Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Kaikkia ei vaan kiinnosta ap.n luettelemat asiat. Olen kyllä joskus nuorempana tehnyt noita. Nykyään saan hyvän olon ja rauhallisen mielen kotona olemisesta, liikunnasta, hyvistä yöunista ja hyvästä ruuasta.
N49
Mä en käy siksi kun ei oo varaa käydä.
Kaikessa tuollaisissa käymisissä menee päivää kohti liikaa verrarruna kotinurkissa olemiseen.
Ei riitä rahat eikä terveys.
Alkukesästä kävin jossain ja valmistauduin siihen viikkojen ajan kuin maratonin juoksemiseen. Silti pyörryin hetkellisesti, tosin ilman kaatumista.
Eikö jokainen ihminen saa sinunkin mielestäsi tehdä juuri niin kuin itse haluaa?
Ihmiset pääsääntöisesti vastenmielisiä mielistelijöitä siksi ei kiinnosta.
Minua ei kiinnosta käydä missään. Rakastan mun kotia ja keksin loputtomasti puuhaa mitä tehdä. Harrastan kaikenlaista askartelua, nikkarointia, remontoimista ja nämä jutut täyttää kaiken vapaa-aikani. Se on minulle rentouttavinta ja tuo hyvän olon. Miksi minun pitäisi käydä jossain siksi, että muut kuvittelevat tietävänsä mitä minä haluan ja tarvitsen. Ei ole rahasta kiiinni. Jos välillä haluan nähdä ihmisiä kutsun heitä kotiini tai käyn kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä konkretisoituu suomalaisten ylenpalttinen tylsyys! Toki muutaman tyypin selitykset ovat ymmärrettäviä (rahan puute, se ettei uskalla matkustaa yksin tai muu vastaava). Säälin ihmisiä jotka eivät ole kiinnostuneita mistään omien seiniensä ulkopuolella.
Luulen, että todella monet istuvat nenä kiinni laitteissa ja siksi koti vetää puoleensa. Tätä ei kukaan sanonut selitykseksi?
Minä säälin sinua, jos pääsi sisältö on niin tyhjä, että sinun täytyy juosta ympäriinsä, että voit kokea erilaisia asioita, tunteita jne.etkä neljän seinän sisällä osaa tehdä mitään tai keksi mitään viihdyttävää tekemistä.
Katsokaapa netflixistä Ibelinin ihmeellinen elämä. Voi avautua vähän enemmän se, ettei kaikkien elämä ole sellainen mitä ulospäin näyttää.
Olen täysraitis ja se karsii paljon pois, ei jaksa kuunnella ja katsella nousuhumalaisia joiden ääni nousee nousemistaan ja sitä sössöttämistä ja silmien kiilumista.
Suomessa valitettavasti kulttuuri joka työntää alkoholia joka kissanristiäisiin. Inhoan alkoholia, riitti katsella omia vanhempia ja veljeä jotka pellit seis monta kertaa viikossa.
Miehen ja lasten kanssa on kiva reissata mutta en ole sellainen että päivitän someen kaiken mitä teen. Ei se muille kuulu.
Koska missään ei ole minua kiinnostavia tapahtumia. Tässä kaupungissa kaikki tuntuu pyörivän juottoloiden ympärillä, tai juomatapahtumien, tai sitten korkeakulttuuri puuttuu lähes kokonaan oman kaupungin sinfoniaorkesteria lukuunottamatta. Taidetapahtumat on tehty ns. tuulipukukansalle. Siellä sitten missä olisin kiinnostunut käymään, niin julkisen liikenteen yhteydet ovat umpisurkeat. Pitäisi yhden tapahtuman vuoksi pitää sitten koko viikonloppu sen tapahtuman ympärillä matkoineen ja majoituksineen. Tässäkin sitten tulee mietittyä, että onko se tapahtuma oikeaati sellainen miä kiinnostaisi.
Viime kesänä Turussa oli hirveästi tapahtumia, jotka kiinnostivat itseäni, mutta sinne meno oli liian vaivalloista ja aina ne tapaahtumat oli jonkun muun tapahtuman sivussa, mikä merkitsi sitä, että hotelleilla oli myös tapahtumahinnat (=kalliit). Jätin sitten väliin.
Viimeisin näyttely, jota muistelen vieläkin, on joskus 1990-luvulla Tampereella Perun alkuperäiskansoista näyttely. Se oli hieno. Helsingissä olisi ollut pari vuotta sitten taidenäyttely, jossa olisin halunnut käydä, mutta työajat ei sallineet sitä. Tänä vuonna (onneksi) Savonlinnan opperajuhlilla ei ollut minua kiinnostavia oopperoita, joten ei jäänyt harmittamaan, että jäi savonlinna väliin. Viime vuonna olin sairaana, sitä edellisenä en ehtinyt.
