Elänköhän ikisinkkuna koko elämäni?

Kyllähän se parisuhteeseen päätyminen on aika epätodennäköistä jos elelee elämäänsä tyytyväisenä introverttina. Mitä enemmän ikää tulee, sitä valikoivampi alkaa olemaan seurastaan.

Itse en ole ikisinkku, koska takana on yksi muutaman vuoden parisuhde. Elin kuitenkin pitkään sinkkuna, koska olen myös hyvin yksin viihtyvä introvertti, enkä tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin seuraa itselleni. Sattuma heitti sitten elämääni aivan ihanan ikisinkkuna siihen asti eläneen miehen, jonka kanssa päädyimme vuosi sitten yhteen. Molemmat meistä on nyt 36-vuotiaita.

Silti sanoisin, että jos seuraa haluaa, sen eteen pitäisi tehdä jotain. Tuollainen sattuma kun on äärimmäisen harvinaista jos on yhtään tarkempi siitä millaiseen ihmiseen on valmis investoimaan omaa aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se parisuhteeseen päätyminen on aika epätodennäköistä jos elelee elämäänsä tyytyväisenä introverttina. Mitä enemmän ikää tulee, sitä valikoivampi alkaa olemaan seurastaan.

Itse en ole ikisinkku, koska takana on yksi muutaman vuoden parisuhde. Elin kuitenkin pitkään sinkkuna, koska olen myös hyvin yksin viihtyvä introvertti, enkä tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin seuraa itselleni. Sattuma heitti sitten elämääni aivan ihanan ikisinkkuna siihen asti eläneen miehen, jonka kanssa päädyimme vuosi sitten yhteen. Molemmat meistä on nyt 36-vuotiaita.

Silti sanoisin, että jos seuraa haluaa, sen eteen pitäisi tehdä jotain. Tuollainen sattuma kun on äärimmäisen harvinaista jos on yhtään tarkempi siitä millaiseen ihmiseen on valmis investoimaan omaa aikaansa.

Kiva kuulla, oliko vaikeaa tavata muita ihmisiä ja tuntuiko parisuhde vieraalta ajatukselta sinusta?

Itse olen huomannut että tähän sinkkuuteen tottuu ja parisuhde tuntuu todella vieraalta elämäntyyliltä ja ylipäätänsä treffailu tuntuu sellaiselta asialta mikä on etäinen asia minulle.

Nyt saa tulla töiden jälkeen kotiin ja olla yksin sekä saa itse päättää asioista joka tuntuu hyvälle asialle.

M32

Jos etsit kumppania joka on tasoltaan 10, luultavasti tulet elämään ikisinkkuna.

Mutta ainahan maailmassa on ollut ihmisiä jotka ovat koko elämänsä eläneet yksin.

Toivottavasti sinulla on kuitenkin ainakin yksi todellinen ystävä, mieluummin ainakin1-2 muutakin hyvää ystävää. Jos olet eläinrakas, hanki lisäksi esim. koira tai kissa.

Olet itse itsesi nimennyt ikisinkuksi, joten olet kohtalosi kirjoittanut. Jos haluat tilanteen muuttuvan, niin muuta ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Jos etsit kumppania joka on tasoltaan 10, luultavasti tulet elämään ikisinkkuna.

Mutta ainahan maailmassa on ollut ihmisiä jotka ovat koko elämänsä eläneet yksin.

Toivottavasti sinulla on kuitenkin ainakin yksi todellinen ystävä, mieluummin ainakin1-2 muutakin hyvää ystävää. Jos olet eläinrakas, hanki lisäksi esim. koira tai kissa.

Tasoani en tiedä mutta tuskin se kovinkaan korkea on koska en ole rikas enkä miesmallin näköinen? Tasot ei kyllä edes kiinnosta.

Ystäviä minulla on tosi vähän nykyään koska olen niin paljon omissa oloissani, nuorempana minulla oli ystäviä.

Koira olisi kiva mutta miten pärjään sen kanssa kun työpäiväni välillä venyy joten koira olisi tosi paljon yksin.

