Onko kiusaamista joku tutkinut?

On tutkittu. Ihmistyyppi. Siis ei kiusatun, vaan kiusaajan. Kiusaajilla se ongelma on, tarve siihen, että pitää kiusata ja hakea sitä kautta jotain. Lapsilla sen ehkä jotenkin ymmärtää, jos kotiolot tai kasvatus olleet vähän niin ja näin tai jos on joku erityistapaus, mutta aikuisilla lähinnä noloa jos on tarve kiusata. Itsetunnon heikkouksia.

Lapsiani kiusattiin, kun asuimme lähiössä, jossa kävivät päiväkotia ja alakoulua. Vaihdoimme koulua ja siellä saivat heti paljon ystäviä. Vähän neuvoin alkuun, että miten tullaan hyviksi ystäviksi.

Onneksi kiusaaminen ehtinyt mennä liian syvälle ihon alle ja vapaa-ajalla ehtivät saamaan kaverisuhteista myös hyviä kokemuksia. Alussa oli  vain huono onni, kun parhaat ystävät päätyivät eri päiväkoteihin ja kouluun.

kaksi lasta

Olin koulukiusatun kanssa samassa työpaikassa. Uhriutui kiusaamisestaan,mutta samalla hänen omassa käytöksessään oli jotain outoa. Kävi toisten perässä järjestelemässä postihäkkiä ja roskiksia. Kuvittelin,että jos on ollut lapsena samanmoinen,ei varmaan kukaan ole halunnut häntä leikkeihinsä säätämään. Joskus voi eka signaali tulla uhrilta ja sitten lähtee vyörymään,mene tiedä.