Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus tämän päivän juhlista
22.09.2023 |
Ahdistaa. Pitäisi lähteä miehen suvun juhliin. Sanoin jo aiemmin, että en mielelläni lähde. Viimeksi kun oli juhlat 2kk sitten, ainoa asia mikä kiinnosti juhlissa oli se onko töitä. Ei niitä ole vieläkään.
Kommentit (32)
Jos ihmisellä on työ, harvoin kukaan oikeasti kysyy "mites töissä menee" ... mutta sit kun niitä töitä ei ole, niin silloin niistä kysellään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Itse olen ikuinen pätkätyöläinen ja tämä kaivaa muita enemmän kuin itseäni. Puolituttujen seura on ahdistavaa, koska työ on se helpoin asia, mistä ihmiset osaa jutella. Ihmiset myös arvotetaan työn kautta ja kun kerron työkuvioistani, sen suorastaan näkee, miten pisteet laskee. Joskus vielä jaksoin puolustautua, mutta en enää. Vältän juurikin miehen sukujuhlien kaltaisia tilanteita.
No älä mene sitten. Kai sinulla oma tahto on.
Ota kunnon pohjat niin ei tarvitse jatkossa mennä juhliin.
..tai sitten tulet olemaan jatkossa suosikkivieras, joko tai :)
Miksi lähdet? Ei meillä ole pakko lähteä kummankaan sukulaisen juhliin eikä kyläilemään heidän luokseen. Molemmat huolehtivat omista sukulaisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä niissä ahdistaa. Muiden tiedustelu työasioista? Oma huoli töiden löytymisestä? Parisuhdeasiat? Sosiaalinen tilanne?
Sanoisin kuitenkin että juhlissa ei sinua juhlita joten kannattaa suhteuttaa asiat. Jos yhtään tuntuu niin mene ja juhli, se piristää aina arjessa. Ja kohtaa todellisuus! Jos on työasia joka ahdistaa, puhu siitä. Anna ahdistaa. Jos välttelet, siitä voi tulla erittäin huono tapa ja välttämismekanismi elämässäsi.
En ole aloittaja, mutta sanon silti yhden huomion. Ihmisellä saattaa olla hyvin kipeitä syitä siihen miksi töitä ei löydy, tai ei pysty kovin tehokkaasti niitä edes etsimään. Esim mielenterveydelliset ongelmat. Niistä ei mielellään jokaisen vastaantulijan kanssa keskustele.
Muutoinhan sinun antamasi kehoitukset olivat oikein hyviäkin.
Juuri näin. Itselläni on ollut myöskin voimakasta ahdistusta eli mt- ongelmia ja siksi en kaikkia työpaikkoja pystynyt vastaanottamaan. Mutta tällä elämänkokemuksella voisin sanoa, mitä enemmän pidät ahdistavia asioita ominasi(enkä tarkoita sitä että pitää kailottaa kipunsa koko maailmalle) sitä vaikeampaa on. Kaikilla on elämässään kriisejä! Ja ahdistuksia kun paha paikka on. Jos pystyy puhumaan siitä mikä ahdistaa ja pelottaa, se menettää hieman merkitystään. Mitä enemmän piilottelee ahdistusta ja pahaa oloaan ja pelkojaan sen suuremman merkityksen ne saavat. Olen terapiassa käynyt ja oppinut puhumaan mt- ongelmista avoimesti ja huomannut miten paljon on muilla samaa, surua, ahdistusta, masennusta, pelkoja ym tunteita joita ei ole kovin helppoa tuoda julki. Mutta ihmisyys ja siihen liittyvät vaikeudet ja haasteet ovat yhteistä meille kaikille. Löytyy yllättävän paljon ymmärrysstä siinä vaiheessa kun uskaltaa avata suunsa ja tulee ulos kuorestaan.
Nyt on rohkeutta tullut ja elämä on ihanaa. Mutta se vaati aikamoisen itsetutkiskelun ja rohkeuden myöntää tosiasiat ja myös opin ottamaan vastaan tukea ja apua.
Nimimerkillä "kestänyt kauan tulla ulos kuoresta"
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on muuten usein työ josta monet alkaa heti kyselemään. Eikö olisi mukavampaa kysyä kuitenkin, mitä ihmiselle ihan oikeasti kuuluu?
Muistan, kun itse olin vielä hoitovapaalla, eikä ollut valmiina paikkaa , minne palata. Sitten kyseltiin jo puolta vuotta ennen lapsen hoitoon menoa, että minne menen töihin. Tuntui inhottavalta. Miksi en saanut nauttia lapseni kanssa olemisesta? Miksi kukaan ei kysynyt vaikka "Miten olet viihtynyt kotona"
Niin totta. Itse kysyn aina ensin mitä kuuluu, ja jos halutaan niin kerrotaan aidosti kuulumiset. Työ on vähän kuin säätila, se on monelle vähän neutraali asia ja siitä on helppo jatkaa keskustelua.
Ap: lle tiedoksi että moni meistä työssä käyvistä kärsii ihan hirveästi. On paljon uupumusta, irtisanomisen uhkaa, sairauspoissaoloja, työpaikkakiusaamista, haasteita haasteiden perään. . . jospa sinä kertoisitkin heille että olet toistaiseksi onnellisessa asemassa kun vasta haet töitä ja paikkaa elämässäsi, ehdit sitten myöhemmin työuralla uupua ja taistella ja edetä ja mitä ikinä tapahtuukaan. Tai kysy heiltä onko heillä hyvin asiat työssä. Minulla on lähes kaikki ystävät uupuneita työelämässä, joten saattaisi syntyä ihan mielenkiintoista keskustelua jos jaksaisit vaikka avautua ja kysellä heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sanoa vaikka niin, että toistaiseksi vielä etsin töitä. Käyn haastatteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on noin vastenmielistä, jää pois kemuista.
Ei pystynyt lähtemään. Lisäksi ahdistaa kun mies ei ymmärrä mun fiiliksiä.
Miksi se on muuten usein työ josta monet alkaa heti kyselemään. Eikö olisi mukavampaa kysyä kuitenkin, mitä ihmiselle ihan oikeasti kuuluu?
Muistan, kun itse olin vielä hoitovapaalla, eikä ollut valmiina paikkaa , minne palata. Sitten kyseltiin jo puolta vuotta ennen lapsen hoitoon menoa, että minne menen töihin. Tuntui inhottavalta. Miksi en saanut nauttia lapseni kanssa olemisesta? Miksi kukaan ei kysynyt vaikka "Miten olet viihtynyt kotona"