Miten teidän kodin sisustus on syntynyt?

Mikä ihmeen sisustus. Kaikki on haalittu kokoon sieltä täältä. Mikään en mätsää. Huonekalut on vanhoja, osa antiikkiliikkeestä bongattuja. Lastulevyä et täältä löydä.

Nykyinen sisustukseni sai alkunsa, kun muutin tähän kämppään yli kolme kertaa pienemmästä yksiöstä ja tarvitsi ostaa siis käytännössä koko sisustus. Entinen keittiönpöytäkin oli ollut niin mini että se meni makkariin pieneksi sivupöydäksi. 

En muistaakseni miettinyt kovin tarkkaan etukäteen, millaista sisustusta hain. Ensimmäisten joukossa valoisaan vaaleanharmaalattiaiseen kolmioon tuli valittua tammipuulevyinen, valkojalkainen ruokapöytäryhmä, ja sen jälkeen oli sitten helppo päättää ostaa muutakin valkoista ja tammea. Olkkarin ja ruokailutilan verhoiksi valitsin Pentikin puutarha-kankaasta tehdyt, joissa on ihanaa akvarellimaista syvänvihreää, valkoista ja hieman hentoa pinkinviolettia. Sen pariksi teetimme tauluksi syvänvihertävän vedenalaisen luolamaiseman. (ei siis turkoosi kuten yleensä vedenalaismaisemat). Toki runsaat lähinnä Iittalan Nappula-ruukuissa asuvat viherkasvitkin sointuvat verhoihin ja muihin väreihin. No sitten tänne kuli kissa jonka lelut ja raapimapuu ei kyllä ihan mätsää siihen aiempaan harmoniseen tunnelmaan...

Meidän sisustus on isoimmassa osassa taloa melko kamala eli vain vieraiden näkemät paraatipaikat on jollain tapaa mietitty ja siinä edustaa tyylisuuntaa talon vanhat kalusteet edellisiltä polvilta jääneitä.

Loppuosa talosta toimii jollain määrin enemmänkin varaston näköisenä ja tavaraa ihan liikaa.

Asutaan sukutilalla ja neliöitä 300 eli kolmen hengen talous mahtuisi pienempäänkin.

Jos saisin uuden kodin, niin olisi ensistäänkin kompaktin kokoinen ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Pari vuotta eron jälkeen tuli hankittua kaikki uusiksi. Tarkkaan harkitusti aikaa kestäviä ja kaikki sopivat hyvin yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Isolla rahalla tarkan harkinnan tuloksena. Enkä tunne juuri sen vuoksi tarvetta vaihdella sisustusta, korkeintaan uusin sohvatyynyjä silloin tällöin. Kun verhot on pakko vaihtaa, ihan samanlaisiin tai ainakin samantyylisiin vaihdan.

Jos olet hankkinut verhot isolla rahalla, niiden pitäisi olla laadukkaat ja kestää kymmeniä vuosia. Itselläni vanhimmat on yli 40 vuotta vanhoja, eikä silloinkaan kalleinta tai parasta laatua. Hyvästä puuvillasta ommellut verhot ovat kestäneet, vaikka en edes vuorittanut niitä. Useimmat valmiit nykyverhot ovat aivan surkeita, jos ei kankaan niin ainakin työn suhteen.

Mitä vähemmän,  sitä parempi on sisustuksen vahva teema.

Minimalistinen sisustus on mieltä rauhoittava ja energiaa antava.

Mikään ei ahdista niin paljon, kuin täyteen dumpatut asunnot !

Meillä on perus huonekalut. Koriste-esineitä ei yhtään esillä. Tai siis on olohuoneessa  kaksi kaunista taulua.         Mutta ei todellakaan mitään Makrame - ryijyä ...                               Eikä yhtään  mitään lipaston päällä. 

Kirjat ovat kaapissa "piilossa". Samoin kynttilänjalat, maljakot ym ym ym.

Olohuoneessa  on yksi reiluhko matto. Ja eteisessä käytävämatot.

Nautin ylikaiken simppelistä ja tyylikkäästä sisustuksesta.

Kiva keskustelu!

Miehen kanssa yhteen muuttaessa sovimme sisustuksen värimaailman, ja vaikka tavaroita on matkan varrella jonkin verran vaihtunut, siitä on pidetty kiinni parikymmentä vuotta. Isoina linjoina väreissä ovat olleet kermanvalkoinen, tumma puu ja mustat yksityiskohdat. Välillä on ollut muun väristä tehosteseinää ja vastaavaa, mutta nykyään seinät ovat valkoiset ja väriä tulee tekstiileistä, tauluista ja huonekasveista. Tyyli on lähinnä skandinaavisen minimalismin ja siirtomaatyylin sekoitus, antiikkia ja designia sulassa sovussa, ja mahtuu sinne väliin joku Ikean kalustekin.

Yritän aina hankkia mahdollisimman laadukasta ja pitkäikäistä, enkä harrasta kausisisustamista. Huonekaluja vaihdetaan yleensä vain tarpeiden muuttuessa esim. lasten kasvaessa tai muuton yhteydessä. Muutaman nuorempana hankitun tavaran olen siirtänyt mökille, kun sisustusmaku on selkiytynyt ja tuntuu etteivät ole enää sopineet kotiin. Koriste-esineitä ja krääsää inhoan, meillä on sen sijaan taidetta silmänilona. Tiivistäen voisi varmaan sanoa, että pidän kauniista ja tyylikkäästä sisustuksesta, mutta en halua ns. harrastaa sisustamista tai uudistaa sitä jatkuvasti. 

