Lue keskustelun säännöt.
Ostin vaimolleni kauniin korun lahjaksi, mutta ilmeisesti hän ei pidäkään siitä
27.12.2006 |
Hän ei kuitenkaan myönnä asiaa, vaikka sanoin, että korun voi palauttaa.
Meillä on kuitenkin vietetty mykkäkoulua aattoillasta asti.
Voisiko joku koettaa selittää vaimoni ajatuskuviota?
Kommentit (34)
Aika typerää silti vetää mykkäkoulua tuon takia... Onkohan taustalla jotain muuta mitä et kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies osti kerran samanlaiset puserot mulle ja äidilleen....ja ihmetteli sitten miksi en käyttänyt. Ei ihan ollut mun tyyliä :)
Mutta jos saisin kauniin korun lahjaksi, olisin takuulla onnellinen siitä :)
kuulin, että hänen 4 työkaveriaan olivat myös ostaneet samanlaiset korvikset vaimoilleen. Yksi porukasta bongasi ne mainoksesta, totesi että nätit on, ja koko poppoo päätti ostaa samanlaiset korvikset vaimoilleen. Olisi kivaa, jos mies viitsisi vähän miettiä ja nähdä vaivaa keksiäkseen minulle lahjan...mutta käytän kyllä niitä korviksia silti, koska ne on kauniit!
Jos on sellaisesta mykkäkoulua pitänyt koko joulun, niin anna jatkaa vaikka ensi jouluun.
En voi kuin ihmetellä moista! Otan osaa!
Vierailija:
Eiköhän tilanne siitä etene :-)
Koru maksoi 239 euroa eli oli ihan tarpeeksi ollakseen joululahja. Mielestäni ainakin.
En ostanut muille samanlaisia koruja enkä ole koskaan ostanut. Ja tosiaan sanoin, että on myös vaihto-oikeus uuteen vuoteen asti.
En tiedä, mitä voisi olla taustalla. Vaimoni toivoi lahjaksi vain aamutossuja, ostin nekin ja siis myös tuon korun, joka ei kai nyt kelpaakaan.
Kun kysyn, että mikä hiertää, saan vain tiuskaisun, ettei mikään. Ja tosiaan ei olla muuta puhuttu aattoillan jälkeen.
On tämä avioelämä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että vaimosi on yksi näitä jotka täällä palstalla vonkaa jonkun muun perään... työkaverin tai jonkun.
ostamaasi koruun..
Arvailee eräs vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehnyt mitään ansaitaaksesi tuon.
Vierailija:
Koru maksoi 239 euroa eli oli ihan tarpeeksi ollakseen joululahja. Mielestäni ainakin.
En ostanut muille samanlaisia koruja enkä ole koskaan ostanut. Ja tosiaan sanoin, että on myös vaihto-oikeus uuteen vuoteen asti.
En tiedä, mitä voisi olla taustalla. Vaimoni toivoi lahjaksi vain aamutossuja, ostin nekin ja siis myös tuon korun, joka ei kai nyt kelpaakaan.
Kun kysyn, että mikä hiertää, saan vain tiuskaisun, ettei mikään. Ja tosiaan ei olla muuta puhuttu aattoillan jälkeen.
On tämä avioelämä helvettiä.
Laitoin kerran kaupassa samanlaiset vaateparret jo kärryyn joululahjaksi äidilleni ja äidinäidille. Sitten hetken kaupassa pärrättyäni alkoivat (onneksi) herätyskellot soida... Ei olisi varmaankaan 50 vee äitini pitänyt, jos olisin antanut samanlaisia vaatteita hänelle ja parikymmentä vuotta vanhemmalle äidilleen, eli mummolleni. :D
Hankin sitten äidilleni jotain muuta ja nuorekkaampaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä suree että nyt menit tuhlaamaan liikaa lahjaansa?
Jos teillä rahaa tarpeeksi ettei tämä tunnu missään, niin uskon että korulla ei ole mitään osaa tai arpaa miksi vetää mykkäkoulua. Sinä et vaan tajua mistä johtuu ja vaimosi suuttuu lisää kun jankkaat korusta koko ajan etkä tajua mikä on oikea ongelma.
Jos olet niin nappaa korurasia ja kiikuta takaisin kauppaan. Vaihda koru lahjakorttiin, jolla vaimosi voi itse käydä valitsemassa mieleisensä.
Turha tuollaiselta kiukkasaksalta kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja anna rahat mimmille ja jos ei kelpaa niin anna olla.... mököttäkööt vaikka loppuelämän.
Täytyy sanoa kyllä että todella ihmettelen eukkosi käytöstä. Oletko varma että on suuttunut siitä.
Mutta siis voit aina vaihtaa---vaikka ehdottamaani lahjakorttiin.
Toivottavasti selviää.
Ei oo helppoa miehillä : 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut mikä... kysy suoraan että mikä siinä korussa repii, että sanoo suoraan eikä murnota
(mies ) Ostin sulle kukkasia.
(vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja
kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli.
Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua
seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä
ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies
haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on
joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt
onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa
ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä
huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että
tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:
- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat
ryypätä!?!
Tökkiikö teillä seksielämä?
Onko sulla toinen?
Onko vaimollasi toinen?
Onko teillä ollut liian vähän aikaa toisillenne?
Oletko osallistunut kotitöihin?
saada aiheen mököttämiseen? Esimerkiksi se, kun lähentelit tonttutyttöä tai oksensit aamutossuihin?
En ihan tasan päässyt selville siitä, mikä hiersi, mutta käsittääkseni rouvan saama kultaketju ei ollut sellainen, mitä rouva oli halunnut jo vuosia. Mies oli vaan pitänyt tästä valitsemastaan ketjumallista enemmän ja mykkäkoulua oli noin viikko sen jälkeen. Sen mitä tiedän, niin kyseessä oli nimenomaan se koru JA siis taustalla se, että mies EI OLLUT OTTANUT HUOMIOON vaimon mielihaluja. Vaihtaminen auttoi (kalliimpan piti vaihtaa tosin).
Mielestäni tämmöinen kiukuttelu on ihan käsittämätöntä. Jos korun saa ja sen vielä voi vaihtaa, niin miksi mököttää? Minä ainakin sain huomenlahjaksi sormuksen, jota en halunnut, joten se vaihdettiin. Ei siitä nyt mököttämään tarvinnut ruveta.
Toisekseen, kyllä alkaa olla ihmiset kiittämättömiä, jos ei noin kalliit lahjat kelpaa.
On pakko olla.
Ollaan oltu yhdessä useampi vuosi ja meillä on kaksi lasta. Olen luullut, että suhteemme on toimiva.
Tosin näitä mykkäkouluja on aina välillä. Koskaan en tiedä, mikä vaimoani rassaa. Olen kysynyt vaikka kuinka monta kertaa, että mikä on ja mitä voisin tehdä.
En vain saa vastausta. En siis tiedä, mikä on tämänkin mykkäkoulun taustalla - koru vai joku muu, joka kulminoitui koruun.
t. aviomies
Eiköhän tilanne siitä etene :-)