Lue keskustelun säännöt.
Kauanko seurustelitte ennen kuin kihlauduitte/menitte naimisiin?
Kommentit (75)
Puoli vuotta seurusteltiin ennen kuin mentiin kihloihin. Kihloissa oltiin seitsemän kuukautta, avioliittoa on nyt kestänyt reilut 41 vuotta.813
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli 37v täyteen. Miksi pitäisi kihlautua tai naimisiin?
Ai niin, nyt ei voi sormuksia heitellä eikä uhkailla avioerolla.Et ilmeisesti käsittänyt aloituksen kysymystä? Pyydä että joku selittää sen sulle kun näinkin yksinkertaisen kysymyksen ymmärtäminen tuottaa sulle ilmiömäisiä vaikeuksia.
No huh huh.. Mene kiukuttelemaan muualle
Olin 14 kun sovittiin, että joskus mennään naimisiin. Kuukausi sen jälkeen kun täytin 18 mentiin naimisiin. 12 h ennen vihkimistä sain yllättäen kihlasormuksen että kaikki tietää minun olevan naimisissa, eikä olla vain kihloissa. Kuka olisi uskonut meidän lisäksi, että ollaan vielä yhdessä yli 30 vuoden jälkeen.😂
tunnettiin toisemme jotain 6kk, sitten kun toinen tuli toisen luo kylään, niin aika nopeasti mentiin (ja yllätyimme molemmat) makkarin puolelle, siis niinkuin päätös tehtiin tyyliin minuutissa sen jälkeen kun ovi kopsahti kiinni. Siitä kaksi viikkoa ja kihlat. Tuo kaksi viikkoa vietettiin niin, että kaikki vapaa-aika yhdessä. Koettiin, että mikäs siinä, jos siltä tuntuu, miksi pitäisi seurustella vuosia, aikuisia oltiin molemmat ja itsellisiä ja kykenimme huolehtimaan itsestämme, joten miksi sitä turhaan väistämätöntä pitkittämään. Nyt katsellaan yhteistä asuntoa
Olin 21-vuotias, kun aloimme seurustella ja 24, kun menimme naimisiin, eli ehdimme seurustella kolme vuotta. Emme varsinaisesti kihlautuneet vaan päätimme, että kun kerran otetaan yhteinen asuntolaina ja lapsikin saa tulla, niin miksei mentäisi myös naimisiin. Heti sen jälkeen haimme kuulutukset ja meidät vihittiin niin pian kuin se sitten oli mahdollista (en ollut silloin vielä raskaana eli ei ollut siksi kiirettä.)
Erosimme, kun olin 29.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias, kun aloimme seurustella ja 24, kun menimme naimisiin, eli ehdimme seurustella kolme vuotta. Emme varsinaisesti kihlautuneet vaan päätimme, että kun kerran otetaan yhteinen asuntolaina ja lapsikin saa tulla, niin miksei mentäisi myös naimisiin. Heti sen jälkeen haimme kuulutukset ja meidät vihittiin niin pian kuin se sitten oli mahdollista (en ollut silloin vielä raskaana eli ei ollut siksi kiirettä.)
Erosimme, kun olin 29.
Niin ja nykyisen avopuolison kanssa seurustelimme neljä vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Naimisiin emme aio mennä, joten emme tietenkään mene kihloihinkaan.
Mies tuli tapaamaan minua Suomeen; sitä ennen oli tavattu kerran "ulkomailla", mutta ei kuitenkaan hänen kotimaassaan. Sitten minä matkustin hänen luokseen; viikko vietettiin Venetsiassa/ sen ympäristössä. Mies tuli taas muutamaksi päiväksi Suomeen. Seuraavalla kerralla minä matkustinkin jo laukkuineni hänen luokseen pysyvästi. Neljä vuotta avoliitossa, jonka jälkeen naimisiin. Nyt yhteisiä ja onnellisia vuosia on jo paljon. ( ulkomailta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelua 7kk, jonka jälkeen kihloihin. Naimisiin mentiin, kun oltiin oltu 5 vuotta yhdessä.
