Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Yhdessä vaiheessa työpaikallani oli tosi kivoja pikkujouluja. Oltiin silloin "erossa" muista tomipisteistä, omassa rauhassa. Järkättiin oma kiva pikkujoulu, minä ja työkamu oltiin järkkäämässä. Oli ruokaa, vahvaa boolia, glögiä, kahvia, torttuja, olutta, ja limsaa ainakin. Koristeltiin työpaikan kahvihuone ja aulatila jouluiseksi. Silloin saatiin vielä polttaa oikeita kynttilöitäkin, oli oikeasti tunnelmallista. Sitten alettiin laulaa yhdessä joululauluja, joku (minä) oli hakannut kirjoituskoneella vihkollisen laulun sanoja. En yleensä tykännyt laulaa kun en osaa, mutta boolin jälkeen laulu sujui minultakin :)  Taisi joku tanssiakin, ainakin oli musiikkilaite ja jopa työpaikan bändi kävi esiintymässä. He olivat muista toimipisteistä ja heistä meillä oli aina kivat bileet. Ei tapeltu, ei sekoiltu, vaikka oli vapaitakin miehiä ja naisia. Lähdettiin jatkoille tanssiravintolaan, kaikki eivät lähteneet. Oli joku ihan selvin päinkin mukana.

Siivous hoidettiin seuraavana työpäivänä yhdessä, tai no naiset siivosi tietenkin.

Aina kun tulee ne ikävät loppuajat mieleeni ennen eläkkeelle jäämistä, yritän ajatella noita pikkujouluja. Niitä ei ollut montaa,  muutimme muiden kanssa samoihin tiloihin, juhlakint muuttuivat. Itse en enää niihin mennytkään. Meillä oli keskenämme pienemmässä porukassa kuitenkin aika hyvä henki. Sitä ei voi sanoa enää sitä isosta poppoosta.

Menen, mutta yksin ja silloin kun haluan, en silloin kuin "pitäisi".

Yksin ei halua käydä missään.

Kyllä kai sitä olisi nytkin jossain Kuubassa tai Hawaijilla, jos tulot olisivat miljoonaluokkaa ja saisi itse päättää ajastaan. Välillä kävisi katsomassa, miten firma pyörii ja sitten palaisi johonkin palmujen alle, josta sitten vaikka Nizzaan tai Monacoon.

"Viihteellä.". EVVVK ne tylsimykset ja niiden paskat jutut. Onneksi on omat harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sitä olisi nytkin jossain Kuubassa tai Hawaijilla, jos tulot olisivat miljoonaluokkaa ja saisi itse päättää ajastaan. Välillä kävisi katsomassa, miten firma pyörii ja sitten palaisi johonkin palmujen alle, josta sitten vaikka Nizzaan tai Monacoon.

Ite en vaikka olis.

Mulla olis takapihalla iso heittotähtiviidakko. Heittelisin heittotähdillä erilaisiin kohteisiin. Tietenkin ninjamiekalla myös hakkaisin pihakoivua hajalle, mutta kun ei ole edes takapihaa saatana minne voisi mennä tekemään kiertopotkuja.

Töihin aamulla ja takaisin orjankoppiin lepäämään. Se siitä heittotähtiviidakosta saatana.

Hieno mielikuva oli ja miekkarata päälle linkoutuvine meloneineen.

Niitä olisi hauska huitoa miekalla, ihan takapihalla vain!

Mutta kun ei. Ei ei ei.

 Pelkkä paska kuutio yksiö ilman sitä pihakoivua.

Ennen kävin työkavereiden kanssa mm. karaokessa ja risteilyllä. Kävin firman juhlissa,  pikkujouluissa ja kesäkekkereillä. Sitten minut potkaistiin ulos yt-neuvotteluissa. Sinne jäivät kaikki mököttäjät keskenään taistelemaan viimeisistä töistä. Nyt opiskelen. Kun valmistun ja saan työpaikan, lähden reissaamaan. Olen se tyyppi, joka aina pyydettiin mukaan, kun kanssani oli niin hauskaa. Mikä viihteen järjestäjä minä olen? Keksikööt jokainen möllöttäjä omaa kivaa ja sisältöä elämäänsä.

