Miten jaksatte pitkiä vierailuja?
Jälleen kerran tuskailen täällä jokajouluista " iloa" , kun miehen perhe saapuu viettämään joulua kanssamme. Vierailut kestävät perinteisesti viikon, koska muutamaksi päiväksi ei kannata lentää.
Meillä on 4 pientä lasta, joista pienimmät ovat 8-kk vanhat kaksoset. Vauvat valvottavat kamalasti, joten kärsin hirveästä univajeesta. Isommat lapset ovat 3 v ja 5 v ja kaipaavat myös paljon huolenpitoa päivin öin.
Ihan tavallinen arkikin on tosi työlästä, ja nyt saan sitten kokkailla 8 hengen aterioita 2 krt päivässä ja mies yrittää parhaansa mukaan keksiä tekemistä ja ohjelmaa, jotta kaukaiset vieraat viihtyisivät Suomen joulurauhassa.
Perhe on tärkeä, mutta en minä tahdo jaksaa näitä vierailuja. Onko kohtalotovereita? Oletteko keksineet ratkaisun vierailujen sujumiseksi?
Kommentit (6)
Meillä lapset ovat 5v, 3v ja 1kk. Vieraita on ollut jo ennen joulua ja uudeksi vuodeksi on lisää tulossa. Ruokaa laitetaan vuorotellen, varsinkin lasten mummot laittavat mielellään ruokaa koko porukalle. Ja varsinkin vaarit leikittävät ja ulkoiluttavat mielellään meidän isompia lapsia. Meillä on aina se käytäntö että vieraat / sukulaiset osallistuvat kotitöihin vähintään oman osuutensa verran, joskus jopa enemmänkin. Tiedän kokemuksesta että varsinkin vieraaseen kulttuurin ja huusholliin vieraaksi tulevan on joskus vaikea ihan itsenäisesti tarjota omaa apuaan, ja voi olla että vieraat kokevat tunkeilevansa jos tuppautuvat " sinun alueellesi" = keittiöhommiin. Meillä varsinkin appivanhemmat olisivat varsin passiivisia jos jättäisin osallistumisen heidän huolekseen, mutta tapanani on antaa heille pieniä tehtäviä tyyliin " kuka tulisi pilkkomaan salaatin" ... ja aina joku sitten tulee :)
Pyydä sukulaiset rohkeasti mukaan auttamaan, saatat yllättyä iloisesti. Eihän kukaan noin pienten kaksosten ja vielä parin leikki-ikäsien äiti voi jaksaa huoltaa isoa joukkoa ihan " siinä sivussa" !! Tämän ymmärtää varmasti jokainen vieraskin joka teille tulee, mutta jos et pyydä heitä osallistumaan ja teet vain hampaat irvessä itse kaiken, he saattavat kuvitella että ihan todella haluatkin tehdä itse kaiken...
Ja vaikka kukaan ei ole sanonut niin kun on kyse vieraista jotka ovat lentokoneella saapuneet niin he odottavat kuitenkin sitä että ehdit näyttää kaupungin nähtävyyksiäkin.
Tee näin: Näytä heille miten käytetään julkisia ja anna lippu jonkin turistiliikkeen kaupunkikiertuella ja selitä että et nyt voi tulla mukaan.
Kyllä se aika aika nopeasti ohi menee.
Sen jälkeen vannot että ei enään toiste.
pekaani :
" Miten jaksatte pitkiä vierailuja?Jälleen kerran tuskailen täällä jokajouluista " iloa" , kun miehen perhe saapuu viettämään joulua kanssamme. Vierailut kestävät perinteisesti viikon, koska muutamaksi päiväksi ei kannata lentää. Meillä on 4 pientä lasta, joista pienimmät ovat 8-kk vanhat kaksoset..."
En tiedä lohduttaako, mutta minun mieheni sukulaiset tulevat mieluusti koko viisumin ajaksi =3kk!!!!!!!!!! vierailulle. Siinä on pinna kiristynyt kaikilla osapuolilla esim. kotitöiden suhteen. Onneksi meillä ei enää ole ihan vauvaikäisiä lapsia, niin jaksan hieman paremmin vieraita. Mutta jokaisella lapsiperheellä lienee omat rutiininsa, joita vieraiden läsnäolo enemmän ja vähemmän sekoittaa.
meillä miehen sukulaiset tulee myös kolmeksi kuukaudeksi kylään ja voin sanoa kaikella rakkaudella toki, et viikon vierailu olisi ihan unelma sen rinnalla.
Miehen perheen visiitit ovat kuukauden luokkaa eikä minua se haittaa ollenkaan. Syynä lienee se että he ovat tosi mukavia ja sopeutuvaisia ihmisiä. Lisäksi anoppini ja kälyni ovat perinteisä suurperheen äitejä, jotka eivät ole koskaan olleet kodin ulkopuolella töissä. He ovat aivan ihmeissään kuinka jaksan työn, kodin, lapset + miehen eli kun he ovat meillä, kotihommia ei minulle jää lainkaan. Lapsetkin ovat heidän hoitessaan, minä pidän vain langat käsissäni ja delegoin. Sama juttu kun olemme miehen kotimaassa.
Mutta Suomessa .... sädekëhää kiristää! Meidän Suomen visiitit ovat 1-3 viikkoa ja vanhempieni kyläilyt täällä noin 10 päivää. Silloin on hermot koetuksella! Vanhempanikin ovat mukavia ihmisiä ja sinänsä sopeutuvaisiakin ja auttavat meitä paljon, mutta takaraivossani on koko ajan tunne että meitä arvioidaan ja arvostellaan hiljaisesti koko ajan.
Iso ero näissä visiiteissä on se että vanhempani (ja me) osaamme liikkua yksinkin, mutta miehen sukulaiset luottavat siihen että me viemme heitä joka paikkaan. Mutta sekin käy, sillä eihän minulla ole iltasella kotihommia lainkaan :)
Minun mieheni sukulaisilla on tapana ollut tehdä välillä ruoat ja siivota ainakin omat jälkensä. Tämän lisäksi, kun meillä oli vauva, niin sukulaislapset hoitivat tätä meidän vauvaa aivan innoissaan. Siinä mielessä minulla on ollut jopa helpompaa, kun on ollut vieraita. Tietysti pienessä asunnossa ei ole ollut sitten omaa tilaa vieraiden aikaan, mutta se ei ole haitannut. Tämän kaiken vieraat ovat siis tehneet täysin pyytämättä ja täysin omasta vapaasta tahdostaan.