Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Käyn jääkiekko ottelussa kerran kuussa. Kävisin useammin, jos liput olisivat halvempia tai minulla rahaa enemmän. Lisäksi käyn silloin tällöin Länsi-Suomessa aikuisen poikani luona. Lisäksi käyn kirpputoreilla ja kirjastossa. Nämä menot riittävät minulle.

Uppp

Tähän on varmasti eri ihmisillä hyvinkin erilaisia syitä. Itselläni lähinnä seuraavat syyt ovat tärkeimmät.

1) Kiire, kertakaikkiaan ei ehdi.

2) Ei ole varaa. Tai minulla olisi kyllä, mutta käytän rahan mieluummin toisaalle

3) Ei huvita. Usein istun mieluummin kotona lukemassa hyvää kirjaa ja samalla nappailen hyvää viskiä ja polttelen piippua.

4) Joukossa tyhmyys tiiviistyy. Tämä näkyy tässä yhteydessä siten, että moni kahdenkeskeisessä tapaamisessa mukava ihinen muuttuu väkijoukossa pinnalliseksi ja rasittavaksi. Siksi tapaan tuttujani mieluummin juuri kahdenkesken.

🖕

Minullakin on monia syitä miksi en käy missään. En ole edes nuorempana käynyt oikein missään. Olin yksinäinen nuori. Nyt olen hieman vanhempi, mutta ei ole silti ystäviä. Yksin ei vaan tule muutenkin ujona mentyä. Minua on myös paljon kiusattu ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Näin harvoin saan näistä tilanteista mitään kivaa fiilistä. Joskus toki, mutta silloinkin joku harrastus yms on parempi valinta kuin jotkut alkoholipainotteiset tapahtumat. Itse, kun en edes joi alkoholia. Tämän kaiken lisäksi viihdyn melko hyvin yksin. Rahaa on myös hyvin vähän. Tämä karsii loputkin mahdollisuudet.

En käy missään minne ei ole sydämen paloa mennä. Sosiaalinen kiintiö on täynnä työpäivän jälkeen. En lataudu ihmisten seurassa. Arvostan luontoa ja yksinoloa. Jos joku pakottaa ja mankuu tämän enempää ihmisten ilmoille, väännän siltaan.

Mä olen ollut lapsesta asti nurkissa muhija ja itsekseni viihtyjä. Mä muistan, kun faija sai toisinaan raivareita, kun mä en koskaan käynyt missään. Toisinaan se nosti mut ulos ja käski olla kaksi tuntia ulkona. (olin poikkeus lapsi seitkyluvulla, ehkä siksi se suututtikin sitä, että olin aina nurkissa, kun muut sisaret oli tuntikauseja pois)

Oli mulla kavereita, mutta mä sain niistä paljon irti jo koulussa. En mä halunnut niiden kanssa vapaalla hengata. Tai jos mentiin pesistä kattoo tai leffaan, silloin mä lähdin.

Mä sitten istuin meidän taloyhtiön penkillä sen pakollisen kaksituntiseni ja tutustuin naapurin Kaisaan. Vanhempaan naiseen. Kotirouva. Hän istui siinä penkillä päivittäin, ei pakotettuna. Hän istui yksinäisyyttään.

Aloin istumaan siinä penkillä kun isä tuli töistä: "tyyliin katso olen ulkona!!". Eipä ollutkaan hyvä juttu. Se suuttu, kun olin ystävystynyt Kaisan kanssa ja tietty kertonut sille perheen sisäisiä juttu. (en ollut, mutta kulissit, kulissit)

Nyt olen viisissäkymmenissä. Omat lapset nuoria opiskelijoita. Asutaan miehen kanssa rivarissa. Käyn vajaata viikkoa töissä, sitten äkkiä kotiin nyhjäämään. Toisinaan menen pihalle istumaan. Mulla on tuossa leikkipihan vieressä oma penkki, niin voin jutella naapurin lasten kanssa. (eikä kukaan rähjää)

Kerran kuussa käyn mieheni kanssa teatterissa tai jollain keikalla. Hän käy viikottain, mutta on niin hyvillään, kun pääsee muakin toisinaan ulkoiluttamaan.

Lasten kanssa touhusin paljon tässä lähellä. Perheenä sitten käytiin jotain reissuja ja nähtävyyksiä... Mies vei niitä ehemmän ulkomaille yms.

Niin ja Kaisakin kävi kerran viikossa teekupposella lähes kolkyt vuotta. Ikä alkaa painamaan sen verran, että mä olen alkanut parisen vuotta käymään hänen luonaan kerran viikossa. Sen verran olen nyt nyhjäämisestäni antanut periksi.

