En saa nukutettua vauvaa päiväunille

Tuo onkin se vaikea rasti, kun se nukkumisen tarve vauvalla vähenee, eikä pieni osaa kertoa mikä vaivaa.

Niitten hyssytystenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Muistan joskus ihan vain kapaloineeni vauvan, toki tutkittuani, ettei mikään nälkä tai ulkoinen juttu vaivaa, kuten kutiavat saumat, nepparit jne.

Voihan hänet kapaloida hellästi isoon flanellikankaaseen ilman asusteitakin.

Vauva rauhoittuu, kun ei pääse tuottamaan itse adrenaliinia.

Pikku raukka. Pian se vauva kasvaa.

Muistaakseni tuon ikäisellä on joku tyypillinen kehitysvaihe, jossa nukahtaminen vaikeutuu. Yleensä se on hyvin ohimenevää, saattaa mennä ohi ihan päivissä. Yritä jaksaa ja levätä silloin, kun lapsen toinen vanhempi on kotona. Imetys, kantorepussa kantaminen ihan ulkonakin tai tutti voi tuoda apua.

Kapalointi oli minun nuorimmaiselleni se juttu jossa osasi rauhoittua. Hän ei syönyt tuttia koskaan.

Napakka kapalo niin kuin ennen vanhaan. Kapaloinnin opetti siskoni joka oli synnytysosastolla töissä ja kapaloinut paljon vauvoja.

Kapaloitu vauva kylkiasentoon, kannattaa tukea vaikka tyynyllä ettei pääse kääntymään. 

Voimia kirjoitti:

Tuo onkin se vaikea rasti, kun se nukkumisen tarve vauvalla vähenee, eikä pieni osaa kertoa mikä vaivaa.

Niitten hyssytystenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Muistan joskus ihan vain kapaloineeni vauvan, toki tutkittuani, ettei mikään nälkä tai ulkoinen juttu vaivaa, kuten kutiavat saumat, nepparit jne.

Voihan hänet kapaloida hellästi isoon flanellikankaaseen ilman asusteitakin.

Vauva rauhoittuu, kun ei pääse tuottamaan itse adrenaliinia.

Pikku raukka. Pian se vauva kasvaa.

Miten sen hyssyttämisen kanssa voi olla varovainen, kun vauva vain itkee? Kapalointia olen koittanut. Lapsi ei tykkää siitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Voimia kirjoitti:

Tuo onkin se vaikea rasti, kun se nukkumisen tarve vauvalla vähenee, eikä pieni osaa kertoa mikä vaivaa.

Niitten hyssytystenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Muistan joskus ihan vain kapaloineeni vauvan, toki tutkittuani, ettei mikään nälkä tai ulkoinen juttu vaivaa, kuten kutiavat saumat, nepparit jne.

Voihan hänet kapaloida hellästi isoon flanellikankaaseen ilman asusteitakin.

Vauva rauhoittuu, kun ei pääse tuottamaan itse adrenaliinia.

Pikku raukka. Pian se vauva kasvaa.

Miten sen hyssyttämisen kanssa voi olla varovainen, kun vauva vain itkee? Kapalointia olen koittanut. Lapsi ei tykkää siitä yhtään.

Aha

Älähän tuskastu. Kokeile tehdä sellainen 'riippukeinu', vaikka lakanasta niin, että vauva keskelle kangasta ja kulmista solmuun ja siitä riippumaan.

Onhan noita konsteja kokeiltu ja samoin tuskailtu ja ehkä se aika nyt vaan sitten meni lopulta itsestään ohi, kun lapsi kasvoi huolimatta kaikista nukutusyrityksistäni.

Onko sinulla ketään, joka voisi tulla jeesaamaan edes hetkeksi, että saisit vähän levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia kirjoitti:

Tuo onkin se vaikea rasti, kun se nukkumisen tarve vauvalla vähenee, eikä pieni osaa kertoa mikä vaivaa.

Niitten hyssytystenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Muistan joskus ihan vain kapaloineeni vauvan, toki tutkittuani, ettei mikään nälkä tai ulkoinen juttu vaivaa, kuten kutiavat saumat, nepparit jne.

Voihan hänet kapaloida hellästi isoon flanellikankaaseen ilman asusteitakin.

