Lue keskustelun säännöt.
3,5 vuotiaan mielen ailahtelut
27.12.2006 |
Meidän tyttö on ollut ukin kanssa parhaita kavereita koko ikänsä, nyt ukki ei jostain syystä kelpaa ja mummikaan ei ole kovin rakas. Muutenkin tyttö on kamalan itkuherkkä, lähes aina kun päiväunilta noustaan, noustaan itkun kanssa. Perheeseen syntyi pikkuveli elokuussa, vauvaa kohtaan tyttö on melko neutraali ja huomiota on pyrittykin antamaan tasapuolisesti
Mistä tämä voisi johtua? Nykyisin mummolaan lähtö on aina suostuttelua kun ennen tyttöä sai suorastaan pidellä ettei mene autoon istumaan liian aikaisin lähtöä odottamaan.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän keskimmäinen syntyi esikoisen ollessa juuri 4 v täyttänyt niin hänelle tuli kausi, että siihen asti todella läheiset, rakkaat ja tärkeät isovanhemmat eivät kelvanneet. Tyttö oli nukkunut äitini vieressä (joka oli meille pari viikkoa kun vauva syntyi) kaikki yöt koska halusi ehdottomasti mummin luo mutta kun vauva syntyi niin tytöstä tuli melkeen vihamielinen mummia kohtaan. Sama koski kyllä melkeen kaikkia tuttuja joista oli tähän asti pitänyt.
Esikoisenne on varmaan kauhuissaan että hänet lykätään mummilaan pois tieltä että vauva saa olla äidin ja isin kanssa. Vaikka siis kaikki menisitte mummolaan niin tyttö ottaa sen varmaan niin että menette siksi että saatte itse enemmän aikaa vauvan kanssa ja isovanhemmat ovat tytön kanssa.
Tätä jatkui melkeen vuoden verran kunnes tyttö oli kokonaan hyväksynyt että vauva oli osa perhettä eikä hänen kanssaan tarvinut kilpailla äidistä ja isästä. (Toki siis lapset edelleen " kilpailevat" joskus kaikki kolme, mutta se on ihan erilaista eivätkä he tosisssan usko, että joku lapsi olisi toista rakkaampi). Pikkusisaruksilleen esikoinen on aina ollut kiltti ja tykännyt heistä paljon mutta mustasukkasuutta oli siis silti alussa.