Olikohan kellään muulla täällä niin, että oli lapsena ruumillista kuritusta, mutta ilman yleistä väkivaltaisuutta tai ongelmia perheessä? Millaisia teistä tuli?

Oli jotain satunnaisia tukkapöllyjä ja luunappeja, kun olin pieni lapsi. Niitä pidettiin vielä silloin 1980-luvulla normaaliin kasvatukseen kuuluvina. En koe, että niistä olisi suurempaa haittaa ollut, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että nekin olivat kasvatuskeinoina täysin hyödyttömiä, ja vähänkään suurempi väkivalta olisi varmasti jo ollut ihan merkittävästi haitallista.

Hiuksista repimistä, läpsimistä, henkistä kuritusta, vyötä jne koskaan ei tullut turpaan mutta kämmenen jälkiä jäi kyllä ihoon ja jokaisella perheen lapsista on jotain ongelmaa ahdistuneisuuden kanssa

Tukkapöllyä sain ja luunappeja. Ei siitä nyt mitään traumoja jäänyt. Itse en nykypäivänä toimisi vanhempana noin, mutta se oli sitä aikaa.

80 luvulla lapsena äiti hakkasi minua niitti vyöllä niin että veri lensi, kyseessä siis nahka vvyö missä oli pyramidin muotoisia niittejä, poliisia ei kiinnostanut.

Muistan lapsuudesta isän luunapit. Silloin tiesin, että nyt on lopetettava pelleily enkä voi enää jatkaa kiukutteluani. Ihan normaali minusta tuli. Olin isän tyttö ja isä oli kyllä muuten lämmin ja huolehtivainen.

Jonkun tukkapöllyn olen tainnut saada eikä siitä ole jäänyt muistoja eikä traumoja. Vaikka perheessä oli alkoholiongelmia, niin lapsia ei ole läpsitty eikä mitenkään muutenkaan kuritettu. Kuri saatiin pysymään sanoilla eikä kenestäkään ole tullut myöhemminkään tappelupukaria.

Mun kaveri sai remmiä ainakin sen ikäsenä kun oltiin vitosella ja kutosella, muistan siitä, kun se muutti ja tuli vasta vitosella samalle luokalle. Se oli aika outoa, koska tää kaveri oli tosi kiltti ja ujo ja ei varmasti tehnyt tahallaan koskaan mitään pahaa. Ja sen vanhemmat vaikutta tosi kivoilta. Silti se saattoi saada remmiä jos se oli vaikka unohtanut kotiintuloajan! En tajua, mitä järkeä tässäkin oli.

Kyllä meillä remmiä saatiin, mutta ei se ollut mitään sattumanvaraista väkivaltaa tai turpiin lyömistä. Usein kyllä oli etukäteen jo itsellä aavistus, mistä saattaa tulla selkäsauna. Silti joskus piti aina koettaa venyttää rajoja. Nyt jälkeenpäin olen tyytyväinen siihen, että vanhemmat piti kuria enkä muistele piiskaamista pahalla.

Sain muutaman kerran remmiä, joskus tukkapöllyä ja harvoin luunapin. Aina syystä, olinvilkas lapsi:) Vanhempani olivat todella hyviä ja rakastavia, koti turvallinen ja rauhallinen. Onnellinen lapsuus

Ei ollut väkivaltaa, ei alkoa, ei riitoja tms. Vanhempani olivat onnellisesti naimisissa 48 vuotta.

Mitä minusta tuli? Uranainen, äiti ja vaimo. Täysipäinen, kurinalainen ja muita arvostava.

Hyvä että oli kunnon kuri. Kyllä minäkin saatoin napata lapsiani tukasta kiinni jos ei sana muuten uponnut, remmiä ei tarvinnut antaa.

Ja heistäkin tuli normaaleja, kouluttautuneita, työssäkäyviä vangempia joille perhe on kaikki kaikessa.

Kyllä kuri pitää olla, näkeehän sen noista terrorisoivista lapsihirviöistä mitä tapahtuu jos aina vasn lässytetään ja annetaan periksi!

Remmiä tuli perseelle ihan syystäkin ja muuta väkivaltaa perheessämme ei ollut. Elämässä olen pärjännyt ok. Katson kyllä kieroon tämän päivän lasten ja nuorten käyttäytymistä kun ei ole rajoja.