Se hämmästyttää, kummastuttaa, rikasta kulkijaa, jolle raha ei merkitse mitään kun sitä on enemmän kuin pystyy törsäämään.

Miks ihmeessä pitäis mennä johonkin?!

Miksi jotkut ihmiset käy?  Olisiko kumminkin oma valinta?  Siis jos ei ole holhouksen alla.

Jotkut ovat tyytyväisiä paikoillaan oloon ja viihtyvät kotona eivätkä säntäile sinne tänne.

Pikkujoulut ja vastaavat on tympeitä

tekopirteitä tapahtumia. Matkoilla en käy kun ei yleensä vaan kiinnosta yhtään. Viihdyn kaikkein parhaiten kotonani. Syytä en tiedä. Näin tämä vaan menee. Rahaa on myös sen verran tiukasti, että ei siitä matkusteluun riitä. Matkan on ihan älyttömän kalliita keskimäärin. Lentoliput, hotellit ja sitten vielä kaikki kulut siellä vieraassa maassa. 

Olen työkavereiden seurassa palkkaa vastaan. En halua tavata heitä vapaa-ajallani ilman korvausta.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi, pikkujouluissa on ollut yksinäinen olo. En välttämättä antanut työpaikoilla introverttia vaikutelmaa, tulin toimeen ihmisten kanssa, mutta en varsinaisesti ystävystynyt kenenkään kanssa.

Työpaikkani olivat aina sen verran kaukana kotoa, että viinaa ei huvittanut pikkujouluissa jne. juoda, olisi saanut maksaa itsensä kipeäksi taksista.

Olen nykiään yrittäjä yksinäisellä alalla.

"Viihteellä" käynti jäi nuoruuteen, jos sillä tarkoitetaan kapakoissa juomista.  Taas tulee hintaa taksille n. 140€/ilta, jos kaupunkiin lähtee. Krapulaa en halua hankkia, se nollaa mahdollisesta hauskasta illasta saadun huvin ja vetää saldon miinukselle.

Kylän kapakan karaokemölyyn ei tee mieli.

Ulkomailla emme käy, kun yksinkertaisesti ei ole rahaa. Keran, 2 vuodessa käymme sukulaisissa Etelä-Suomessa.

Mun 60+ -vuotias äitini ei oikein käy missään, koska ei ole ketään kenen kanssa mennä ja toisaalta terveys on vähän huonossa jamassa, niin ei jaksa kävellä paljoa tai istua paikallaan esim. lentokoneessa. Rahaakaan ei ole liikaa. Risteilyillä käy.  Aiemmin kävin hänen kanssaan matkoilla tai leffassa, mutta en ole enää käynyt, koska mulla on miesystävä, jonka kanssa mennä ja äiti ei enää koskaan ehdota mitään. En jaksa myöskään olla ohjelmatoimisto hänelle.

Ei kiinnosta tavata muita ihmisiä. Jätän väliin kaikki työpaikan pikkujoulut yms. 

 

Miehen kanssa viihdytään kotona kahdestaan, matkustellaan kahdestaan kotimaassa ja ulkomailla. 

Ei käydä baareissa, festareilla. 

kerran vuodessa vuodessa mennään tapahtumaan jossa tavataan kaverit. 

 

Asutaan syrjässä omassa rauhassa, ei kaivata ihmisiä ympärillemme. 

Olen köyhä. Enkä jaksa kuunnella ihmisten tyhmiä juttuja. Siksi pönötän mieluummin himassa.

Koska eukolla on 8 kk vuodesta liian kuuma ja mulla 8 kk vuodesta liian kylmä. Ei olisi yhteistä kohdetta minne mennä.

Mistä ap tietää, missä kukakin käy? Voihan se näyttää siltä, että joku "ei käy ikinä missään", mutta tuskin se ap:lle kertoo, jos jonnekin lähtee.

Jos viihteellä tarkoitetaan jotain baaria, niin juon alkoholit mieluummin kotona. Olisi ihan kiva keskustella tuopposen ääressä jonkun hyvän ystävän kanssa, mutta baareissa on aivan liikaa melua keskustelemiseen.

Pikkujoulut on rasittavia tekopirteitä tapahtumia, jossa viihtyvät lähinnä ne aina suuna päänä olevat kovaääniset kailottajat.

I work all night, I work all day, to pay the bills I have to pay

Ain't it sad?

And still, there never seems to be a single penny left for me

That's too bad



In my dreams, I have a plan

If I got me a wealthy man

I wouldn't have to work at all

I'd fool around and have a ball



Money, money, money

Must be funny

In the rich man's world

Money, money, money

Always sunny

In the rich man's world

A-ha, ah

All the things I could do

If I had a little money

It's a rich man's world