Eipä siinä sitten muuta jää kuin olla kotona. Olen kyllä luonteeltani sellainen, että aika ei käy tylsäksi, edes kotona. On vaikka mitä askaretta tehtävänä, harrastuksia ja luontoakin lähellä
Yksi kaukomatka ja muutama automatka tehty tänä vuonna ja se on minulle tarpeeksi. Shoppailut ja ulkona syömoset ovat loppuneet lähes kokonaan. Urheilutapahtumat, konsertit saattaisi kiinnostaakin, mutta jonottaminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rahaa. En ole koskaan ollut lentokoneessa. Olen keski-ikäinen. Kaikki ei saa sitä vakituista työpaikkaa.
Minä sain vakityön vasta 37-vuotiaana, mutta siitä huolimatta olen päässyt matkustamaan myös työttömänä ja opiskelijana ollessani. Lentoja löytyy myös halvalla - esimerkiksi Gdanskiin pääsee Turusta hintaan 14,99 €.
Joo joo. Kuultu on, ja sitten kun katsot, että hei, haluaisin sinne ja 3 vuorokauden päästä takaisin, paluulento onkin sitten 149€. Ja matkatavaroista maksu yms. Ja jos nyt ei Turussa satu asumaan, pitää sinne lentokentällekin matkustaa ja pois sieltä, ja Gdanskissa myös joutuu liikkumaan kun ei se halvin hotelli ole lähelläkään lentokenttää!
Ei varmasti ole paluulento 149 euroa Wizzairilla vaan joitain kymppejä. Olen itsekin matkustanut Turun lentoasemalle Helsingistä ja jopa julkisilla, sillä se tuli silti edullisemmaksi kuin lentää Helsingistä. Autolla tulee myös edulliseksi, koska auton jättäminen Turun lentokentälle on huomattavasti halvempaa kuin pysäköinti Helsinki-Vantaalla.
Nykyään matkatavaroista pitää maksaa myös Finnairilla - harvassa ovat ne lentoyhtiöt, joilla halvimman lipun hintaan kuuluu muuta kuin reppu tai korkeintaan matkustamokokoinen lentolaukku.
Junalippu lentoasemalta Gdanskin päärautatieasemalle maksaa alle 2 euroa. Mutta keksi toki lisää syitä, miksei olisi mahdollista matkustaa ulkomaille halvalla. Voihan sitä matkustaa myös kotimaassa esimerkiksi Onnibusin euron lipuilla, jos ei halua ulkomaille lähteä.
Olen käynyt tänä vuonna 5 maassa. Reissuja on ollut yhteensä 7. En niistä ole kenellekään lähipiiriä lukuunottamatt kertonut.
Koska siitä tulee vain riitaa, ja ensimmäinen riita jo kohdetta valitessa.
Vaikka voittaisi lotossa ei elämäni olisi yhtään toisenlaista ,olisin aina kotona kylpylä-osastollla:)Olen elämässäni saanut matkustella ja kokea ihan tarpeeksi:)Näin nyt yli viisikymppisenä:)
Tänä kesänäkin oli viikon matka Italiaan Amalfin rannikolle ,loput lomasta koti-rannassamme uiden ja saunoen!Oi elämän ihanuutta:)
Raukeaa ja ihanan verkkaista elämää näin yli viisikymppisenä:)
Mitä mä Malagas, viihdyn hiton hyvin himas.
No eikö sanomatta ole selvää se ettei kaikkia kiinnosta samat asiat? Esim viihteellä tai festareilla käynti. Huom suurinta osaa ihmisistä ei noi asiat kiinnosta tippaakaan.
Mutta on tosiaankin ihmisiä jotka eivät liiku juuri missään työpaikan, kaupan ja kodin ulkopuolella. Mulla sukulainen, pian kuuskymppinen joka ei ole käynyt ikinä ruotsia pidemmällä, sekin taisi olla joko opiskeluaikojen yhteismatka. Hän on aina kotona, pyhät arjet, lomat kaikki. Ei ilm käy juurikaan edes lähikaupungissa (asuvat pienellä paikkakunnalla maalla). Mutta hän ei tarvitse muuta, hän on tyytyväinen sellaisenaan ja ilm saa ajan kulumaan näinkin. Rahan puutteesta tässä ei ole kyse, vaan jostain muusta.
Vastaan nyt rehellisesti. Suurin osa ihmisistä on ihan käsittämättömän tyhmiä, enkä jaksa kuunnella heidän höpinöitään.
Jos keskustellaan vaikka siitä, että kohtaisitko metsässä mieluummin miehen vai karhun, tai, että kuinka monta sukupuolta on, niin meinaa yksinkertaisesti aivot nyrjähtää.
Tai, että onko katsominen häirintää, entä jos mies istuu linja-autossa viereen? Olen Z-sukupolven myötä menettänyt lopullisesti uskoni ihmiskuntaan, enkä halua olla tekemisissä yhtään enempää kuin on välttämätöntä.