Lue keskustelun säännöt.
Mitä omien vanhempiesi tekemää virhettä et halua toistaa omien lastesi kanssa?
30.09.2023 |
Mun oma isä oli nopeasti tulistuvaa sorttia silloin kun olin teini. Muistan monesti kun oma huone oli siivoamatta ja tavarat ja vaatteet hujan hajan ympäri huonetta, isä tuli naama punaisena raivoamaan, että "jos ei tämä huone nyt siistiydy tästä, kaikki tavarat lentää kaatopaikalle".
Nyt kun oma teinini on saman ikäinen kuin itse olin aikoinani ja huonekin näyttää epäilyttävästi samanlaiselta sotkukasalta kuin itselläni silloin, olen itse ottanut lempeämmän lähestymistavan tähän huoneen siivoamiseen. Sanon vaan napakasti, että "laitapa pyykit pyykkikoriin että saan laitettua pesukoneen päälle" ja että "laita nuo roskat roskiin". Kyllä lapsi siitä tottelee nätisti kun pari kertaa asiasta huomauttaa.
En ala rähjäämään huoneen ulkonäöstä kuten oma isäni aikoinaan. En halua että omasta lapsesta tulee mua kohtaan yhtä pelokasta kuin musta aikoinaan kun jännitti aina että mitä uskaltaa isälle kertoa kun pelkäsi että mistä hän taas räjähtää.
Onneksi nyt aikuisena on paremmat välit isän kanssa.
Kommentit (9)
Aion kasvattaa omat lapset niin, etten ikinä vertaile heitä muihin, en hyvässä enkä pahassa. Enkä ikinä aloita keskustelua "mitä muutkin tästä ajattelee".
Omille vanhemmille oli hirveän tärkeää miettiä että kukakin meistä ajattelee, ja kaikki asiat pukeutumisesta koenumeroihin piti vertailla miten vaikka naapurin lapset tekee/ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä oli jatkuvasti muualla Euroopassa töissä,kun olin alle 11vuotias. Äitini ei osannut muuta kieltä kuin suomen, niin pisti minut juuri englantia oppineen soittamaan ulkomaalaisiin hotelleihin,missä isäni oleskeli. Mulle jäi tästä sellainen tunne, etten halua olla samanlainen kielitaidoton kuin äitini ja otin kieliopinnot koulussa tosissaan. Omia lapsia samoin tuin kielissä ja asuttiin jopa ulkomailla ja lapset kävi Suomessa kielikylpytarhaa. Poika osaa ranskaa sujuvasti.
Aion olla lähellä, jutella ja kysellä. Ylläpitää yhteyttä enkä jättää yksin selviytymään vaikeista tilanteista. Annan tilaa näyttää tunteitaan ja käyn tunnetiloja läpi. Annan heidän olla omia itsejään ja tuen kasvamisessa omanlaiseksi. En aseta ehtoja tai vaatimuksia vaan lempeästi ohjailen jos vaikuttaa, että valinnat alkaa mennä huonoon suuntaan. Haastan heitä itse miettimään. Asetan rajat ja rankaisen mutta en anna mokailun pilata välejämme tai mököttää.
Liikaa asioiden tekeminen toisen puolesta. Parista nuorimmaisesta sisaruksesta tuli ihan lapasia, jotka eivät ota mitään vastuuta mistään tekemisestään, toki en tiedä johtuuko juuri vanhemmistamme, mutta heidän eteen tehtiin paljon enemmän kuin meidän vanhempien (minä + veljeni). Edelleen 60-vuotiaina vanhempani täyttävät nuorimmaisten puolesta lappusia esim. viranoamisille, soittavat lääkäriin, ovat tehneet asuntojen loppusiivouksia, pestään pyykkejä, ostellaan mitä haluavat, vahditaan lapsenlapsia aina kun lapset niin haluavat. Ja mitään eivät saa takaisin kuin maksimissaan mykkäkoulua. Ollaan mekin viikottain tekemisissä, mutta me vanhemmat taas lähinnä autellaan vanhempiamme, kun ovat niin uupuneita omien töiden, toisten asioiden hoitamisesta ja omakotitalon töistä.
Jätin lapset tekemättä, ja ton ois voinu omat vanhemmat tehdä kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumattomuus. Perheessäni ei koskaan puhuttu kuin tiukkaa asiaa, todellisia tunteita ei osoitettu eivätkä vanhemmat koskaan sanoneet rakastavansa ja välittävänsä.
Luotan lapsiini, koska äitini syytti minua koko ajan valehtelijaksi (vaikka en valehdellut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halailen lapsiani paljon. Meillä ei koskaan halattu. Vieläkin kun nähdään se ensitapaaminen on aika väkinäinen.
Alkoholismi ja tilanne, jossa lapsi joutuu pelkäämään molempia vanhempiaan.