Vauva rauhoittuu, kun ei pääse tuottamaan itse adrenaliinia.

Pikku raukka. Pian se vauva kasvaa.

Miten sen hyssyttämisen kanssa voi olla varovainen, kun vauva vain itkee? Kapalointia olen koittanut. Lapsi ei tykkää siitä yhtään.

Aha

Älähän tuskastu. Kokeile tehdä sellainen 'riippukeinu', vaikka lakanasta niin, että vauva keskelle kangasta ja kulmista solmuun ja siitä riippumaan.

Onhan noita konsteja kokeiltu ja samoin tuskailtu ja ehkä se aika nyt vaan sitten meni lopulta itsestään ohi, kun lapsi kasvoi huolimatta kaikista nukutusyrityksistäni.

Onko sinulla ketään, joka voisi tulla jeesaamaan edes hetkeksi, että saisit vähän levätä.

Joo kai se täytyy vain kärsivällisesti koittaa kaikki keinot uusiksi. Tuntuu vain pahalta kaikki neuvot, ettei "saisi" hyssytellä ja keinutella tai muuta kun en minä näin pientä vauvaa halua vain lohduttomana itkettääkään eikä mikään rauhoittelu tunnu toimivan. Tuntuu, että olen itse pilannut koko homman, mutta tämä alkoi meilla jotenkin ihan yhtäkkiä ja tuntuu itsestä niin raskaalle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia kirjoitti:

Tuo onkin se vaikea rasti, kun se nukkumisen tarve vauvalla vähenee, eikä pieni osaa kertoa mikä vaivaa.

Niitten hyssytystenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Muistan joskus ihan vain kapaloineeni vauvan, toki tutkittuani, ettei mikään nälkä tai ulkoinen juttu vaivaa, kuten kutiavat saumat, nepparit jne.

Voihan hänet kapaloida hellästi isoon flanellikankaaseen ilman asusteitakin.

Vauva rauhoittuu, kun ei pääse tuottamaan itse adrenaliinia.

Pikku raukka. Pian se vauva kasvaa.

Miten sen hyssyttämisen kanssa voi olla varovainen, kun vauva vain itkee? Kapalointia olen koittanut. Lapsi ei tykkää siitä yhtään.

Aha

Älähän tuskastu. Kokeile tehdä sellainen 'riippukeinu', vaikka lakanasta niin, että vauva keskelle kangasta ja kulmista solmuun ja siitä riippumaan.

Onhan noita konsteja kokeiltu ja samoin tuskailtu ja ehkä se aika nyt vaan sitten meni lopulta itsestään ohi, kun lapsi kasvoi huolimatta kaikista nukutusyrityksistäni.

Onko sinulla ketään, joka voisi tulla jeesaamaan edes hetkeksi, että saisit vähän levätä.

Joo kai se täytyy vain kärsivällisesti koittaa kaikki keinot uusiksi. Tuntuu vain pahalta kaikki neuvot, ettei "saisi" hyssytellä ja keinutella tai muuta kun en minä näin pientä vauvaa halua vain lohduttomana itkettääkään eikä mikään rauhoittelu tunnu toimivan. Tuntuu, että olen itse pilannut koko homman, mutta tämä alkoi meilla jotenkin ihan yhtäkkiä ja tuntuu itsestä niin raskaalle.

Ap

Ehet sinä mitään ole pilannut. Hyvä äiti sinä olet. Älähän masennu suotta. Se on oikeasti raskasta ja lapset ovat jo pieninä erilaisia persooniaan.

Hoidin aikoinani paljon lapsia ja ihan vauva ikäisistä asti.

Jotkut olivat semmoisia hymyileviä, jotka olisivat kai nukkuneet koko päivän ja hymyillen heräsivät silti. Joku oli itkuinen ja yksi pikkuinen oli joka ei saanut yhtään itkeä tyrän takia.

Silti ne omat vauvat tuntuivat stressaavimmilta, vaikka eivät varmasti olleet vaikeimpia mitenkään.

Keitähän kahvit välillä, hyvin se menee.