M32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se parisuhteeseen päätyminen on aika epätodennäköistä jos elelee elämäänsä tyytyväisenä introverttina. Mitä enemmän ikää tulee, sitä valikoivampi alkaa olemaan seurastaan.

Itse en ole ikisinkku, koska takana on yksi muutaman vuoden parisuhde. Elin kuitenkin pitkään sinkkuna, koska olen myös hyvin yksin viihtyvä introvertti, enkä tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin seuraa itselleni. Sattuma heitti sitten elämääni aivan ihanan ikisinkkuna siihen asti eläneen miehen, jonka kanssa päädyimme vuosi sitten yhteen. Molemmat meistä on nyt 36-vuotiaita.

Silti sanoisin, että jos seuraa haluaa, sen eteen pitäisi tehdä jotain. Tuollainen sattuma kun on äärimmäisen harvinaista jos on yhtään tarkempi siitä millaiseen ihmiseen on valmis investoimaan omaa aikaansa.

Kiva kuulla, oliko vaikeaa tavata muita ihmisiä ja tuntuiko parisuhde vieraalta ajatukselta sinusta?

Itse olen huomannut että tähän sinkkuuteen tottuu ja parisuhde tuntuu todella vieraalta elämäntyyliltä ja ylipäätänsä treffailu tuntuu sellaiselta asialta mikä on etäinen asia minulle.

Nyt saa tulla töiden jälkeen kotiin ja olla yksin sekä saa itse päättää asioista joka tuntuu hyvälle asialle.

M32

Parisuhde tuntui niin hemmetin vieraalta ajatukselta, koska edellinenkin päättyi siihen, että kaipasin niin paljon yksinoloa. Ihmisten tapaaminen tuntui myös vaikealta. Liityin Tinderiin ja kyllästyin kuukaudessa, kun ei ollut mitenkään ajan ja vaivan arvoinen sovellus.

Nyt, uuden miesystäväni myötä parisuhde tuntuu oikein miellyttävältä. Olemme kumpikin introvertteja ja meillä on myös pitkähkö välimatka toistemme luoksi. Elämme siis käytännössä etäsuhteessa, mikä toimii kummalekin hyvin. Kun tapaamiset eivät ole välttämättä edes viikottaisia, molemmille jää riittävästi aikaa ja tilaa olla ihan vain itsekseen. Mitään yhteenmuuttoaikaite meillä ei ollut.

Itselleni on ollut todella tärkeää oivaltaa se, että jokainen muodostaa itselleen oikean tavan olla parisuhteessa, eikä se oikea tapa ole mitään ulkoapäin annettua. Ei ole oikeita tai vääriä parisuhteita. Meille toimii tämä, ettemme jaa arkeamme, vaan olemme toisillemme enemmänkin luksusta.

Olin tulossa sanomaan, että huonolla tuurilla sieltä joku kumppani vielä löytyy. Itse olen todella itselliseen elämään tottunut introvertti ja suhteista ei ole koskaan ollut kuin pelkkää päänvaivaa.

Toisaalta välillä olisi ihanaa ihastua, mutta eipä se pinnallinen ihastumisen ilo kauaa kestä, kun se toinenkin lopulta on ihan vain ihminen. Mielenterveyteni on paremmassa jamassa yksin.

N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se parisuhteeseen päätyminen on aika epätodennäköistä jos elelee elämäänsä tyytyväisenä introverttina. Mitä enemmän ikää tulee, sitä valikoivampi alkaa olemaan seurastaan.

Itse en ole ikisinkku, koska takana on yksi muutaman vuoden parisuhde. Elin kuitenkin pitkään sinkkuna, koska olen myös hyvin yksin viihtyvä introvertti, enkä tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin seuraa itselleni. Sattuma heitti sitten elämääni aivan ihanan ikisinkkuna siihen asti eläneen miehen, jonka kanssa päädyimme vuosi sitten yhteen. Molemmat meistä on nyt 36-vuotiaita.

