Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ikävä synnyinseudulle

Vierailija
26.09.2023 |

Kokeeko kukaan muu keski-ikäinen koskaan ikävää takaisin synnyinseudulleen?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
26.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä olet syntynyt ja missa oleilet nyt?

Mä asun 3 kilometrin päässä syntymäpaikastani K-SKS:stä tosin se on nykyään Nova.

Vierailija
2/6 |
26.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haloo ap. Ei kai ketään kiinnosta sun juttus kun ei suakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
26.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Missä olet syntynyt ja missa oleilet nyt?

Mä asun 3 kilometrin päässä syntymäpaikastani K-SKS:stä tosin se on nykyään Nova.

Mä oon syntynyt samassa paikassa ja asun nykyään Itä-Suomessa ja ikävä on synnyinseudulle. Käyn vuosittain kuitenkin siellä.

Vierailija
4/6 |
01.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko olevani ihan normaali ikäväni kanssa, koska olen kuullut kuittailua siitä niin ala-asteen kavereilta, sukulaisilta kuin vaimoltanikin. 

Eli koen jopa häiritsevän kovaa ikävää synnyinseudulleni. Muutettiin pois sieltä ollessani 8-vuotias. Uudesta paikasta olin aluksi innoissani, mutta jo ensimmäisen kouluviikon jälkeen ikävä kotiseudulle oli kova. Isovanhempani asuivat siellä yhä, joten pääsin syys- ja hiihtolomilla käymään kotiseudulla ja samalla isovanhemmat voivotteli, kuinka söpöä ikäväni on. Ikävästä syntyi pakkomielle ja koulukaverit lällätteli, että 'mikset muuta takas sinne?'. Kysymys oli niin absurdi että aivot meni solmuun, koska en voinut käsittää miten joku voi tosissaan kuvitella että voisin yksin kahdeksanvuotiaana muuttaa vanhemmistani välittämättä toisaalle ja vieläpä synnyinkotiini. 

Vanhemmillani on myös kesämökki synnyinkaupungin alueella, joten ihan täysin siellä käyminen ei katkennut. Kun aloin seurustelemaan, tyttö huomasi nopeasti että kaupungilla on erityinen asema minulle. Sitten hän huomasi että miulla on pakkomielle kaupunkiin. Eipä tuo hirveesti häntä häirihe, mutta jos fantasiani kotiseudulle muutosta menee liian pitkälle (päivittäiselle toistolle), hän alkaa pilkkaamaan pakkomiellettäni (hänen tapansa yrittää selittää miulle että ajatus on mahdoton toteuttaa ja ettei asiat kuitenkaan ole kuin lapsuudessani oli). 



Olen nyt 34- vuotias ja pohdin yhä takaisin muuttoa viikottain. Ainoat asiat mitkä miua pidättelee nykyisessä paikassa on kiinteistö, minkä omistan ja työ (jota voisin teoreettisesti tehdä etänä ja jonka voisin teoreettisesti muuttaa (työtä merkittävästi lisäämällä) kotiseudulleni sopivaksi).

 

p.s. sori avautuminen. Ei ole oikein ketään kelle puhua.  



 

Vierailija
5/6 |
01.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä lähden Pohjois-Karjalaan

Vierailija
6/6 |
01.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei todellakaan kiinnosta mennä takaisin.