Vuokra-asunnot on usein puolet kuukauden palkasta.

Miksi menisi minnekään muualle, kun kannattaa mieluummin tönöttää koko rahan edestä huisin arvokkaassa omassa maksamassa tilassa ja pierrä asunnon arvoa alemmaksi.

Sipuliset kädet koskee asunnon viileitä pintoja.

Ei ole varaa. Outoa että joku edes kysyy tällaista tänä aikana.

Ai miksikö? Siksi koska ei ole RAHAA. Siksi.

Myöskin sairas, ja elämään väsynyt. En tunne juuri mitään, miksi tehdä mitään ja terveysongelmat painaa. Olen introvertti ja tunnen oloni turvallisimmaksi yksin.

Suomessa on kaikki niin kallista ettei kannata käyttää mitään palveluja ellei ole hyvätuloinen.

Ihmettelen muutenkin miten kaikilla tuntuu olevan varaa vaikka mihin vaikka on inflaatio. Yksi kaveri pitää jotain eläintarhaa suunnilleen eläimiä. Minulle yksi koirakin on kallis. Monet reissailee jatkuvasti inflaatiosta huolimatta.

Työkaverit varmaan kuvitelee etten ikinä käy missään. En käy heidån kanssaan vaan omien ystävieni ja harrastamme usein esim illanistujaisia meidän tai ystävien kotons

Köyhällä on varaa käydä lähinnä vankilassa silloin tällöin. Yrittämällä vankilaan voi olla pääsemättä vankilaan ja saa ilmaiset kaljat tai muuta kivaa.

Lainaa ei saa matalapalkka-alan duunarina tai muutakaan luottoa. Joten matalapalkka-alan ihminen on oletettavasti kuitenkin rikollinen, joten miksi edes yrittää olla rehti.

Lainaa ja luottoa ei tule kun on niin pienet tulot, joten pakko ottaa se mikä irtoaa, jos vaikka voittaisi kuntoisuusloman vankilaan. Vaihtoehtona on käydä töissä ja matkustaa orjakoppiin lepäämään täysin virikkeettömään tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuokra-asunnot on usein puolet kuukauden palkasta.

Miksi menisi minnekään muualle, kun kannattaa mieluummin tönöttää koko rahan edestä huisin arvokkaassa omassa maksamassa tilassa ja pierrä asunnon arvoa alemmaksi.

Sipuliset kädet koskee asunnon viileitä pintoja.

Oma vuokra-asunto on hinnaltaan sellainen että työtätekevä menee aina lomalle sinne neljän seinän sisään sekoamaan ja odottelemaan uutta näytöstä töihinsä.

Kun ovat hukassa

Ainakaan työporukoissa kulje.

Ja muista en kerro

Olen aina metsässä. Puolukat on jo kerätty. Karpaloita ja sieniä löytyy. Kiviäkin pitäisi hankkia lisää. Oksia ja kranssin aineksia.

Eikä vanhemmiten samat menot kiinnosta kuin 20-35v

Vierailija kirjoitti:

Eronneet naiset yrittää väkipakolla päästä firman kustannuksella miestä etsimään kaikenmaailman pippaloista ja matkoilta. Sama homma nousukkailla pyrkyreillä, joiden pitäisi päästä kuuluttamaan omaa erinomaisuuttaan maailmalle työkavereiden kanssa kun omaa muuta elämää ei ole.

Tää on niin totta. Ihmetellään miksei onnellisessa parisuhteessa olevat viitsi lähteä laivalle näiden miestenjahtaajien kanssa. Tai johonkin pintapaikkaan vaan sen takia että saa näyttäytyä siellä.