Silti sanoisin, että jos seuraa haluaa, sen eteen pitäisi tehdä jotain. Tuollainen sattuma kun on äärimmäisen harvinaista jos on yhtään tarkempi siitä millaiseen ihmiseen on valmis investoimaan omaa aikaansa.

Kiva kuulla, oliko vaikeaa tavata muita ihmisiä ja tuntuiko parisuhde vieraalta ajatukselta sinusta?

Itse olen huomannut että tähän sinkkuuteen tottuu ja parisuhde tuntuu todella vieraalta elämäntyyliltä ja ylipäätänsä treffailu tuntuu sellaiselta asialta mikä on etäinen asia minulle.

Nyt saa tulla töiden jälkeen kotiin ja olla yksin sekä saa itse päättää asioista joka tuntuu hyvälle asialle.

M32

Parisuhde tuntui niin hemmetin vieraalta ajatukselta, koska edellinenkin päättyi siihen, että kaipasin niin paljon yksinoloa. Ihmisten tapaaminen tuntui myös vaikealta. Liityin Tinderiin ja kyllästyin kuukaudessa, kun ei ollut mitenkään ajan ja vaivan arvoinen sovellus.

Nyt, uuden miesystäväni myötä parisuhde tuntuu oikein miellyttävältä. Olemme kumpikin introvertteja ja meillä on myös pitkähkö välimatka toistemme luoksi. Elämme siis käytännössä etäsuhteessa, mikä toimii kummalekin hyvin. Kun tapaamiset eivät ole välttämättä edes viikottaisia, molemmille jää riittävästi aikaa ja tilaa olla ihan vain itsekseen. Mitään yhteenmuuttoaikaite meillä ei ollut.

Itselleni on ollut todella tärkeää oivaltaa se, että jokainen muodostaa itselleen oikean tavan olla parisuhteessa, eikä se oikea tapa ole mitään ulkoapäin annettua. Ei ole oikeita tai vääriä parisuhteita. Meille toimii tämä, ettemme jaa arkeamme, vaan olemme toisillemme enemmänkin luksusta.

Tuollainen etäsuhde ehkä sitten ainoa oikea suhde minulle, riittäisi kun näkisi vaikka kerran kuukaudessa toisen mutta en minä edes etsi kumppania itselleni koska en koe tarvetta naiselle.

M32

Täällä toinen ikisinkku introvertti. Yhden illan juttuja on ollut mutta yksikään mies ei ole ollut musta kiinnostunut parisuhdemielessä. Olen menettänyt jo uskoni että ikinä löydän ketään. N35

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen ikisinkku introvertti. Yhden illan juttuja on ollut mutta yksikään mies ei ole ollut musta kiinnostunut parisuhdemielessä. Olen menettänyt jo uskoni että ikinä löydän ketään. N35

Mua on inhottanut suhteissa se, miten kehoni muuttuu toiselle pelkäksi hyötyesineeksi ja suhde on seksistä kiinni. Eikä sellainen houkuttele yhtään. N35 (tuo ketjun aiempi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se parisuhteeseen päätyminen on aika epätodennäköistä jos elelee elämäänsä tyytyväisenä introverttina. Mitä enemmän ikää tulee, sitä valikoivampi alkaa olemaan seurastaan.

Itse en ole ikisinkku, koska takana on yksi muutaman vuoden parisuhde. Elin kuitenkin pitkään sinkkuna, koska olen myös hyvin yksin viihtyvä introvertti, enkä tehnyt mitään sen eteen, että löytäisin seuraa itselleni. Sattuma heitti sitten elämääni aivan ihanan ikisinkkuna siihen asti eläneen miehen, jonka kanssa päädyimme vuosi sitten yhteen. Molemmat meistä on nyt 36-vuotiaita.

Silti sanoisin, että jos seuraa haluaa, sen eteen pitäisi tehdä jotain. Tuollainen sattuma kun on äärimmäisen harvinaista jos on yhtään tarkempi siitä millaiseen ihmiseen on valmis investoimaan omaa aikaansa.

Kiva kuulla, oliko vaikeaa tavata muita ihmisiä ja tuntuiko parisuhde vieraalta ajatukselta sinusta?

