Miten teidän kodin sisustus on syntynyt?

Kaikesta roskalavalta roudatusta ukkoa myöten.

Rakkaudesta väriin, pitää olla tunnelmaa ja sitä ei valkoisella synny. Vanhoja, kunnostettuja kalusteita, eri tyylejä mutta aitoja materiaaleja. Elämän varrelta matkaan tarttuneita aarteita. Värimaailma hiukan vaihtelee vuodenajasta riippuen. Pysyviä ovat huonekalut joita tarpeen mukaan verhoillaan, maalataan, muutetaan muotoa, viedään varastoon ja tuodaan takaisin kun taas tarvitsee.

Minulla sisustuksen punainen lanka on se ettei ole punaista lankaa 😅

Sohva on ostettu kaupasta 90-luvulla. Muut huonekalut on saatu tai ostettu kirppikseltä.

nälkäviulun soittaja kirjoitti:

Kaikesta roskalavalta roudatusta ukkoa myöten.

Näin myös meillä. Ei ole silmää sisustukselle, mutta erilaisia umpinaisia kaappeja/hyllyjä/arkkuja roskalavoilta on paljon, jotta tavara ei ole näkyvissä vaan saa piiloon. Ja ukonkin tarvittaessa talliin. 

Kodin sisustuksen synnytys on kovan työn ja tuskan tulos. Onneksi se on kuitenkin helpompi ylläpitää kuin elätettäväksi synnytetty kakara.

t. vela

Kulkuväylät ja istumapaikat, tasot, tavaroiden säilytys sekä sekä valon määrä, niistä rakentuu. 

Kodin sisustus on syntynyt siitä millainen maku on ollut sillä hetkellä kun asuntoa on vaihdettu. Käytännössä ollaan muutettu joka kerralla suurempaan asuntoon ja asunnon sekä perheen kasvaessa on tarvittu lisää sänkyä, sohvaa, isompaa ruokapöytää, kaappia.

En ole kausisisustaja vaan ikuisuussisustaja

Nykyiseen taloon 16 vuotta sitten teetetyt verhot ovat vieläkin alkuperäiset, samoin kirjahylly, ruokapöytä ja matot. Olen ostanut laadukasta ennen lasten syntymää. Jolloin rahaa olikin käytettävissä enemmän.

Teinit haluavat sisustaa itse huoneensa ja heille on ostettu hyllyt, kaapit, sängyt, matot, lamput oman toiveen mukaisesti.

Mitään remonttia emme ole tehneet taloomme. Parketit, tummat laatat ja valkoiset kaapit ovat vieläkin trendikkäitä. Sattuma sinänsä. Keittiön välitilan mustat laatat voisin vaihtaa, mutta samaan aikaan mietin, että muutama tonni siitä uudistuksesta ei ole hintansa arvoista.

Keräilin opiskelijakämppään kirppiksiltä antiikkia silloin, kun sattui olemaan rahaa. Siinä syntyi kiinnostus renessanssityyliseen sisustykseen. Opiskelija-aikana piti keksiä budjettisisustusratkaisuja, joten esim. kynttilänjaloiksi kävin vappuna keräämässä maasta muutaman hienon viinipullon, sulatin kynttilävahaa valumaan niiden kylkiä pitkin ja laitoin kynttilät pullojen suihin palamaan.

Kun muutin puolisoni luo hänen kotiinsa, lahjoitin omistani pois kaiken muun paitsi antiikkikalusteet. Puolison koti oli sisustettu mallilla "mahdollisimman halpaa Ikeaa kierrätyskeskuksesta ja kaikki se roju, joka ei eksälle kelvannut". Onneksi puoliso kuitekin tykkäsi sisustustyylistäni, hänellä ei vaan itsellään ollut silmää sisustamiselle. Vuosien varrella korvasimme pikku hiljaa puolison kierrätyskeskuskalusteita kivoilla antiikkikalusteilla sitä mukaa kun sopivia satrui vastaan, ja heitimme pois huonokuntoista rojua varmasti yhden roskalavallisen.

