Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti yksinäiset
Sinkuksi
16.09.2023 |
Jokin aika sitten luin iltapäivälehdestä jutun naisesta joka oli hiukan alle 50 v ja ollut jo jonkin aikaa vapaaehtoisesti ilman parisuhdetta. Kertoi omista syistään valintaansa ja miten yhteiskunta ja ihmiset usein katsovat kieroon tällaista valintaa. Sitkeässä elää ajatus että parisuhde on ainoa oikea tapa elää ja naisen osa siinä on nimenomaan olla jonkinlainen ylläpitäjä, mahdollistaa sujuva arki puolisolle ja lapsille, organisoida ja huolehtia. Siihen pisteeseen asti että enää ei oikeastaan ole omaa elämää. Olen itse jo vuosia miettinyt että mikä omassa olemisessani ja parisuhteessani mättää. Jutun luettuani paloja loksahteli kohdilleen. Miehessäni ei ole vikaa eikä sinänsä parisuhteessakaan, se ei vaan enää tunnu hyvältä elämäntavasta. Kaipaan olla yksin, ei kompromisseja, ei neuvottelua, omien menojen selvittämistä ja järjestelyjä. Kaipaan spontaaneja ratkaisuja, oman itseni kuuntelua. Että mitä vain minä juuri nyt haluan riippumatta kenestäkään. Tiedän viihtyväni ja pärjääväni yksin vaikka olen koko aikuisikäni ollut parisuhteessa. Kertokaa, onko kokemuksia tai ajatuksia.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen lähinnä näitä uhrutujia, jotka väittävät yhteiskunnan pakottaneen hänet parisuhteeseen. Olen ihan mielelläni ja täysin vapaaehtoisesti parisuhteessa. Meillä kumpikin tekee kotihommia ja hoitaa lapsia. Eikö oikeasti aikuiset ihmiset saa näitä sovittua keskenään?
Enemmistöissä suhteista nainen päätyy ottamaan vetovastuun perheen hyvinvoinnista. Oman suolansa tuo henkistä/taloudellista/fyysistä väkivaltaa käyttävät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin että mies oli hyvä ja kaikki sinänsä hyvin, mutta liitto oli hyvä vain siihen asti kun se ei enää ollut. Rakkaus kai muuttui ja loppui. Olisin mielelläni rakastanut elämän loppuun asti, mutta ei tullut tahtomalla eikä odottamalla tunne takaisin. N46