Älä yritä nukuttaa, nukkuu sitten kun nukkuu. Pidä vain sylissä tai tee jotain muuta, mistä lapsi tykkää, niin nukkuu sitten kun nukkuu. Kyllähän se varmaan itseä korpeaa, jos ei saa sitä hetken levähdystaukoa, mutta tuon ikäisillä on yleensä tuota itkuisuutta ja muuta vaivaa. Se, ettei yhtenä päivänä nuku, ei tarkoita että unet olisi loputtomasti pilalla.

Kun vauvat saa rokotteita, tai on kasvukipuja, niin noita päiviä nyt vaan osuu kohdalle. Sitten on tiheän imun kaudet, jolloin saa olla tuttina aamusta iltaan ja yölläkin. Asennoituu niin, että nyt on tällaista ja myöhemmin erilaista. Eli lakkaa yrittämästä ja vain ole. Vauva vaikka kantoliinaan tai reppuun tai sitten kannat sylissä ja teet jotain itsellesi mieluisaa. Kun lapsi vaistoaa, että äidillä on hyvä olla, rauhoittuu yleensä vauvakin. Sama pätee toisinpäin, jos olet aivan hermona niin varmasti se vauvakin itkee kun ainoa läheinen, tuki ja turva on levoton ja sitten reagoi itse samalla.

Pienet lapset on todella paljon niin kuin eläimiä, reagoivat eleisiin ja olotiloihin ihan eri lailla kuin me aikuiset, joilta menee enemmän ohi kuin ymmärretään.

Meillä rintareppu toimi vauvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä nukuttaa, nukkuu sitten kun nukkuu. Pidä vain sylissä tai tee jotain muuta, mistä lapsi tykkää, niin nukkuu sitten kun nukkuu. Kyllähän se varmaan itseä korpeaa, jos ei saa sitä hetken levähdystaukoa, mutta tuon ikäisillä on yleensä tuota itkuisuutta ja muuta vaivaa. Se, ettei yhtenä päivänä nuku, ei tarkoita että unet olisi loputtomasti pilalla.

Kun vauvat saa rokotteita, tai on kasvukipuja, niin noita päiviä nyt vaan osuu kohdalle. Sitten on tiheän imun kaudet, jolloin saa olla tuttina aamusta iltaan ja yölläkin. Asennoituu niin, että nyt on tällaista ja myöhemmin erilaista. Eli lakkaa yrittämästä ja vain ole. Vauva vaikka kantoliinaan tai reppuun tai sitten kannat sylissä ja teet jotain itsellesi mieluisaa. Kun lapsi vaistoaa, että äidillä on hyvä olla, rauhoittuu yleensä vauvakin. Sama pätee toisinpäin, jos olet aivan hermona niin varmasti se vauvakin itkee kun ainoa läheinen, tuki ja turva on levoton ja sitten reagoi itse samalla.

Pienet lapset on todella paljon niin kuin eläimiä, reagoivat eleisiin ja olotiloihin ihan eri lailla kuin me aikuiset, joilta menee enemmän ohi kuin ymmärretään.

Tämä kuulostaa niin helpolta, mutta kun vauva itkee väsymystä, en saa edes istua sohvalle se sylissä kun itku alkaa heti, mutta ei kuitenkaan millään ala nukkumaan. Täytyy kuitenkin kai sitten vain kävellä vauva sylissä koko päivä.

Kantorepussa kyllä nukahtaa, mutta siihen laittaminen on muös puolen tunnin itkutaistelu. Ahdistaa itkettää vauvaa kokoajan.

Ymmärrän kyllä että eikai tähän mitään maagisia keinoja ole. Pari viikkoa mennyt näin ja tuntuu vain pahenevan.

Ap

Vauvaa saa ja pitää hyssytellä ja lohduttaa niin paljon kuin tarvitsee.

Itse olen usein kantanut nukkuvaa vauvaa rintarepussa tai ajeluttanut autolla kun mikään muu ei ole auttanut.

Meillä on parhaiten toiminut hiljainen sylissä keinuttaminen hämärässä/pimeässä huoneessa niinä kausina kun vauvalla on ollut vaikeuksia nukahtaa. Siitä sitten varovasti sänkyyn kun on nukahtanut kunnolla.

Vauvan nukahtamistottumuksia pystyy myöhemmin muuttamaan lempeällä unikoululla, nyt olisi tärkeintä saada hänet unille keinolla millä hyvänsä.

