Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Joillakin on huonoja kokemuksia työkavereista. Eikä halua osallistua , eikä halua heitä kaverikseen. Kaikki asiat sitten tiedetään. Jotkut eivät saa unta vieraassa paikassa ja joutuu jossain hytissä valvomaan kokon yön. Seuraavana päivänä ikävää oloa, eikä pääse torkuille. Paljon matkustaneet myös kyllästyvät kun lentäminen on tehty nykyään niin hankalaksi. Vain pini läsilaukku lomalle, no ei kyllä minulta onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn töissä, matkustan päivittäin julkisilla kulkuneuvoilla päivittäin 2h.
Työssäni ja työmatkoilla näen ihan tarpeeksi ihmisiä, haluan vapaa-ajalla tyhjentää sieluni ja pääni tästä kaikesta.
Ja suurin syy: minut aikoinaan työpaikkakiusattiin lähes hengiltä. En halua todellakaan tutustua / tavata ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.
Mutta siellä ryyppäämättömässä aktiviteetissa ei sitten noi "mikset koskaan käy viihteellä" -tyypit käy, ja vapaa-aika ei näin ollen kohtaa, ja he kysyvät edelleenkin, että "miksi et käy missään".
Mulla on hevonen ja menen sen kanssa. Metsään, maneesiin ja mökille. Kisoihin ympäri Suomea. En raportoi menemisistäni töissä tai somessa.
Just näin. Introvertti ja epäsosiaalisuus/sosiaaliset taidot ovat eri asia. Tunnen extroverttejä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Introvertit vaan yrittävät taiteilla minkä pystyvät, ettei kanssakäyminen karahtaisi kiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen salaa kellarinovesta ettei ap näe. Ha! Ha!
Ei vaan enää kiinnosta....kun ikää tulee tarpeeksi niin ei nuo kissan ristiäiset enää mitään viihdettä eikä muutakaan tarjoa
Itse menen mielummin lenkille tai saunaan ja katson Joni leffan töllöttimestä tai puuhailem muuta.. ainut menomesta on tuo nurkan kahvila..
Olen tullut vanhaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tuokin tarkoittaa: ei koskaan missään?
Minulla on yliherkkä hajuaisti. Ihmiset haisevat tosi pahalta. Hajuvedenkäyttäjät aivan kauheilta. Tapaan mieluiten ulkoilmassa, jolloin ei ole hajuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstaillessa kuluu 07-23
sit nukun 23-07
Ei ole aikaa ja kaikki on koettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti, melko sulkeutunut ja käyn harvoin missään. Joskus käyn viihteellä kavereiden kanssa ja joskus matkoilla. Yleensä vain sellaisten kanssa, jotka eivät hauku minua ominaisuuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Raha, sairaus, ihmisinho, absolutismi.
That explains.
Tällä hetkellä terve mut oon mieluummin mökillä. Työnantajan jutuissa käyn 2 krt vuodessa mut auta armias nuo vapaaehtoiset AW:t. Never!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten taas sekoitetaan epäsosiaalisuus ja introverttiys. Mä olen ihan tosi sosiaalinen aina kun olen ihmisten seurassa, kukaan ei ikinä tajua että olen ihan valtavan introvertti.
Sama. Voin kirkkain silmin jopa väittää yleisesti ottaen rakastavani ihmisiä, ihmismieltä ja ihmisten auttamista. Mutta sosiaalisista tilanteista palautuminen vaatii tosi paljon yksinäistä aikaa. Akkuni eivät lataudu seurassa vaan hupenevat, vaikka itse tilanne ei olisi millään tavoin epämiellyttävä tai joutuisin siinä erityisesti pinnistelemään.
Käytän joskus messupäivävertausta. Epäsosiaalisimmat eivät halua osallistua messupäivään, eikä heitä sinne pakoteta. Kaikki messuille osallistuvat sen sijaan pitävät niitä tervetulleena vaihteluna tavallisiin työpäiviin. Onnistuneiden messujen jälkeen porukka jakautuu niihin, jotka aivan kierroksilla miettivät mihin vielä aftereille hyvän messupäivän jälkeen ja meihin, jotka melkein juoksevat omaan autoonsa hengittämään.