Sisustustyylini on ajan kuluessa muotoutunut antiikista inspiroituneeksi, mutta modernien esineiden kanssa hyvin yhteen sulatuvaksi. En esimerkiksi noudattele mitään tietyn aikakauden tyyliä, vaan hankin sitä, mikä näyttää kivalta. Meillä on iloisesti Toikan linnut, kissankellolamput, Boschin mikroaaltouunit ja barokkityyliset ruokapöydät sekaisin.

Seinien sisustaminen oli pitkään isoin ongelma, koska laadukas taide on kallista, ja monet suosikkitauluistani ovat yksityiskokoelmassa ties missä ja maksavat varmasti miljoonan. Jossain vaiheessa keksin hankkia antiikin tauluista korkealaatuisia kanvasprinttijäljitelmiä, joiden pinta on viimeistelty lakalla mahdollisimman öljyvärimaalausta muistuttavaksi. Tilasin niihin antiikkijäljitelmäkehykset, ja niitä ei oikeasti huomaa printeiksi mistään, jos ei ihan naama kiinni taulussa tutki. Välttelin kuuluisimpia teoksia, jotka kuka tahansa tunnistaa, koska halusin, että taulut vaikuttavat ensi silmäyksellä aidolta, ja Mona Lisa tai Sixtuksen kappelin kattofresko seinällä nyt ainakin kiljuvat printtikopiota.

Muutaman vuoden asumisen jälkeen päätimme alkaa uudistaa seiniä, kattoja, lattiaa ja kiinteitä kalusteita, koska paljaat maali-ja tapettiseinät alkoivat tympiä. Löysin netistä styrox-stukkokoristeita, joiden avulla seinistä ja katoista saa tehtyä antiikkityyliset ilman, että tarvitsee maksaa maltaita kipsivalutyöstä. Olen uudistanut aina yhden huoneen vuodessa, ja samalla jokaiselle huoneelle on syntynyt oma väriteemansa. Esimerkiksi makuuhuone maalattiin Tikkurilan Mehiläisvaha-sävyllä, ja sen teemaväreiksi muodostui maanläheinen oranssi ja viininpunainen. Olohuoneen seinät ovat tummanvihreät, ja teemaan kuuluu tumma puu sekä vaaleanpunaiset ja kermanvalkoiset yksityiskohdat. Tein myös kodista ylellisemmän näköisen suunnittelemalla seinälistat taulujen ympärille. Makuuhuoneessa meillä on sänkyä vastapäätä 1,5m korkea taulu, jota kiertää kaksinkertainen kultamaalilla koristelemani seinälista, jolloin koko yksityiskohdalla on korkeutta yli 2 metriä ja se on paljon näyttävämpi kuin jos taulu vain lätkäistäisiin paljaalle seinälle.

Olen teemoista sillä tavalla melko tarkka, että esim. olohuoneeseen en voinut hankkia valkoista talonpoikaisrokokoo-tv-tasoa, kun kaikki muut isot kalusteet huoneessa olivat tummaa puuta.

Inhoan halpoja vanerihuonekaluja.

Siksi kotini on sisustettu Antiikilla. On itämaiset silkkimatot, mahonkiset huonekalut, keittiön pöytä ja tuolit ovat valkoista täyspuuta ja valkoiset sohvat. Verhona on aidot silkkiverhot joissa vuorikangas. Keittiön verhot ovat replikakangas 1700-luvulta. Olohuoneessa on 150 x100 cm 1800- luvulla maalattu merimaisema.

Kotonani on oma kirjasto jossa kirjat ovat pöllyttömät koska kirjahyllyssä on lasit, kirjoja on yli 3000. Ja kirjastossa on myös 1930 luvulta olevat ns sikarituolit.

Makuuhuoneessa on valkoinen 3 metriä leveä vitriinikaappi täysi simpukoita ja koralleja, ajopuuta, ja vanhoja lasisia verkon kohoja. Isoin koralli on kirjastohuoneessa noin metrin halkaisijaltaan ja jättisimpukka myös samaa kokoa

Tarpeesta ja omaan silmään kauniista, tai riittävän kauniista tavarasta.

