja kaupassa oltaisiin oltu n.puoli kahdeksaan. En tiedä saako hän tulevaisuudessa paremmin apua iltatoimiin.

Pujamassa ne sairaalassakin on jo iltapalal ,joka on kello 19. Kaupaan ei tarvitse kenenkään liikunta rajoiteisen enää mennä illala.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Luin vasta tämän kirjoittamisen jäkeen, että olet ollut hänen avustajansa. Se voi muuttaa kyllä kuvion, ja ehkä hän tosiaan soittaa sinulle enempi vain avun takia. Itse tiedät parhaiten kummin asia on. Että kaipaako hän ystävää vai pyytääkö vain ylimääräisen avun takia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Kuinka usein SINÅ puet ystäviäsi? Vaihdat heille vaatteita? Tuntuuko se sinusta ihan luontevalta kun ne on siinå kalsarisillaan?

Moni fyysisesti vammainen kärsii siitä, että ystävät joutuvat tuolla lailla väärälle alueelle. Intiimit asiat mieluummin palkatun hoitajan kanssa ja ystävien kanssa sitten taas sellainen normaali tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikaan ei ole avuton eikä auttaja, ja molemmilla on ihan vaatteet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Kuinka usein SINÅ puet ystäviäsi? Vaihdat heille vaatteita? Tuntuuko se sinusta ihan luontevalta kun ne on siinå kalsarisillaan?

Moni fyysisesti vammainen kärsii siitä, että ystävät joutuvat tuolla lailla väärälle alueelle. Intiimit asiat mieluummin palkatun hoitajan kanssa ja ystävien kanssa sitten taas sellainen normaali tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikaan ei ole avuton eikä auttaja, ja molemmilla on ihan vaatteet päällä.

  Ystävänä hankkisin apua ( näin olen tehnyt myös perheenjäsenä, joka ei pysty olemaan aina apuna). Lisäksi ystävänä puhuisin asiat suoraan ( kuten läheisenä sukulaisena olen puhunut) En myöskään ikinä kirjoittaisi pöllöpalstalle, että " mieluummin vietän terveiden kanssa aikaa ". Vammaisuus ei ole sairaus, se on nimenomaan vamma.

Vierailija kirjoitti:

Hän saa mielestäni aika hyvin apua, eli 4 tuntia aamulla ja neljä tuntia illalla. Pitäisi minun mielestäni sillä pärjätä. Olin hänelle avustajana muutama vuosi sitten ja siitä ystävyys lähti. Ikävää siinä mielessä, että hän edelleen pitää minua avustajana, eikä pelkkänä ystävänä. Ei suinkaan aina. Olisiko pitänyt kenties irtaantua ns.ystävyydestä heti kun työni päättyi. Jokaisen kansalaisvelvollisuus on tietenkin auttaa, mutta omat rajansa ja resurssinsa on hyvä tietää. Kun ei huvita niin ei huvita. Ap.

Tämähän muuttaa koko tilanteen. On tärkeää ottaa puheeksi, että halusit jäädä hänelle ystäväksi, mutta että nykyiset avunpyynnös laskevat sinut takaisin avustajan rooliin. Että haluaisit olla hänen kanssaan ystävä, etkä ammattisuhteessa/potilassuhteessa, ihan vain ihmisenä. Voi olla ettei ole tullut ajatelleeksi asiaa.

Tämä myös ratkaisee asian niin, että et tosiaankaan ole ikävä ihminen että tunnet näin, koska sinun kohdallasi kyse on ammatistasi. Ei ole ok pyytää toista tekemään työtä vapaa-ajallaan ilmaiseksi.

Ja joo, toki joskus joku ystävä voi pyytää tuollaisessa tilanteessa apua ja häntä voi auttaa jos se tuntuu luontevalta ystävyyssuhteen läheisyyteen nähden, mutta jos se on toiselle raskasta syystä tai toisesta, asiasta voi keskustella ja kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Kuinka usein SINÅ puet ystäviäsi? Vaihdat heille vaatteita? Tuntuuko se sinusta ihan luontevalta kun ne on siinå kalsarisillaan?

Moni fyysisesti vammainen kärsii siitä, että ystävät joutuvat tuolla lailla väärälle alueelle. Intiimit asiat mieluummin palkatun hoitajan kanssa ja ystävien kanssa sitten taas sellainen normaali tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikaan ei ole avuton eikä auttaja, ja molemmilla on ihan vaatteet päällä.