Nyt ollaan toisiamme katseltu jo reilut 33 vuotta, josta naimisissa 28 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli 37v täyteen. Miksi pitäisi kihlautua tai naimisiin?
Ai niin, nyt ei voi sormuksia heitellä eikä uhkailla avioerolla.
Voisi saada leskeneläkettä, jos jompi kumpi delaa...
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias, kun aloimme seurustella ja 24, kun menimme naimisiin, eli ehdimme seurustella kolme vuotta. Emme varsinaisesti kihlautuneet vaan päätimme, että kun kerran otetaan yhteinen asuntolaina ja lapsikin saa tulla, niin miksei mentäisi myös naimisiin. Heti sen jälkeen haimme kuulutukset ja meidät vihittiin niin pian kuin se sitten oli mahdollista (en ollut silloin vielä raskaana eli ei ollut siksi kiirettä.)
Erosimme, kun olin 29.
Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelua noin puolitoista vuotta, ja samanverran avoliitossa. Kirkkoon mennessä mentiin kihloihin ja nyt naimisissa oltu 36 v, eli yhteensä 39 v suunnilleen.
Kolme vuotta seurustelua, sitten kihloissa kaksi vuotta, naimisissa kaksitoista vuotta ja sitten ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin seurusteltu epävirallisesti vuosi, virallisesti pari kuukautta kun muutettiin yhteen. Oltiin siis eka ystäviä, mutta tavattiin joka päivä.
1,5v seurusteltuamme mentiin kihloihin ja 2 vuoden kohdalla naimisiin.
Yhdessä nyt 13 vuotta josta naimisissa 11 <3
Olisin kyllä ollut valmis naimisiin heti ekana päivänä, hän vei jalat altani <3
Kolme kuukautta seurustelua ja 9 vuotta avioliittoa. Toisaalta, me tunsimme toisemme jo vuosia ennen seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias, kun aloimme seurustella ja 24, kun menimme naimisiin, eli ehdimme seurustella kolme vuotta. Emme varsinaisesti kihlautuneet vaan päätimme, että kun kerran otetaan yhteinen asuntolaina ja lapsikin saa tulla, niin miksei mentäisi myös naimisiin. Heti sen jälkeen haimme kuulutukset ja meidät vihittiin niin pian kuin se sitten oli mahdollista (en ollut silloin vielä raskaana eli ei ollut siksi kiirettä.)
Erosimme, kun olin 29.
Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään.
Tiedän, siksi siellä oli sana 'varsinaisesti'. Useimmille kun se kihlaus sisältää myös sormusten vaihtamisen ja sen, että he kertovat muille olevansa kihloissa.
Kihloihin 3 v ja naimisiin 6 v. Suhde kestänyt 24v.
Todella erikoisia tapoja vastata yksinkertaiseen kysymykseen. Hei tsempatkaa vähän!
Kihloihin vuosi, naimisiin puolitoista. Naimisissa neljä vuotta ja eka lapsi syntyi juuri.
Teininä ekan poikaystävän kanssa noin 6kk jälkeen kihloihin -ei mitään järkeä.
Sittemmin vielä nopeammalla aikataulla parikin pikakihlautumista joista jälkimmäinen tuntui jo kihlahetkellä todella huonolta idealta, mutta jotenkin sitä toivoi/kuvitteli että kyllä tämä varmasti tästä vielä hyväksi muuttuu.. -ei muuttunut.
Olin siis nuorena juurikin sellainen "tyytyjä" joka kelpuutti ne kaikki 3 miestä jotka millään tavalla osoitti kiinnostustaan. Viis siitä, että mies oli käytännössä kaikin tavoin täysin vääränlainen eli elämänkatsomus, ajatusmaailma eikä elämäntavatkaan osuneet yksiin oikeastaan lainkaan.
Sittemmin olen elänyt yksin.