Katkeruus siitä, että synnytys tuhosi seksielämän

Mulla on myös tuota episitiomian ja ompeleiden jäljiltä arpimuodostusta, ja siihen liittyvää kipua, mutta sen verran lievempää, että yhdyntä onnistuu, vaikka alussa ilkeästi vihlaiseekin ja sitten limakalvot menee aina siitä arpikohdasta rikki yhdynnässä. Mun tapauksessa aika ja yhdynnät kivusta huolimatta on auttaneet, on ilmeisesti sitä dilataatiota tullut vähän luonnonmenetelmällä.

Mutta sun tilanne on tosiaan paljon pahempi kun ei ne yhdynnät onnistu ollenkaan. Plus tuo inkontinenssi vielä. Toivottavasti tuohon on saatavilla jotain apua ja hoitoa - eikö sitä arpikudosta voi esim. poistaa tms.

Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee. Tosiasiahan on, että synnytyksen jälkeen äiti jää ihan yksin näiden vaivojen kanssa ja niitä ei terveydenhoidossa tunnisteta tai vähätellään. 

Lapsen vika se ei ole. Itselleni tehtiin ekassa välilihan leikkaus ja toisessa repesin. Kuitenkin toivuin hyvin. Sun pitää miehesi kanssa keksiä toisenlaisia seksijuttuja kuin yhdyntä ja käy jossain yksityisellä gynekologilla. Ehkä joku keksii avun

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös tuota episitiomian ja ompeleiden jäljiltä arpimuodostusta, ja siihen liittyvää kipua, mutta sen verran lievempää, että yhdyntä onnistuu, vaikka alussa ilkeästi vihlaiseekin ja sitten limakalvot menee aina siitä arpikohdasta rikki yhdynnässä. Mun tapauksessa aika ja yhdynnät kivusta huolimatta on auttaneet, on ilmeisesti sitä dilataatiota tullut vähän luonnonmenetelmällä.

Mutta sun tilanne on tosiaan paljon pahempi kun ei ne yhdynnät onnistu ollenkaan. Plus tuo inkontinenssi vielä. Toivottavasti tuohon on saatavilla jotain apua ja hoitoa - eikö sitä arpikudosta voi esim. poistaa tms.

Miten olet jaksanut yrittää yhdyntöjä, vaikka sattuu ja limakalvot menee rikki? Miten miehesi tuohon suhtautuu? Mun mies ei myöskään halua enää yrittää yhdyntää, koska se sattuu minuun niin paljon ettei hän pysty siitä nauttimaan.

Ap

Näistä olisi todellakin hyvä puhua ja varoitella, että onko valmis loppuelämänsä kipuihin ja seksittömyyteen kun hankkii lapsen. Meillä ei välitetä naisten terveydestä tuon tippaa terveydenhuollossa eikä heitä kiinnosta kuin käytettävyytesi ihmisten tekoon. Jos et siihen enää psyty, olet roskaa bye, bye mene pois.  Hyvinvointisi naisena on valitettavasti terveydenhuollon kannalta yhdentekevää. Sinun ei tarvitse oppia hyväksymään tilannetta, sinun ei tarvitse tottua, vaan etsi apua kunnes löydät sen ja vaadi apua. Pakkohan tuo on leikkauksella korjata ja se on heidän tehtävä hoitaa se.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee. Tosiasiahan on, että synnytyksen jälkeen äiti jää ihan yksin näiden vaivojen kanssa ja niitä ei terveydenhoidossa tunnisteta tai vähätellään. 

Jep. Yksin vaivojen ja vauvan kanssa.

Provo. Jos naisella tuo tilanne niin potilasvahinkoilmoitus olisi tehtynä ja olisi hoitanut asian kuntoon jo airmmin eikä pelottelisi täällä synnytysiässä olevia naisia.

Miehet liikkeellä, veikkaan

Ap jatkaa arven hoitamista apteekista löytyvällä salvalla koska seuraavaksi edessä on leikkaushoito.

Ponnistusongelmaan löytyy apu tens-laitteesta.