Itse olen huomannut että tähän sinkkuuteen tottuu ja parisuhde tuntuu todella vieraalta elämäntyyliltä ja ylipäätänsä treffailu tuntuu sellaiselta asialta mikä on etäinen asia minulle.

Nyt saa tulla töiden jälkeen kotiin ja olla yksin sekä saa itse päättää asioista joka tuntuu hyvälle asialle.

M32

Parisuhde tuntui niin hemmetin vieraalta ajatukselta, koska edellinenkin päättyi siihen, että kaipasin niin paljon yksinoloa. Ihmisten tapaaminen tuntui myös vaikealta. Liityin Tinderiin ja kyllästyin kuukaudessa, kun ei ollut mitenkään ajan ja vaivan arvoinen sovellus.

Nyt, uuden miesystäväni myötä parisuhde tuntuu oikein miellyttävältä. Olemme kumpikin introvertteja ja meillä on myös pitkähkö välimatka toistemme luoksi. Elämme siis käytännössä etäsuhteessa, mikä toimii kummalekin hyvin. Kun tapaamiset eivät ole välttämättä edes viikottaisia, molemmille jää riittävästi aikaa ja tilaa olla ihan vain itsekseen. Mitään yhteenmuuttoaikaite meillä ei ollut.

Itselleni on ollut todella tärkeää oivaltaa se, että jokainen muodostaa itselleen oikean tavan olla parisuhteessa, eikä se oikea tapa ole mitään ulkoapäin annettua. Ei ole oikeita tai vääriä parisuhteita. Meille toimii tämä, ettemme jaa arkeamme, vaan olemme toisillemme enemmänkin luksusta.

Tuollainen etäsuhde ehkä sitten ainoa oikea suhde minulle, riittäisi kun näkisi vaikka kerran kuukaudessa toisen mutta en minä edes etsi kumppania itselleni koska en koe tarvetta naiselle.

M32

Me emme ole miesystäväni kanssa yhdessä tarpeesta, vaan halusta. Yhdessä on niin nautinnollista, että se voittaa (riittävän maltillisina annoksina) halun olla yksin. Toisen täytyy olla toiselle kuitenkin sen verran timanttinen ihminen, että tähän päätyminen on ainakin kohdallamme ollut todella epätodennäköistä. Kumpikaan ei ole ollut valmis tekemään kompromisseja sen suhteen millaiseen ihmiseen käyttää vapaa-aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan, että huonolla tuurilla sieltä joku kumppani vielä löytyy. Itse olen todella itselliseen elämään tottunut introvertti ja suhteista ei ole koskaan ollut kuin pelkkää päänvaivaa.

Toisaalta välillä olisi ihanaa ihastua, mutta eipä se pinnallinen ihastumisen ilo kauaa kestä, kun se toinenkin lopulta on ihan vain ihminen. Mielenterveyteni on paremmassa jamassa yksin.

N35

Missä sitä voi ihastua kun ei käy oikein missään?

Käyn oikeastaan vain töissä,kaupoissa ja sitten tykkään luonnossa liikkua sekä olla.

Olen myös ihminen joka on todella itsenäinen.

Oliko sinulla suhteista vain päänvaivaa kun et saannut omaa rauhaa ja tilaa?

M32

Menkää Tinderiin ja käykää treffeillä, onpahan siinäkin vähän vaihtelua elämäänne.

Lopeta valitus ja mene yöelämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan, että huonolla tuurilla sieltä joku kumppani vielä löytyy. Itse olen todella itselliseen elämään tottunut introvertti ja suhteista ei ole koskaan ollut kuin pelkkää päänvaivaa.

Toisaalta välillä olisi ihanaa ihastua, mutta eipä se pinnallinen ihastumisen ilo kauaa kestä, kun se toinenkin lopulta on ihan vain ihminen. Mielenterveyteni on paremmassa jamassa yksin.

N35

Missä sitä voi ihastua kun ei käy oikein missään?