Kausia tulee ja menee, niistä ei kannata stressata sen enempää. Muutaman päivän, viikon tai kuukauden kuluttua asiat on eri tavalla, jokin on helpompaa ja jokin uusi haaste tulee tilalle. Mutta kyllä se siitä, vauva kasvaa ja aika kuluu nopeasti.

Itkeekö muuten paljon, onko syytä epäillä että on kipuja tai muuta vaivaa?

Nieleskeleekö paljon, voisiko olla refluksia?

Meillä tykkäsi imeskellä jotain kostutettua liinaa, nukahti siihen. Tuttia ei koskaan huolinut.

Meillä oli joskus samanlainen kausi. Meidän tyttö vihasi kapaloita ja kaikenlaisia kantovälineitä. Tissi toimi aina ja hän nukkui päiväunet sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile painaa tyyny naamalle ja pitää siinä ainakin viisiminuuttia

Sulle tehtiin niin, loppui se vähäinenkin aivotoiminta!

Kysele onko jossain lähellä vauva vyöhyketerapeuttia joka osaa hieroa vauvoja.

Voi olla ihan vaan pierua mahassa, jos imetät ja juot kuitenkin kahvia, tai syöt herneitä jne! Tutki ne vaihtoehdot!

Se ei ole rakettitiedettä, soita neuvolaan ja kysy!

Jotkut lopettavat päiväunet hyvin harvain.

Yhden laitoin päiväunille päivittäin, mutta itkuhälyttimestä näin, ettei ikinä nukkunut mutta ei ollut tyytymätönkään. Varsinkin ulkona viihtyi loistavasti. Yksi oli toista maata ja asui liinassa, koska oli vain siinä tyytyväinen. Joskus torkahti siinä hetkeksi, mutta hyvin harvoin. Nämä nukkuivat sitten pitkiä yöunia.

Loput taas nukahtivat päiväunille, kun vaan laittoi nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä nukuttaa, nukkuu sitten kun nukkuu. Pidä vain sylissä tai tee jotain muuta, mistä lapsi tykkää, niin nukkuu sitten kun nukkuu. Kyllähän se varmaan itseä korpeaa, jos ei saa sitä hetken levähdystaukoa, mutta tuon ikäisillä on yleensä tuota itkuisuutta ja muuta vaivaa. Se, ettei yhtenä päivänä nuku, ei tarkoita että unet olisi loputtomasti pilalla.

Kun vauvat saa rokotteita, tai on kasvukipuja, niin noita päiviä nyt vaan osuu kohdalle. Sitten on tiheän imun kaudet, jolloin saa olla tuttina aamusta iltaan ja yölläkin. Asennoituu niin, että nyt on tällaista ja myöhemmin erilaista. Eli lakkaa yrittämästä ja vain ole. Vauva vaikka kantoliinaan tai reppuun tai sitten kannat sylissä ja teet jotain itsellesi mieluisaa. Kun lapsi vaistoaa, että äidillä on hyvä olla, rauhoittuu yleensä vauvakin. Sama pätee toisinpäin, jos olet aivan hermona niin varmasti se vauvakin itkee kun ainoa läheinen, tuki ja turva on levoton ja sitten reagoi itse samalla.

Pienet lapset on todella paljon niin kuin eläimiä, reagoivat eleisiin ja olotiloihin ihan eri lailla kuin me aikuiset, joilta menee enemmän ohi kuin ymmärretään.

Tämä kuulostaa niin helpolta, mutta kun vauva itkee väsymystä, en saa edes istua sohvalle se sylissä kun itku alkaa heti, mutta ei kuitenkaan millään ala nukkumaan. Täytyy kuitenkin kai sitten vain kävellä vauva sylissä koko päivä.

Kantorepussa kyllä nukahtaa, mutta siihen laittaminen on muös puolen tunnin itkutaistelu. Ahdistaa itkettää vauvaa kokoajan.

Ymmärrän kyllä että eikai tähän mitään maagisia keinoja ole. Pari viikkoa mennyt näin ja tuntuu vain pahenevan.

Ap

Miten ois se hyssyttelevä patja tai kehto, kallishan se tietysti on.

Mekin käytettiin vauvaa muutama kerta vyöhyketerapiassa, tuntui auttavan.