Vierailija kirjoitti:

Provo. Jos naisella tuo tilanne niin potilasvahinkoilmoitus olisi tehtynä ja olisi hoitanut asian kuntoon jo airmmin eikä pelottelisi täällä synnytysiässä olevia naisia.

Miehet liikkeellä, veikkaan

Ei ole provo. Jos joudutaan leikkaamaan välilihaa, niin arven parantuminen voi kestää vuosia, koska imettämisen takia hormoonit ovat matalalla.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/510759/Opinnaytetyo_%20Ka…

Onneksi sinulla on aika erikoislääkärille. Hän varmasti keksii keinon auttaa. Uskon, että aika tuohon kipuun ainakin auttaa, koska kaikki solut uusiutuvat jatkuvasti.

Näin maalaisjärjellä ajateltuna voisin kuvitella, että arpikudoksen öljyäminen päivittäin auttaa toipumaan sitä nopeammin. Tuskin haittaakaan on. Suositellaanhan välilihankin öljyämistä ennen synnytystä. Toivon pikaista paranemista sinulle. Ole toiveikas, älä anna katkeruuden voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään, kun syntyvyys laskee. Tosiasiahan on, että synnytyksen jälkeen äiti jää ihan yksin näiden vaivojen kanssa ja niitä ei terveydenhoidossa tunnisteta tai vähätellään. 

Tämä ollut ongelma jo pitkään. Ranskassa nuo vaivat korjataan automaattisesti heti julkisella puolella. Suomessa ei sitten millään. Itselleni tuli toisenlainen vaurio ja synnytyksestä nyt 10 v. Olen käyny eri lääkäreillä valittamassa ja nyt olen löytänyt vasta reitin jolla pääsen eteenpäin ja odotan leikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös tuota episitiomian ja ompeleiden jäljiltä arpimuodostusta, ja siihen liittyvää kipua, mutta sen verran lievempää, että yhdyntä onnistuu, vaikka alussa ilkeästi vihlaiseekin ja sitten limakalvot menee aina siitä arpikohdasta rikki yhdynnässä. Mun tapauksessa aika ja yhdynnät kivusta huolimatta on auttaneet, on ilmeisesti sitä dilataatiota tullut vähän luonnonmenetelmällä.

Mutta sun tilanne on tosiaan paljon pahempi kun ei ne yhdynnät onnistu ollenkaan. Plus tuo inkontinenssi vielä. Toivottavasti tuohon on saatavilla jotain apua ja hoitoa - eikö sitä arpikudosta voi esim. poistaa tms.

Miten olet jaksanut yrittää yhdyntöjä, vaikka sattuu ja limakalvot menee rikki? Miten miehesi tuohon suhtautuu? Mun mies ei myöskään halua enää yrittää yhdyntää, koska se sattuu minuun niin paljon ettei hän pysty siitä nauttimaan.

Ap

Imetätkö? Osa ongelmasta johtuu estrogeenin puutteesta, jos limakalvot ovat ohuet. Kannattaa käyttää liukuvoidetta vähentämään kitkaa.

Oisko ap aika päästä yhdyntäkeskeisyyeestäsi seksissä? Iän myötä muutenkin seksiä joutuu sovittamaan kaikenlaisten haasteiden edessä, jos orgasmiin pystyt klitorista kiihottamalla, niin hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Näistä olisi todellakin hyvä puhua ja varoitella, että onko valmis loppuelämänsä kipuihin ja seksittömyyteen kun hankkii lapsen. Meillä ei välitetä naisten terveydestä tuon tippaa terveydenhuollossa eikä heitä kiinnosta kuin käytettävyytesi ihmisten tekoon. Jos et siihen enää psyty, olet roskaa bye, bye mene pois.  Hyvinvointisi naisena on valitettavasti terveydenhuollon kannalta yhdentekevää. Sinun ei tarvitse oppia hyväksymään tilannetta, sinun ei tarvitse tottua, vaan etsi apua kunnes löydät sen ja vaadi apua. Pakkohan tuo on leikkauksella korjata ja se on heidän tehtävä hoitaa se.

Taistelkaa ja vaatikaa oikeuksianne naiset. Älkää välittäkö lääkäreistä, joiden mielestä ongelmia ei korjata julkisista varoista. Hakekaa toinen ja kolmas mielipide vaikka yksityiseltä ja pyytäkää lausuntoa.