Käyn oikeastaan vain töissä,kaupoissa ja sitten tykkään luonnossa liikkua sekä olla.

Olen myös ihminen joka on todella itsenäinen.

Oliko sinulla suhteista vain päänvaivaa kun et saannut omaa rauhaa ja tilaa?

M32

Yhdessä asuminen ei sovi minulle lainkaan, tulen hulluksi. Monet kumppanit ovat tykänneet myös tehdä paljon asioita kodin ulkopuolella, tavata ystäviä ja käydä tapahtumissa. Ei siinä mitään, mutta kun minun odotettiin menevän mukaan kaikkiin miehen ystävien illanviettoihin ja muihin. Minulle sellainen oli aivan hirvittävän kuluttavaa, se tuntui raskaalta työltä.

Aiemmin tapasin miehet sattumalta ollessani liikkeellä ainoan kaverini kanssa. Nykyään en liiku enää muualla kuin töissä, kaupassa ja luonnossa, kuten sinäkin, ja kieltämättä on suhteen vaara alkanut näyttää aika vähäiseltä. Olen silti herkkä ihastumaan ihmisiin, ihan siis jo sen perusteella, että olen nähnyt jonkun jossakin eikä tarvita välttämättä mitään vuorovaikutusta. Se ei onneksi suhteeseen johda, kukaan ei ole tullut katseen perusteella kaupassa lähestymään.

Kun tarkemmin miettii, niin ne spontaanisti ja juuri tuntematta rohkeasti lähestyvät ihmiset varmasti yleensä ovatkin supersosiaalisia. Eli juuri sitä ihmistyyppiä, jonka kanssa en ainakaan sovi yhteen. Harvemmin varmaan rauhasta nauttiva introvertti lähestyy tuntemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tyytyväinen elämääsi, niin miksi ihmeessä tehdä sinkkuudesta ongelmaa. Jos taas tuntuu, että jotain sittenkin kaipaisit, niin kannattaisi käydä mittauttamassa testosteronitasot. Jos tuon ikäinen mies ei kaipaa ollenkaan seksiä, niin jossain on häikkää. Syötkö jotain mielialalääkettä?

En kaipaa oikeastaan seksiä, pystyn elämään ilman seksiä tosi hyvin. Toki masturboin sitten taas usein. Seksiä viimeksi harrastanut vuosia sitten.

En syö mielialalääkkeitä.

M32

Elät yksin. Minä olen vastaava m38 ja viinaakin on tullut nuorempana vähän otettua mutta ei parisuhdetta rumalle ja köyhälle irtoa missään tilanteessa. Pitäisi olla helvetisti rahaa, että saisi kompensoitua rumaa naamaa. Minä olen ihan amispohjalla töissä, vaikka ylioppilaskin olen.

Ap kuulostaa itseltäni. Itse olen tavannut yhden viehättävän naisen jonka voisin iskeä treffeille, kunhan vaan taas näkisin hänet tietyssä paikassa.

Sitä voi natsata kunhan vain käy ihmisten ilmoilla.

M30

Yksi ikisinkkuuden huonoista puolista on se, että kukaan ei ole ns. samassa veneessä.

t. Melkein kuusikymppinen ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tyytyväinen elämääsi, niin miksi ihmeessä tehdä sinkkuudesta ongelmaa. Jos taas tuntuu, että jotain sittenkin kaipaisit, niin kannattaisi käydä mittauttamassa testosteronitasot. Jos tuon ikäinen mies ei kaipaa ollenkaan seksiä, niin jossain on häikkää. Syötkö jotain mielialalääkettä?

En kaipaa oikeastaan seksiä, pystyn elämään ilman seksiä tosi hyvin. Toki masturboin sitten taas usein. Seksiä viimeksi harrastanut vuosia sitten.

En syö mielialalääkkeitä.

M32

Ymmärrät varmaan että masturbointi = seksiä.

Tottakai ymmärrän. Masturbointi on sooloseksiä.

Ehkäpä minulla oma käsi tuo riittävästi nautintoa joten se korvaa minulle aidon naisen?

M32