Miten purkaa turvallisesti patoutunutta vihaa?

Hyvä kysymys vaikkakin itselläni vihalle/raivolle ei ole tuollaista yhtä yksittäistä syyllistä eikä kohdetta. Sen voi kokemuksesta sanoa, että fyysinen rasitus tai itku ei ainakaan auta pätkän vertaa eikä sitä tosiaan tee aikakaan vaan päinvastoin, viha/raivo vain kasvaa ajan kuluessa.

Jään seuraamaan ketjua.

Minkälaista on turvallisesti patoutunut viha?

Halkojen hakkuu on aika terapeuttista.

Jossain päin maailmaa han on jo parkkeja, joissa pääsee hyvällä omallatunnolla purkamaan raivoa ja hakkaamaan esim pesismailalla autoja pskaksi.

Kunpa sais tännekin.

Mutta jos ei ala väistymään oikeasti niin suosittelen jutteluapua, viha tuhoaa loppupeleissä vaan sut itsesi.

Lue Uutta testamenttia ja erityisesti Johanneksen kirjeet sieltä. Itse istuisin murhasta vankilassa nyt, jos en olisi lukenut aikoinaan.

Oma suositus kirjoittaminen ja liikunta.

Purat paperille tapahtuneita asioita ihan vapaamuotoisesti, vaikka huudat raivokkaita lauseita tai valitat tai mikä pettymys on nyt päällimäisenä.

Kävelyt taas purkavat jännitystä hyvin. Voi laittaa korviin musaa tai kuunnella vaikka narsismiaiheisia podeja jotta saa työkaluja asioiden ymmärtämiseen.

Kyllä se vähitellen helpottaa.

Tuo uuden testamentin lukeminen on hyvä neuvo. Pyhä Henki on siinä mukana aina ja johdattaa sinua, siunausta!

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista on turvallisesti patoutunut viha?

Sen tunnistaa ja tiedostaa. Vähän sama kuin että voi havahtua olevansa masentunut niin voi huomata myös olevansa kestovihainen. Pyttyyntynyt siihen mitä tapahtui. Se yleensä estää purkamasta kiukkua sivullisiin.

Eihän vihassa mitään väärää ole kunhan tietää alkuperäiset pettymyksentuottajat ja alkaa työstää tunteitaan. Yksinkin onnistuu hyvin.

Mun ehdotus on niin radikaali, ettei mene tällä palstalla läpi.

Katse peiliin. Itsereflektio ja -kriittisyys. Mahdollinen anteeksipyyntö omalta osaltasi.

Olet jo huutanut ja vihannut tarpeeksi ex-miestäsi. Asetu välillä kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa.

Käy soittamassa kaikkien naapureidesi ovikelloa (viereiset tontit, yläkerta, alakerta, sivunaapurit) sen mukaan, keitä sinulla on. Kerro heille, että "kohta alkaa kuulua meidän suunnalta aivan mahdotonta noitumista ja huutoa. Älkää noteeratko älkääkä ainakaan soittako poliiseja. Meteli kestää ehkä minuutin verran ja sitten on taas hiljaista. Kiitos ymmärryksestä!"

Sitten annat palaa minuutin verran sydämesi kyllyydestä niin että varmasti tyhjennät sielusi kaikesta pask*sta ja vapaudut tuskastasi.

Sitten voit halutessasi käydä kiittämässä naapureitasi ymmärryksestä, tai jos luotat siihen että kaikki on heidän suhteensa ok, voit jatkaa elämääsi huojentuneena muuten vain :)

Monessa kaupungissa on raivohuoneita jonne voi mennä rikkomaan tavaraa ja riehumaan.

Tosi vapauttavaa.

Tuossa tapauksessa viha on ihan tervettä ja yhtälailla lapsilla on oikeus olla vihainen asiasta.

Sitten on vaan se puoli että hyväksyt että elämä on epäreilua, teidän elämässä nyt ei oo sitä isää, oot itse vahva ja pystyt hoitamaan perheesi ilman sitä yhtä turhaa ukkoa. Huomaat että asiat ovat hyvin juuri näin. Sä et voi vastata kun omista päätöksistä.

Itsellä kyllä kävelylenkki - vedän hampaat irvessä, joskus. Siihen se aggre häviää :)

(siis niin "sippiviulun soittaja" kun olla voi, sillä kävelylenkillä siis)

Minulla oli patoutunutta vihaa ja sai sen pois seuraavasti. Aina jos illalla tuntui siltä niin mentyäni yöpuulle sänkyyn noin 5-15 minuuttia annoin vihan tulla. Tärkeää on _vain_ tuntea puhtaana tunteena. Ei siis järkeillä kuka teki mitä tai muistella tai vatvoa vääryyksiä. Pitää lopettaa kokonaan ajattelu ja tuntea vain. Voi ottaa jonkun mielikuvan avuksi jos siltä tuntuu. Vaikka kuvitella ampuvansa konekiväärillä mutta ei saa ajatella ketään ihmistä tai kohdetta, tarkoitus on vain polttaa tunne-energia pois. Jos tämä menee oikein, sen jälleen on levollinen olo ja helpompi nukahtaa. Jos tulee vihaisemmaksi on tullut ajateltua eikä kannata käyttää koko juttua.