Ensin on tarve, vaikkapa kukkapöytä. Sitten mietitään voiko sen tehdä itse niin että se toimii käyttötarkoituksessaan, ja on omaan silmään sopiva. Jos tämä ei onnistu, niin lähdetään etsimään. Etsintään voi kulua aikaa minuutista vuoteen, jos sitä ei tarvita välittömästi. Etsintää johtaa 3 johtoajatusta joista jokaisen pitää käydä kohdilleen ennen kuin kukkapöytä tulee taloon.

Eli sopivuus, ulkonäkö ja hinta. 

Hinnan tulee olla jos nyt ei ihan ilmainen, niin mahdollisimman halpa. Kukkapöytää varten tulee silmäiltyä kirppareilta, tai muualta, jopa ihan luonnostakin, kansimateriaalia, tai jalkaa /jalkoja. Voi olla että idea iskee yllättäen kun mummi on heittämässä pois jotain mikä sopisi pöydän kanneksi, ja siihen sitten jalat jostain. Tai saattaa olla että tori.fi tuo osuman "annetaan muuton tieltä" ja siellä täsmälleen sopiva kukkapöytä.

Kirpparille ei kuitenkaan lähdetä päivittäin pyörimään kukkapöydän toivossa, vaan aika tekee tehtävänsä, ja se vain sitten ilmaantuu jostain jollain tavoin, ilman sen kummempaa vaivaa ja rahaa.

Muutin yksin, eikä minulle jäänyt juuri vanhoja kalusteita. Olen kolunnut kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, tavoitteena klassinen/naisellinen/kodikas mummola. Uudet huonekalut - kuten sohva -ovat nyt samaa tyyliä, joten ne sopivat hyvin yhteen.

Jostain on tullut itämainen sivuvivahde, kirsikankukkakuosit, kiinalaiset teeastiat jne.

Kerrostunut vuosikymmenten kuluessa.

Meillä on ollut kalusteita 1800 -luvulta sulassa sovussa modernien kanssa.

Kun muutimme pienempään taloon monista kalusteista luovuttiin mutta vielä löytyy 30-50- luvuilta.

Pidän aikakausien sekoittamisesta. Teen sisustuksen kerralla valmiiksi enkä muuta. Seinien väri voi muuttua mutta kalusteet pysyy

Olen köyhä(tulot 90ke/v) kahden lapsen yksinhuoltaja, joten ei ole varaa sisustukseen. Kaikki on jotain Ikea-krääsää mitä tullut hankittua vuosikymmenien saatossa.

Asun väliaikaisesti kaverini omakotitalossa ja vaikka  sisustus ei minulle kuulu, niin kaverini koti on hänen sukunsa kierrätyskeskus. Kaveri viis veisaa sisustamisesta, mutta sivusta seuratessa pidän hänen sukulaistensa aika röyhkeääkin asennetta vääränä kaveriani kohaan. Hän ei oikein kehtaa sanoa ei sukulaisilleen.

Kerran puutuin yhteen nahkasohvaan, jota oltiin väkisin tuomassa hänelle. Sohvassa oli reikä ja mitkään liimapohjaiset nahkapaikat eivät ole ratkaisu. Ne  rullautuvat ajan kanssa irti, joten kaveri sai rykäistyä ein äidilleen. Äiti loukkaantui ja motkotti, että niin hyvä sohva ja miksei ota. 

JOskus se oman tyylin löytyminen voi olla vaikeaa, jos siinä häärivat suvun naiset päättämässä. Onkohan tuo kuinka yleistä?

Kiva aihe! Ensimmäinen yhteinen asunto oli pieni kaksio. Välissä oli 30 vuotta n 150m2 perheasuntoelämää ja nyt muutettiin 82 neliön kolmioon. Lähes kaikki kaksiossa olleet huonekalut ovat uusimmassa kodissakin eli sohva, jossa on kolmannet päälliset, Wirkkalan sohvapöytä, isoisän lepotuoli, isotädin tuhatjalkainen ruokapöytä, Skannon librihyllyt ja keittiössä maalaistalon vintiltä pelastettu kahvipöytä ja klahvipiironki. Kaksi viimeistä oli jo mieheni opiskelukämpässä.

