Liian hyvä palkka ja edut ottaa päähän

Vasemmistolainen ei karvoistaan pääse. Olin noin vuosikymmenen verran töissä yhdessä firmassa IT-alan "tolppa-apinana" ja aloitin kahdesta tonnista, vuosikymmenen jälkeen pääsin peräti 2700 euroon. Työni oli erittäin vaativaa koulutusta, dokumentointia, ohjelmointia ja uusien asioiden opiskelua, vaikka moni suhtautuikin työhöni siten, että kirjaan vain asioita muistiin ja vastailen puhelimeen. Kuukauden kesäloma ja viikon syysloma, joka sekin välillä kushetettiin pois. sataprosenttisesti tukka putkella kahdeksasta neljään, ei kahvitaukoja. Puolen tunnin lounastauko.

Nyt: palkka on julkisella puolella reilusti yli neljä tonnia. aktiivinen työaikani on jotain 3 tuntia päivässä ja hommat ihan pilipalihommia, kurssitan porukkaa miten esim. sähköpostiviesteihin vastataan tai päivittelen jotain joutavaa FB-sivua.

Välillä juttelen tunnin kavereiden kanssa kahvipöydässä roskaa ja silloin tällöin pidän "etäpäiviä" ja vastailen suunnilleen yhteen sähköpostiin. Lomaa vuodessa noin kolme kuukautta. Yleensä tulen töihin jotain kymmeneltä ja lähden kahdelta, kun "teen kotona hommat loppuun" (arvaa teenkö. Tai no ehkä tekisin jos jotain hommia olisi ylipäätänsä).

Muistan, kun ihana Andersonimme vaati lyhennettyä työviikkoa (palkkaa laskematta) julkiselle sektorille, koska "siellä palkat laahaavat yrityselämän jäljessä". Tiedän kyllä että monesti on näin ja monilla menee toisinpäin, orjapalkka julkisella ja yksityisellä kohoaa miljonääriksi, mutta eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Wolttilaiset ja siivoojatkin ovat yksityisellä sektorilla orjatyössä, onko heidänkin asemansa etuoikeutettu?

mutta näin itseäni ottaa päähän saada kaikkien näiden järjettömien etujen lisäksi vielä perjantait vapaaksi samaan aikaan kuin seuraajani siellä yrityselämässä hikoilee edelleen tukka putkella 8-16. Oikea syy on tietysti se, että yksityisellä sektorilla tuotetaan se raha mikä menee meidän kahvitaukojen ja lorvailun ylläpitämiseen.

No arvaan kyllä mitä osa porukasta vastaa, "no mikset mene takaisin entiseen paikkaasi jos ottaa päähän", ihan siihen ei ihmisluonto taivu kun jos on opetettu laiskaksi, niin ei sitä saa itseään enää niskasta kiinni. Ottaa päähän olla loinen, mutta minunkin tarvitsee elää, enkä nyt todellakaan aio äänestää itseäni työttömäksi tai luopua muuten tästä asemasta.