Jännitän miehen aikuisten lasten tapaamista

Mikä on sellainen seurusteluaika, että pitäisi tavata? Kutsutteko kaikki lapset paikalle yhtaikaa vai miten? Itse olen seurustellut miesystäväni kanssa jo kuusi vuotta enkä ole hänen aikuisia lapsiaan tavannut. Ei ole koskaan ollut puhettakaan asiasta miehen kanssa.

Punastelu kuuluu nuorenparin alkujännitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sellainen seurusteluaika, että pitäisi tavata? Kutsutteko kaikki lapset paikalle yhtaikaa vai miten? Itse olen seurustellut miesystäväni kanssa jo kuusi vuotta enkä ole hänen aikuisia lapsiaan tavannut. Ei ole koskaan ollut puhettakaan asiasta miehen kanssa.

Tämä se sitten olikin se olennaisin pointti avauksessa. Mistä teitä turhan ihmettelijöitä piisaakin joka ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Punastelu kuuluu nuorenparin alkujännitykseen.

Sinulla sen sijaan kestopunerruksen antaa kalja.

Toki se jännittää, koska mietit pitävätkö he sinusta. Ei se ole sen kummempi asia kuin, että pitävätkö poikaystävän vanhemmat sinusta.

Kyllä mä ainakin jännittäisin. On varmasti ihan normaalia jännittää tuossa tilanteessa. Jos haluat tulevaisuuden miehen kanssa, on se aika iso asia, että miten tulee toimeen miehen muun perheen kanssa. Olet ns. tulossa osaksi heidän perhettään ja tottakai se jännittää, että hyväksyvätkö miehen lapset tämän.

Itse olen järkeillyt, että mies tietää, mitä tekee ja on hänen tehtävänsä huolehtia, että saatte hyvän alun lasten kanssa. Paljon vaikuttaa mm. se, että miten mies on puhunut sinusta lapsilleen aikaisemmin. Jos  lapset näkevät sinut hyvänä asiana isän elämässä, niin tottakai he ovat paljon ystävällisempiä kuin mitä olisivat, jos isänsä olisi haukkunut sinua, kertonut teidän riidoista tms.

Eli jos mies haluaa esitellä sinut ja on itse siihen valmis, ja jos olet tosissasi mukana suhteessa, niin rohkeasti tapaamaan.

Kiitos kommenteista. Tykkään kuitenkin siitä että isällä on läheiset välit lapsiinsa ja että he käyvät usein kylässä puolin ja toisin. Pitää vaan kerätä rohkeutta.

-ap