Isolla rahalla tarkan harkinnan tuloksena. Enkä tunne juuri sen vuoksi tarvetta vaihdella sisustusta, korkeintaan uusin sohvatyynyjä silloin tällöin. Kun verhot on pakko vaihtaa, ihan samanlaisiin tai ainakin samantyylisiin vaihdan.

Itseasiassa tarkoitukseni oli sisustaa vaaleasti/valkoisella, koska talomme on matala, melko pieni (n.90 neliötä) ja ikkunatkin ovat surkean kokoiset. Täällä oli tummat lattiat ja paljon kiinteitä komeroita ja kaappeja. Todella tunkkainen omaan makuuni. Kaadoimme väliseiniä ja purimme komeroita ja kaappeja pois. Lattian vaihdoimme vaaleaan, mutta seinät maalasimme lämpimällä sävyllä. Halusin konjakin värisen nahkasohvan, jossa oli mustat jalat, joten siitä lähti ajatus, että tuollainen musta metalli onki melko kiva vaalean kanssa. Nykyään harkitsen jokaista huonekalua pitkään ja hartaasti miettien mikä sopii. Minulla ei siis ole pakkomiellettä enää vaaleasta ja pidän valkoista sisustusta jopa hieman tylsänä. Pidän enemmän kun huonekalut ovat sisustuselementtejä ja katseen vangitsijoita, eikä vain paikallaan olevia huonekaluja. Nyt meillä sitten onkin tummia mattoja, verhoja, huonekaluja ja tapetteja. Täällä ei silti näytä enää tunkkaiselta vaan persoonallisesti sisustetulta.

Muutin omilleni heti lukion jälkeen ja silloin omaan kotiin tuli vanhempien rahoilla ostettua Ikeasta halvinta tarkoitukseen sopivaa huonekalua ja muuta sisustustavaraa.

Seuraavassa muutossa paikallisesta SPR:n Kontista työpöytä, ruokapöytä ja pari eriparista tuolia.

Viimeisimmässä muutossa hankkiuduin eroon työpöydästä, mutta ostin Ikeasta lipaston ja uuden työpöydän, tällä kertaa jo omilla rahoilla, eikä hinta ollut kaikkein tärkein valintakriteeri.

Lisäksi vuosien aikana olen ehtinyt matkustella, ja tämä näkyy sisustuksessa. Seinällä on muutama valokuvataulu matkoilta otetuista valokuvista ja kirjahyllyssä yksi hylly on pyhitetty matkamuistoille. Muita tauluja on kaksi liki satavuotiasta opetustaulua, joiden aiheina on kasvien biologia. Yksi räsymatto on isoäitini tekemä.

Eli pääosin Ikeaa, mutta ripaus vanhempaa tavaraa ja hiukan muistoja maailmalta. Mitään suurta ideaa tai tyylisuuntaa ei ole sisustuksessani olllut taustalla, mutta olen pyrkinyt välttämään tarpeettoman tavaran haalimista. Mielestäni jokaisella tavaralla täytyy olla tarkoitus, enkä säilytä tavaraa

ajatuksella "tätä voi joskus vielä tarvita". Matkamuistot ovat asia erikseen, mutta niitäkin vain yksi per reissu, jos käyn uudessa paikassa, ja satun löytämään kivan pienen esineen. Osa matkamuistoista on käyttöesineitä, esim viimeisimmältä matkaltani ostin kaksi lasinalusta, koska minulla ei niitä vielä ollut ja tarvitsin niitä, jotta teemukista ei jäisi rinkulaa pöytään. Pääväreinä valkoinen, musta ja harmaa, matot, taulut ja tekstiilit sisältävät muitakin värejä. Niin ja yksi tuoli on vihreä ja toinen sinisen harmaa.

Pienet kädet Aasiassa.