WWF:n sivuilta kopioitua:

Ilmastonmuutos





Arktisten alueiden ilmasto lämpenee kaksi, kolme kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa, ja muutoksen ennustetaan kiihtyvän seuraavan sadan vuoden aikana. Kun muualla maailmassa keskilämpötila tulee ennusteiden mukaan nousemaan 1,4-5,8 celsiusastetta, arktisilla alueilla lämpötila saattaa nousta 5-7 astetta.



Napa-alueella jäätiköt ovat alkaneet sulaa. Lumipeite on vähentynyt noin kymmenen prosenttia ja merijää 15-20 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Sulamisen pelätään etenevän niin, että tämän vuosisadan loppupuolella merijää sulaa lähes kokonaan. WWF:n Oxfordin yliopistossa teettämän tutkimuksen mukaan pohjoinen mannerjää sulaa 9,6 prosenttia vuosikymmenessä. Mikäli sulaminen jatkuu ennustettua vauhtia, jääpeite häviää kokonaan tämän vuosisadan lopussa. Ikiroudan odotetaan siirtyvän satoja kilometriä pohjoiseen.



Arktisten alueiden ilmastonmuutoksella on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Ikiroudan sulaminen nostaisi merenpintaa, ja tulvat ja myrskyt lisääntyisivät joka puolella maapalloa. Lumi- ja jääpeitteen sulaminen kiihdyttää ilmaston lämpenemistä entisestään. Lumen ja jään sulamisen seurauksena paljastuu tumma maakerros tai merenpinta, mikä imee auringon säteilyä valkoista lumenpintaa helpommin. Lisäksi pohjoisten alueitten jäätiköihin on sitoutunut suurin osa maapallon makeasta vedestä. Nämä jää- ja vesivarastot ovat osa maapallon ilmastojärjestelmää, koska ne hidastavat maapallon lämpenemistä.



Usein alkuperäisasukkaat ovat riippuvaisia perinteisistä elinkeinoistaan, kuten metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä. Ilmaston lämpeneminen vähentää alkuperäiskansoille tärkeiden ravintolajien määrää, kun esimerkiksi marjat kuivuvat ja saaliseläimet vähenevät. Lisäksi porojen paimentaminen vaikeutuu, koska ikivanhat vaellusreitit jokien ja muiden vesistöjen poikki eivät enää jäädykään. Alkuperäisasukkaille ilmaston lämpeneminen merkitsee todennäköisesti heidän elinkeinojensa ja samalla heidän koko kulttuurinsa häviämistä.



Karibut ja porot kohtaavat tulevaisuudessa vaikeuksia löytää ravintoa. Jäkälää ei välttämättä kasvakaan enää siellä, missä sitä ennen kasvoi. Lisäksi pakkasen ja suojasään vuorottelu kovettavat lumen pintaa niin, että poron on vaikea kaivaa sen alta esiin syötävää.



Merijään vetäytyminen vaikuttaa esimerkiksi jääkarhujen, jäällä elävien hylkeitten, mursujen ja monien vesilintujen elinympäristöön, ja osa näistä lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jääkarhu metsästää jään päältä, ja mitä kauemman aikaa kesästä meri on jäätön, sitä kauemmin jääkarhu joutuu paastoamaan. Tämä on usein kohtalokasta kantaville naaraille sekä pennuille.



Jokivesien lämpeneminen johtaa kylmien vesien kalojen, kuten lohen, nieriän ja siian, elinympäristöjen muuttumiseen arvaamattomalla tavalla.



Ilmaston lämpenemisen myötä metsäraja nousisi pohjoisemmaksi, ja peittäisi jopa 60 prosenttia nykyisen paljakkakasvillisuuden ja puuttoman tundran alueesta. Tämä supistaisi monien pohjoisten lintujen kuten esimerkiksi muuttohaukkojen ja kuikkien elinpiiriä sekä kadottaisi monien muuttolintujen tärkeät ruokailupaikat.



Ilmastonmuutoksen myötä pohjoiseen saapuisi uusia lajeja, jotka saattaisivat lisätä alkuperäisten lajien sukupuuton uhkaa elintilasta syntyneen kilpailun kautta.