Toimiiko järkiavioliitto?
Tunnetko ketään tämmöistä paria vai onko itselläsi tämmöinen suhde? Ja haluaisin kuulla miksi. Onko alunperin ollut käytännön ratkaisu, onko myöhemmin tullut kuvioon tunteet yms?
Kokemuksia kaipaan
Kommentit (31)
Tutkimusten mukaan järkiavioliitoissa ollaan onnellisempia kuin rakkausliitoissa. Osasyy tähän lienee se, että järkiliitossa molempien osapuolten ennakko-odotukset ovat realistisemmat kuin rakkausliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla tunteettomassa liitossa, eikö parisuhde perustu kuitenkin vastavuoroisiin tunteisiin, sama muuten asua kämppiksen kanssa ja deittailla niitä, jotka saavat sydämen pamppailemaan.
Monet haluaa asua mieluummin sen kämppiksen kanssa kuin yksin. Ja helpottaahan se avioliittodopimus edelleen monia asioita.
Pelkästään rakkaudesta tuskin koskaan olisin mitään avioliitto sopimusta solminut yhdessä kämpilsenä asuminen olisi ihan riittänyt.
Ennen varmaan järkiavioliitot olivat tavallisia ja toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Trolli ottaa lääkkeensä nyt. Ei täältä tarinaa saa.
En ole trolli, kysyn ihan tosissani. Toki Suomessa varmaan kyseinen järjestely harvinaisempaa että sikäli olet oikeassa että tuskin vastauksia tulee ja loput ei halua kertoa kun näkee miten negatiivinen vastaanotto on.
Ap
Keskimäärin suomalainen avioliitto perustuu rakkauteen. Ja rehellisyyyteen. 😉
Järkiavioliitto pitää käsitteenä sisällään sen rehellisyyden, kyllä siinä molemmat tietävät mihin ovat menossa ja lupautumassa. Yleensä myös taloudellinen puoli on tarkemmin tiedossa ja etukäteen on sovittu, millä paikkakunnalla asutaan ja miten ja tehdäänkö lapsia ja jos niin montako. Sinällään noissa asioissa ollaan järkiliitossa rehellisempiä toisille kuin keskimääräisessä rakkausliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni piiritti minua pitkään ja lopulta suostuin aloittamaan suhteen hänen kanssaan. Hän on hyvä tyyppi ja ajattelen suhteen hänen kanssaan antavan enemmän kuin ottavan. Lisäksi on tietenkin se ainakin omassa elämässäni harvinainen asia, että toinen on oikeasti kiinnostunut minusta.
Puolisolleni tämä on enemmän rakkausliitto, kun taas minulle enemmän järkiliitto, ja isovanhemmillani oli koko elämän jatkunut samanlainen liitto. Alkuvuosina kipuilin puolisoni voimakkaiden tunteiden kanssa, mutta sen jälkeen olemme tasaantuneet lähemmäs toisiamme.
Vanhempani oli tämmöisessä liitossa ja olivat yhdessä kunnes toinen jäi leskeksi. Myöhemmin kertoi ettei rakastanut toista niin paljon ja toinen oli todennut että se ei haittaa kun hän rakastaa kummankin puolesta. Oli hyvä lapsuus ja heidän liittonsa oli kuulemma hyvä loppuun asti vaikka poikkesi normaalista rakkausliitosta. Yksi suuri syy oli kuulemma kun kummatkin halusi perheen ja ikä alkoi tulla vastaan
Rakkausliitot ei kannata. Jos on joku järkevä syy mennä avioliittoon, se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi olla tunteettomassa liitossa, eikö parisuhde perustu kuitenkin vastavuoroisiin tunteisiin, sama muuten asua kämppiksen kanssa ja deittailla niitä, jotka saavat sydämen pamppailemaan.
Esimerkiksi siksi, että haluaa lapsia hyvän tyypin kanssa ja jakaa hänen kanssaan lastenkasvatuksen ja taloudelliset vastuut. Vaikeampi minun on ymmärtää, että joku haluamalla haluaa yksinhuoltajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen varmaan järkiavioliitot olivat tavallisia ja toimivia.
Toimivia tuskin kaikki liitot olivat ennenkään. Monissa oltiin läpi elämän kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. Enemmän jotkut liitot oli pakkoavioliittoja kuin järkiliittoja.
Vierailija kirjoitti:
Rakkausliitot ei kannata. Jos on joku järkevä syy mennä avioliittoon, se kannattaa.
En keksi yhtään hyvää ja järkevää syytä mennä naimisiin. Rakkaus ei ainakaan ole tämmöinen. Enemmän haittaa avioliitosta on kuin hyötyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen varmaan järkiavioliitot olivat tavallisia ja toimivia.
Toimivia tuskin kaikki liitot olivat ennenkään. Monissa oltiin läpi elämän kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. Enemmän jotkut liitot oli pakkoavioliittoja kuin järkiliittoja.
Naisille nuo aikoinaan oli ainoa mahdollisuus taloudellisesti turvatumpaan elämään. Tietenkin siitä hyötyi ja varmasti myös kärsikin molemmat tai ainakin toinen mutta niin se vaan meni.
Enää ei onneksi tarvitse kenenkään mennä naimisiin siksi että saa katon päänsä päälle ja ruokaa pöytään.
Puolisoni piiritti minua pitkään ja lopulta suostuin aloittamaan suhteen hänen kanssaan. Hän on hyvä tyyppi ja ajattelen suhteen hänen kanssaan antavan enemmän kuin ottavan. Lisäksi on tietenkin se ainakin omassa elämässäni harvinainen asia, että toinen on oikeasti kiinnostunut minusta.
Puolisolleni tämä on enemmän rakkausliitto, kun taas minulle enemmän järkiliitto, ja isovanhemmillani oli koko elämän jatkunut samanlainen liitto. Alkuvuosina kipuilin puolisoni voimakkaiden tunteiden kanssa, mutta sen jälkeen olemme tasaantuneet lähemmäs toisiamme.