Koska työaika on tehty sellaiseksi että vapaa-aikaa ei käytännössä ole. 5x viikossa eli maanantaista perjantaihin, 40 tuntia viikossa. Ainoastaan viikonloppu vapaata ja se menee palautumiseen eikä riitä siihenkään. Koita siitä tehdä jotain itselleen mielenkiintoista.
Kaikki tutkimukset kertovat että 4 päiväinen työviikko on tehokkuudeltaan ja työntekijöiden jaksamisen kannalta paras työaikamalli. Mutta niin caan Suomessa pidättäydytään perinteissä 5 päiväisessä työviikossa. Ulkomailla sentään siirrytään 4 päiväiseen ja palkatkin parempia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten taas sekoitetaan epäsosiaalisuus ja introverttiys. Mä olen ihan tosi sosiaalinen aina kun olen ihmisten seurassa, kukaan ei ikinä tajua että olen ihan valtavan introvertti.
Sama. Voin kirkkain silmin jopa väittää yleisesti ottaen rakastavani ihmisiä, ihmismieltä ja ihmisten auttamista. Mutta sosiaalisista tilanteista palautuminen vaatii tosi paljon yksinäistä aikaa. Akkuni eivät lataudu seurassa vaan hupenevat, vaikka itse tilanne ei olisi millään tavoin epämiellyttävä tai joutuisin siinä erityisesti pinnistelemään.
Käytän joskus messupäivävertausta. Epäsosiaalisimmat eivät halua osallistua messupäivään, eikä heitä sinne pakoteta. Kaikki messuille osallistuvat sen sijaan pitävät niitä tervetulleena vaihteluna tavallisiin työpäiviin. Onnistuneiden messujen jälkeen porukka jakautuu niihin, jotka aivan kierroksilla miettivät mihin vielä aftereille hyvän messupäivän jälkeen ja meihin, jotka melkein juoksevat omaan autoonsa hengittämään.
Tässä eräästä kuvauksesta:
"Introvertin sisäinen maailma on rikas ja hänen huomionsa on usein omissa tuntemuksissa ja ajatuksissa. Ulkoiset ärsykkeet kiinnostavat häntä vähemmän – ja itse asiassa useimmiten suorastaan ärsyttävät, rasittavat ja pitkään jatkuessaan jopa lamaannuttavat."
Itse olen tuollainen introvertti. Pystyn kyllä tsemppaamaan päivän, jos on pakko ja yrittää keskustella, kuunnella, osallistua jne. Silti perusluonteeni on sisäänpäin kääntynyt ja nautin olla omien ajatusteni kanssa. Rauhassa. Joku voi sanoa sitä epäsosiaalisuudeksi, jota se varmasti onkin, mutta minä sanon sitä introverttiydeksi.
Mä käyn kyllä joskus ja jossain ,mutta tunnen oloni epämukavaksi humalaisten seurassa,en itse viihdy humalassa,joten ryyppäjäiset skippaan.
Myöskään isoista tapahtumista,esim.megakonsertit en pidä.En jaksa sitä ihmismäärää ja kaikki on vaivalloista. Helpompi katsoa keikat sitten TV:sitä.
Olen tosi perhekeskeinen,on myös iso piha ja lemmikkejä jotka vievät aikaa,joten viihdyn hyvin kotona.
Lomalla lähden mökille,metsään retkelle tai pitkälle viikonlopulle johonkin päin Eurooppaa.
Pienemmät musiikkikeikat,standup ja kaveripariskuntien kanssa illan vietot ovat myös mieleeni.
Baarissa en ole käynyt varmaan 8vuoteen (olen 40v)
Vierailija kirjoitti:
Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.
Joku voisi kysyä aloittajan motiiveja sille, miksi hän olettaa että pitäisi tehdä jotakin.
Minusta ainakin on todella outoa, jos joku tekee koko ajan jotakin.
Hyvä parisuhde ja yksi tai pari hyvää ystävää, ei muuta tarvitse. Kotona on kiva olla, hoitaa kasveja, lueskella, opiskella, kirjoittaa ja soittaa viulua. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän oppii arvostamaan rauhallista elämää. Ja kun on rellestänyt elämässään ihan tarpeeksi, niin tietää ettei siinä ole mitään hohdokasta :D Mielenrauha ja turvallinen mielekäs elämä löytyy ainakin mulla ihan muualta kuin viihteeltä. t. raitistunut alkoholisti
Ihanaa olla kotona. On paljon ihmisiä jotka viihtyvät kodissaan tosi hyvin.