Naistenklinikan pelkopolista kokemuksia?

vuosien takaa tosin :) Kävin siellä selvittelemässä päätäni, siitä oli suuresti apua. Lapsi tosin syntyi perätilan takia sovitusti sektiolla, itse sain päättää. Seuraavassa raskaudessa hakeuduin uudelleen sinne, nyt ei mielestäni paneuduttu asiaan yhtä suurella kiinnostuksella. Anyway synnytys perinteinen, joten ilmeisesti auttoi! Nämä kokemukset vuosilta -98/-02.

Ei ainakaan sovi, jos pelko perustuu sairaalan itse aiheuttamiin todellisiin, omiin kokemuksiin perustuviin pelkoihin. Eli menin kun eka synnytys muistutti lopputulokseltaan väkivältaista raiskausta: repeämät ja leikkaussalin kautta ulos synnäriltä, verensiirtot, fysioterapiaa alapäähän yms. ekstraa. Synnytys pysähtyi (syy epäselvä, ainakin epiduraalia annettiin ohjeiden vastaisesti liikaa ja liian myöhään) ja lapsi vain revittiin ulos kun tuli hätä, lopputulos sen mukainen. Lääkityksessä ja jälkihoidossa oli muutama muukin omituisuus, mutta näistä siellä pelkopolilla ei yllättäen juteltu.

Sitten olisi pitänyt haluta parin vuoden jälkeen kokeilla uudestaan, jääkö molemmat vielä henkiin uudessa synnytyksessä. PP:llä käytettiin kauan aikaa sektion kauheuksien kuvailemiseen mutta ei kerrottu kuinka parantavat omaa toimintaansa etten joudu uudestaan korjailtavaksi. Laskin että turisin yli 5 h erikoislääkärin ja sairaanhoitajan kanssa, kun mulle olisi riittänyt se 45 min tapaaminen leikkaussalissa sekstiossa.

Paikan helmiä erikoissairaanhoitajalta: pidätyskyvyn menetys on ihan normaalia synnytyksen jälkeen... kas kun eivät kerro moista viisautta äitiysneuvolassa muillekin.

Lopulta sain sekstioajan, mutta kättä väännettiin todella pitkään eli noin 4 vkoa ennen laskettua aikaa lopulta lupa heltisi kun mieskin tuli mukaan painostamaan. Naisen sana ei painanut mitään. Onneksi mulla on hyvät hermot, jos olisin ollut psyykkisesti heikommassa kunnossa, en varmaan olisi jaksanut juosta siellä " keskustelemassa" sektion vaaroista, vaan alistunut odottamaan kohtaloani. Sektio oli sitten todellisuudessa ihan unelmakeikka ekaan kertaan verrattuna ja kohtukin parani hyvin, vaikka se oli pääargumentti kieltoon, kun pyysin sektiota ekan synnytyksen vuoksi.

Niin ja pelkopolilta sai siis lopulta sektioluvan, mutta minulle siitä keskustelusta ei ollut tukea, koin sen sairaalan taisteluksi minua vastaan. Tajuan kyllä vaarat sektiossa, mutta kun eka kerta meni niin metsään, niin miksi tehdä samat virheet uudestaan?

Meillä kakkonen olikin sitten hieman huonokuntoinen syntyessään, eikä olisi kestänyt pahaa alateisynnytystä tai odotusta laskettuun aikaan, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Synnytä rentoutuneena cd auttoi.

Pelkäsin kuitenkin kuollakseni vielä synnyttäessäkin, ikinä en ole pelännyt niin paljon. Mutta nyt muistelen synnytystä ihan ilolla, ja voisin ihan mielelläni synnyttää uudestaankin. Oli hieno kokemus ja antoi voimaa ja uskoa itseen. Olen ylpeä, että uskalsin :) Vauva nyt 5 kk.

Mulla se PP-n hyöty jäi kai puuttumaan, niin totaalisti, koska olin ihan eri aallonpituudella sen lääkärin kanssa. Olisi ollut parempi jutella oman gynen kanssa, kuin tämän erihenkisen tyypin kanssa.

Toivottavasti toiminta on nykyään tehokasta, ettei mene kalliit työtunnit hukkaan.

Toivon ja uskon, että muille siitä PP:stä on enemmän apua. Mun tapaus oli kai hieman poikkeava niiden normaalitapauksista, eikä kukaan oikein halunnut kommentoida tapahtumia ekassa synnytyksessä ja sen jälkihoitoa, koska silloinen hoitavalääkäri ei enää ollut talossa. Lääkärit ovat tosi lojaaleja toisilleen ja sairaalan toiminnalle, sen opin.

Olisi kai pitänyt tehdä potilasvahinkoilmoitus ekalla kerralla, että olisi käyty tapahtunut läpi, mutta olin niin huonossa kunnossa että en oikein tajunnut missä mennään. Eikä ekalla kerralla edes ymmärrä, että kaikki muut eivät ole yhtä pahassa kunnossa vaan yrittää sinnitellä. Mulla myös huonekaverit olivat jonkinmoinen synnytysten " kauhukabinetti" , joten en poikennut joukosta. Mulla oli sentään lapsi välillä vieressä, muilla ei ollut sitäkään.

Onko mahdollista jutella esim. synnytystä hoitavan kätilön kanssa? Minkälaisi kätilöitä yleensäkin naistenklinikalla on?

Polilla juteltiin synnytyksestä, peloista, käytiin synnytyshuoneessa...

Leppoisaa jutustelua lääkärin ja kätilön kanssa. Joka kerta lääkäri myös teki sisätutkimuksen yms, (en tiedä liittyykö se aiheeseen, vai tarkkailtiinko mulla ennenaikaisten supistelujen vaikutuksia) Ekalla kerralla (-98) oli aina sama lääkäri, jälkimmäisellä en käynyt niin montaa kertaa, lääkäri oli kuka sattui olemaan vuorossa.

Ei siis riitä, että nainen pelkää alatiesynnytystä, vaan pitää saada hänet vielä pelkäämään sektiotakin?