Elokuvat mitkä koettelivat mieltänne, mutta katsoitte silti
Mä tykkään elokuvista mitkä koettelevat mieltä ja itselleni nämä elokuvat ovat rankkoja elokuvakokemuksia, jotka ensimmäisinä tuli mieleeni: - Mother! - Peluri kuolema on elävien ongelma - Beau Is Afraid - Madre (2017) - Inside (2007) - Triangle of Sadness Mitkä teidän rankimmat elokuvat ovat ja pidittekö niistä? Tarkoitukseni ei ole hakea teurastus elokuvia, vaan ihan millä tahansa tavalla psyykkeen päälle ottavia elokuvia. Saa mulle ehdotellakin psyykkisiä elokuvia tietoisuuteeni ja keskusteluakin toivon rankoista elokuvista.
Kommentit (78)
Baskin (sairas)
W (Anna Erikssonin tyylin tiedättekin)
Apeiron (tylsä ja tekotaiteellinen)
En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli muusikko koka sairasti ms-tautia.
Vierailija kirjoitti:
En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli muusikko koka sairasti ms-tautia.
Onko Take My Hand?
Ehkä tylsä vastaus, mutta Me And Marley :( itkin sydän verellä eläinrakkaana ihmisenä kun ekan kerran sen vuosia sitten näin! Viikko takaperin tuli taas tämä leffa ja tylsyyksissäni (kaikki kanavat ei näy minulla) sen päätin katsoa, ja samat kyyneleet ja kylmän väreet vierivät taas! No ihana Aniston ja Owen, ja tunnetaitojen vuoksi varmaan olisi opettava leffa kuitenkin ihan kaikkien katsoa! :( <3
Battlefield Earth.
Scifin ystävänä ja aikana, jolloin elokuvia vielä vuokrattiin vuokraamoista, kuvittelin tämän olevan scifi-elokuva.
Olikin skientologia-aatteen kyllästämää huttua.
Babylon oli aika ällö mutta visuaalisesti hieno.
Happiness - Onni
Unelmien sielunmessu
Lilja 4-ever
Vierailija kirjoitti:
True Kinoa ovat elokuvat kuten Sátántangó, Jeanne Dielman, 23, quai du Commerce, 1080 Bruxelles, Au hasard Balthazar ja Zerkalo. Sinä voit katsella tarantinojasi ja nolaneitasi jos tahdot, mutta et ymmärrä todellisesta True Post-Bazinilaisesta Slow Cinemásta yhtään mitään. Olet pelkkä poseri ja voit painua v***uun koko skenestä. True Cinemá on Todellista Elokuvaa, jota ei ole tarkoitettu sinunlaisillesi eläimille, vaan todellisille auteuristisille kinopäille, jotka eivät piittaa sinunlaisistasi pelleistä. True Art House Cinemá on eliitin elokuvaa ja sinä et sitä ymmärrä. Kukaan teistä ei ymmärrä Todellista Cinemáa. Olette naurettavia pikkulapsia. Maailmankuvamme perustuu bazinilaiseen realismiin, henkilökohtaisella tasolla truffaut'laiseen auteurismiin, kollektiivisella tasolla godardilaiseen maolaisuuteen. Ilman ymmärrystä eisensteinilaisesta montaasiteoriasta on turha haaveilla ymmärtävänsä kinemaattista maailmankuvaamme. Teistä kukaan ei voi
Joku Orionin tai Yle Teeman löytänyt sekosi.
Brittiläinen tv-elokuva No Child of Mine, vuodelta 1997. Tuli aika tuoreeltaan meillä telkkarissa. Se järkytti perinpohjaisesti.
Beau is afraid
Läpi elokuvan on vaikea katsoa miehen elämisen kärsimystä. Aika sairas elokuva kun niin paljon absurdia elokuvassa tapahtuu. Yksi vaikeimmista elokuvista katsoa loppuun.
Eddington oli myös hermoja koetteleva. Ei mitään perheystävällisiä elokuvia nämä.
Rukajärven tie oli hyvä mutta ahdistava. Jotenkin kuvattu niin, että tuntuu kun ois sen miesporukan mukana taisteluretkella, mikä kai selittääkin asian.
1960-luvulla oli leffa jossa Catherine Deneuve sekoaa. Ihan hirveä. Oliko sen nimi Inho?
It's a Mad, Mad, Mad, Mad World
Tosi massiivinen komedia, mutta jotain hyvin väkinäistä elokuvassa oli. Katsoin sen kokonaan eli 2h 30min, vaikka vaikeaa teki. En tiedä jaksaisinko leikkamatonta versiota katsoa, kun sillä pituutta 3h 22min.
Kerron nyt, mitä en ole pystynyt katsomaan, nimittäin elokuvaa Utoyan saaren joukkomurhista. Jotenkin vain liian ahdistava aihe.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt, mitä en ole pystynyt katsomaan, nimittäin elokuvaa Utoyan saaren joukkomurhista. Jotenkin vain liian ahdistava aihe.
On jotenkin väärin, että tuosta tapahtumasta ollaan tehty elokuva. Toivottavasti on Breivikiä halveksuva, ettei siitä mitään siistiä tyyppiä povata.
American psyko