Itsellä 3. asteen repeämä esikoisesta. Sama ongelma täälläkin mutta ei ihan yhtä paha tilanne. Vuosi vuodelta tilanne on helpottanut mutta henkiset arvet jäi myös. Toinen syntyi sektiolla. Lupasivat äitiyspolilla laittaa tilanteeni kuntoon toisen lapsen synnyttyä mutta mitään ei asian eteen olla tehty koska en ole ottanut asiaa puheeksi kun tilanne on nykyisin ihan suht ok.

Älä menetä toivoa!! Minäkin luulin että lapsiluku jää yhteen mutta uskalsin ja pystyin saamaan toisenkin lapsen. Pyydä kaikki mahdollinen apu lääkäriltä. Tsemppiä!

Olet ihan itse valinnut tehdä ja synnyttää lapsen ja samalla hyväksynyt myös sen mukana tulevat ongelmat ja vaivat. Joten..

Onhan se nyt ihan suolesta, että jos saa samanlaiset vammat onnettomuudessa, mitä synnytyksessä jää jäljelle, niin ne korjataan, hoidetaan ja kuntoutetaan. Mutta synnyttämisen seurauksena taputetaan vaan päätä, että "Sellaista se on :)"

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 3. asteen repeämä esikoisesta. Sama ongelma täälläkin mutta ei ihan yhtä paha tilanne. Vuosi vuodelta tilanne on helpottanut mutta henkiset arvet jäi myös. Toinen syntyi sektiolla. Lupasivat äitiyspolilla laittaa tilanteeni kuntoon toisen lapsen synnyttyä mutta mitään ei asian eteen olla tehty koska en ole ottanut asiaa puheeksi kun tilanne on nykyisin ihan suht ok.

Älä menetä toivoa!! Minäkin luulin että lapsiluku jää yhteen mutta uskalsin ja pystyin saamaan toisenkin lapsen. Pyydä kaikki mahdollinen apu lääkäriltä. Tsemppiä!

lol

kannattiko? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä olisi todellakin hyvä puhua ja varoitella, että onko valmis loppuelämänsä kipuihin ja seksittömyyteen kun hankkii lapsen. Meillä ei välitetä naisten terveydestä tuon tippaa terveydenhuollossa eikä heitä kiinnosta kuin käytettävyytesi ihmisten tekoon. Jos et siihen enää psyty, olet roskaa bye, bye mene pois.  Hyvinvointisi naisena on valitettavasti terveydenhuollon kannalta yhdentekevää. Sinun ei tarvitse oppia hyväksymään tilannetta, sinun ei tarvitse tottua, vaan etsi apua kunnes löydät sen ja vaadi apua. Pakkohan tuo on leikkauksella korjata ja se on heidän tehtävä hoitaa se.

Taistelkaa ja vaatikaa oikeuksianne naiset. Älkää välittäkö lääkäreistä, joiden mielestä ongelmia ei korjata julkisista varoista. Hakekaa toinen ja kolmas mielipide vaikka yksityiseltä ja pyytäkää lausuntoa.

Hoitoa eli leikkausta ei saa ennen kuin lapsiluku on täysi, et imetä ja estogeenihoitoa on kokeiltu tai arpi on oikeasti kiristävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 3. asteen repeämä esikoisesta. Sama ongelma täälläkin mutta ei ihan yhtä paha tilanne. Vuosi vuodelta tilanne on helpottanut mutta henkiset arvet jäi myös. Toinen syntyi sektiolla. Lupasivat äitiyspolilla laittaa tilanteeni kuntoon toisen lapsen synnyttyä mutta mitään ei asian eteen olla tehty koska en ole ottanut asiaa puheeksi kun tilanne on nykyisin ihan suht ok.

Älä menetä toivoa!! Minäkin luulin että lapsiluku jää yhteen mutta uskalsin ja pystyin saamaan toisenkin lapsen. Pyydä kaikki mahdollinen apu lääkäriltä. Tsemppiä!

lol

kannattiko? :D

Tietysti kannatti. Ap on joku joka rakastaa häntä, toisin kuin sinulla.