Kyllä minä aina välillä autan ystäviäni. Joskus auttanut aika paljonkin tilanteista riippuen. Tärkeää on toki pitää siinäkin raja, ettei ole itselle liikaa, vaikka lyhytaikaisesti voi auttaa vähän enemmänkin. Olen myös saanut apua ystäviltäni. Pyörätuoliläheistä minulla ei ole, joten siitä ei ole kokemusta. Jos on oikeasti läheinen / hyvä ystävä, niin en näe, että esim. pukemisessa auttaminen joskus satunnaisesti olisi mitenkään erityisen vaikeaa, no varsinkin jos on samaa sukupuolta. Joskus läheisiä tarvii auttaa ja sitä voi tulla ihan hyvä mieli itsellekin. Mutta jos ei ole oikeasti ystävä ja läheinen, niin sitten asia on todellakin vähän eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa vapaa-ajallasi joiden kanssa oleminen, tekeminen ja meneminen tuntu sinusta epämukavalta, niin saat ihan huoletta kieltäytyä. Yhteiskunta vastaa invalideista.

Ystäväksi ei kuitenkaan varmasti tarvitse kuitenkaan kutsua, jos ei juuri koskaan huvita nähdä ja vittää aikaa yhdessä? Korkeintaan kaveri tai tuttava?

Yhteiskunnan pavelut ei muuten aina läheskään ole aina mitään kaikenkattavia, eikä muutenkaan korvaa läheisiä ihmisiä elämässä. Kyllä läheiset auttavatkin toisiaan silloin tällöin. Ymmärrän kyllä jos usein tulee tällaista pyyntöä ja pitäisi voida ihan hyvällä omalla tunnolla kietäytyäkin. Kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, ettet vain halua viettää hänen kanssaan ylipäätään aikaa? Sillä kyllähän se voi olla ihan kivaakin ystävysten kesken käydä yhdessä kaupassa/ostoksilla ja rupatella, keittää sitten kahvit, käydä kahvilssa samalla jne, mitä sitten, että pyärätuoilla liikkuvaa tulee auttanneksikin siinä samalla.

Ehkä tuo tuttavasi kaipaa enemmän vain ystävää, eikä niikään sen auttamisen takia sinulle soita ja pyydä käymään tai lähtemään jonnekin? Jos sinä haluaisit häntä oikeasti myös nähdä välillä ja olla ystävä, niin en oikein usko, että tuntuisi niin vaivalloiselta samalla jeesata siinä sivussa jossain pienessä silloin tällöin?

Kuinka usein SINÅ puet ystäviäsi? Vaihdat heille vaatteita? Tuntuuko se sinusta ihan luontevalta kun ne on siinå kalsarisillaan?

Moni fyysisesti vammainen kärsii siitä, että ystävät joutuvat tuolla lailla väärälle alueelle. Intiimit asiat mieluummin palkatun hoitajan kanssa ja ystävien kanssa sitten taas sellainen normaali tasa-arvoinen suhde, jossa kumpikaan ei ole avuton eikä auttaja, ja molemmilla on ihan vaatteet päällä.

Kyllä minä aina välillä autan ystäviäni. Joskus auttanut aika paljonkin tilanteista riippuen. Tärkeää on toki pitää siinäkin raja, ettei ole itselle liikaa, vaikka lyhytaikaisesti voi auttaa vähän enemmänkin. Olen myös saanut apua ystäviltäni. Pyörätuoliläheistä minulla ei ole, joten siitä ei ole kokemusta. Jos on oikeasti läheinen / hyvä ystävä, niin en näe, että esim. pukemisessa auttaminen joskus satunnaisesti olisi mitenkään erityisen vaikeaa, no varsinkin jos on samaa sukupuolta. Joskus läheisiä tarvii auttaa ja sitä voi tulla ihan hyvä mieli itsellekin. Mutta jos ei ole oikeasti ystävä ja läheinen, niin sitten asia on todellakin vähän eri.

Pave Maijanen: "Pidä huolta"

Invalidi tai ei, on hyvä tajuta että maailma ei pyöri kenenkään tietyn ympärillä ja ihmisillä on omat menonsa, aikataulunsa, tahtonsa. 

Itseä hävettäisi olla jatkuvasti pyytämässä apua joltain tutulta. 

Vierailija kirjoitti:

Invalidi tai ei, on hyvä tajuta että maailma ei pyöri kenenkään tietyn ympärillä ja ihmisillä on omat menonsa, aikataulunsa, tahtonsa. 

Itseä hävettäisi olla jatkuvasti pyytämässä apua joltain tutulta. 

Itse taas kummina, siskona ja ystävänä toivon, että minulta pyydetään apua. Osaan sanoa myös ei, se on tärkeää myös.

ja mielelläni myös tarjoan rakkaille ihmisille apua, Kuin myös he minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Invalidi tai ei, on hyvä tajuta että maailma ei pyöri kenenkään tietyn ympärillä ja ihmisillä on omat menonsa, aikataulunsa, tahtonsa. 

Itseä hävettäisi olla jatkuvasti pyytämässä apua joltain tutulta. 

Itse taas kummina, siskona ja ystävänä toivon, että minulta pyydetään apua. Osaan sanoa myös ei, se on tärkeää

Olisi mielenkiintoista tietää miten sanot EI kun toinen pyytää apua. Turvaudutko pieneen valheeseen vai sanotko suoraan että nyt ei kiinnosta.