Rakkaudesta videopeleihin, tummaan puuhun ja kasveihin.

Paljon kaikenmaailman videopeleihin liittyvää rekvisiittaa koristeena, figuureja, julisteita, pienoismalli Master swordista(zeldoista). Paljon viherkasveja.

Huonekalut tummaa puuta. 

Suurin osa sisustuksesta muotoutui niistä kalusteista, jotka avioerossa jäi haltuuni (hetero). Pisteenä iiin päällä ovat elämäni varrella hankkimani kuvataide, joka on aistikkaasti ripustettu kaikkien ihailtavaksi, toki osan ollessa varastossa.

nälkäviulun soittaja kirjoitti:

Kaikesta roskalavalta roudatusta ukkoa myöten.

Miksi roudasit itsellesi ukon roskalavalta?

Sisustus on syntynyt asukkaiden tarpeista ja henkilökohtaisista makuasioista sisustuksen suhteen. 

Edellinen sisustukseni oli melko minimalistinen ja zen-henkinen. Sitten muutin yhteen hordaajan kanssa ja lapsilukukin kasvoi, joten tajusin ettei tämä toimi alkuunkaan. Pikku hiljaa on sitten rakennettu hyvin runsasta ja tummahkoa sisustusta, joka tuottaa yhtä lailla nautintoa mutta ilman että ihan kaikki irtosälä heti loistaa silmään. Inspiraatiota on kaivettu Pinterestistä, perintöhuonekaluista ja välillä myös ihan vaan siitä mitä sattuu kulloisenkin budjetin sisällä löytymään. Välillä on tullut tehtyä huonoja kompromisseja kun ei ole jaksanut vääntää puolison kanssa jostain yksityskohdasta, mutta kokonaisuus menee kuitenkin koko ajan selkeämmin määriteltyyn suuntaan.

Yksiöön kolmion tavarat. Ei parveketta.

En harkinnut tarkkaan. Mokasin. Mokailen edelleen koko ajan.

Olen ollut sadbeige-sisustaja jo kohta 20 vuotta. Rakastan vaaleita hiekan, kerman, beigen ja greigen sävyjä, luonnonmateriaaleja, vaaleaa puuta, selkeitä ja pelkistettyjä linjoja. Tähän värimaailmaan sopii kausittain tosi kauniisti esim. syksyisin okran sävyt, jouluna viininpunainen ja keväisin pastellinen vaaleankeltainen sisustekstiilien sekä leikkokukkien muodossa. 

Vaikka tällä palstalla mikään sisustustyyli ei tunnu olevan niin haukuttua kuin tämä edellä mainittu, niin jokainen meillä käynyt vierailija on kommentoinut, että onpa todella kaunista. 

Minun kotini sisustus on minun näköiseni. Se on rakentunut sellaiseksi pikkuhiljaa, asioista joista oikeasti pidän, ja jotka ovat mukavai ja miellyttävät minua. 

Haluan viihtyä, ja omassa kodissani viihdyn.

Ei mitään tiettyä tyyliä. Menee ihan omalla painollaan. Kunhan on siistiä ja mikään ei ole rikki, niin riittää.

Tarpeesta ja riittävän edullisesta hintatasosta, esim. Ikeasta on ostettu säilytyskalusteita ja Sotkasta, viimeisin hankinta on Lidlistä: pieni pöytä/jakkara, jonka sisällä säilytystilaa. Olen ostanut Aliexpressistä koriste-esineitä: kynttilänjalkoja yms. myös joululahjaksi, koska valikoima on runsas ja edullinen.

Aikoinaan ostin isomman setin pyökinvärisiä timanttihyllyn osia ja sitten kun se väri meni pois muodista ostin lisää halvalla netin kauppapaikoilta. Osa huonekaluista on roskalavoilta joita tuunasin hieman ja jovain kelpaa. Muutama perintöhuonekalu myös. Uusia ei olla ostettu aikoihin kun ei ole tarvis. Ei ole tapana kolhia joten hyvänä ovat säilyneet.

Olohuoneeseen laitatin erityisen kalliit verhot, ei tarvi/raaski uusia koskaan :)

Vierailija kirjoitti:

Keräilin opiskelijakämppään kirppiksiltä antiikkia silloin, kun sattui olemaan rahaa. Siinä syntyi kiinnostus renessanssityyliseen sisustykseen. Opiskelija-aikana piti keksiä budjettisisustusratkaisuja, joten esim. kynttilänjaloiksi kävin vappuna keräämässä maasta muutaman hienon viinipullon, sulatin kynttilävahaa valumaan niiden kylkiä pitkin ja laitoin kynttilät pullojen suihin palamaan.

Kun muutin puolisoni luo hänen kotiinsa, lahjoitin omistani pois kaiken muun paitsi antiikkikalusteet. Puolison koti oli sisustettu mallilla "mahdollisimman halpaa Ikeaa kierrätyskeskuksesta ja kaikki se roju, joka ei eksälle kelvannut". Onneksi puoliso kuitekin tykkäsi sisustustyylistäni, hänellä ei vaan itsellään ollut silmää sisustamiselle. Vuosien varrella korvasimme pikku hiljaa puolison kierrätyskeskuskalusteita kivoilla antiikkikalusteilla sitä mukaa kun sopivia satrui vastaan, ja heitimme pois huonokuntoista rojua varmasti yhden roskalavallisen.

<

Onko teidän makuuhuoneen maalaus esitelty lehdessä? Muistelen nähneeni tuollaisen joskus