- - - KESÄNUPPUJEN VKO 37 - - -

Tollanen teksti pitäis laitttaa mun tämänhetkiseen paitaan,sillä 5 yötä on nyt mennyt paljon lyhyemmillä ja katkonaisemmilla unilla ku ennen. Pojalla on ilmeisesti joku tiheän imemisen kausi ku on alkanu tankata maitoa ihan älyttömästi!!!Tähän asti ollaan jo pitkään menty yöt sillä kaavalla että 1kerran yössä herätään syömään ja sitten taas nukutaan.No nytpä ollaanki herätty 4-5krt yössä sitä asiaa tekemään plus sitten tietenki muut heräämiset päälle, esim. jos tutti pudonnu ni sitä sitten saa olla työntämässä uudelleen suuhun jne. Toivottavasti tätä ei nyt enää montaa päivää kestäis- eikös sen pitäis mennä ohi viikossa?Viime yönä heräiltiin tasan 2h välein, sitä edellisinä öinä oli välillä jopa vaan 1h välejä että josko se tästä pikkuhiljaa taas palautuu yöunet entiselleen, hope so!!!



Luin tän pinkan eilen illalla läpi mutten sitte ehtiny ite kirjottaa mitään. Mitäköhän mun piti kommentoida, ei nyt muista....



Meilläkin on muuten tullu paljon sitä että syliin pitäs päästä entistä enemmän. Saattaa kätistä vauvakeinussa ja kun nostaa syliin niin kätinä loppuu. Selvää sylin puutetta siis...Ja väsymystä tuo poika on myös alkanu huutamaan. Ennen vain nukahti jos oli väsyny- nykyään sitten kätisee ja huutaa sitä väsymystään ja poika pitää erikseen oikein nukuttaa ku ei se ite hoksaa nukuttaa...Eli tais olla meilläkin vaan joku pehmeä lasku tähän vauva-arkeen ku alussa oli niin helppoa...Nukkui yöllä pitkät unet ja nukahti melkein itestään. Hereillä ollessa ei juuri kätissy tai huutanu...



Pirkko:Meillekin tuli se pyyntö osallistua siihen meningokokki-rokotteen kokeiluun, mutta me päätettiin että ei osallistuta. Syinä oli meillä se että vaikka uusien rokotteiden kehittäminen onkin tärkeää, niin jotenkin en vaan halua tuottaa pojalle yhtään enempää kipua kuin on pakko. Kolmen rokotteen lisäksi ois pitäny niitä verikokeita ottaa. Ja koskapa se rokote oli/on kokeellinen niin ei voi tietää minkälaisia sivuvaikutuksia siitä tulee.Se etuhan siinä ois kyllä tosissaan ollu että ois saanu sen B-hepatiitti ja pnemokokki-rokotteen "kaupan päälle".Onneks noi meningokokin aiheuttamat aivokalvontulehdukset ei oo kovin yleisiä täälä Suomessa, niin oon käsittäny. Että toivottavasti ei jouduta katumaan sitä ettei otettu sitä rokotetta...



Poika nukkuu aamu-tirsoja tässä mun sylissä ja koitan yhdellä kädellä kirjottaa...



Rouva:Ei näkyny sun/Topin kuva ollenkaa...onko vika sitten täs meidän koneessa...



Kuulostaapa ikävältä noi Tontun ja Kixin vauvojen allergia-epäilyt. Ja älyttömän kallista tuntuvat olevan noi erikois-korvikkeet! Mutta mitäpä sitä ei tekisi oman lapsensa tähden :)



Jahas Leevi heräs ja vaatii ruokaa...Pitää lopettaa-palaillaan!



Suvi ja Leevi n.2,5kk

Eilisestä ei ole ollut enää mitään normaalia kummempaa. Oikeassa reidessä on turvotus pistoskohdassa mutta ei edes arista sitä. Näyttää siis simppeliltä. Seuraava käynti on vasta lokakuun lopussa.



SuviHelena: Juup, minäkin mietin tosi pitkään, osallistutaanko tuohon tutkimukseen. Mutta se tutkijalääkäri osasi myydä homman mulle, eli retkuun menin. Ensimmäisellä kerralla on vain verikokeen otto ja sitten kolmannen eli viimeisen rokotuksen jälkeen toinen. 3 rokotetta saa yhteensä. Onhan se mutta samalla saa normirokotuksetkin joten ei se kertoja paljon lisää. Tarjosivat vielä kahvia ja keksiä mammoille odotushuoneessa. ;) Joka ilta pitää mitata lämpö pyllystä ja katsoa rokotuskohtien turvotusta, punotusta ja onko rakkulaa. Näin ensimmäisen viikon ajalla. Näyttäisi olevan pässinlihaa, onneksi. Vähän jännitti miten käy. Kuulemma on 800 lasta jo rokotettu ennen tätä tutkimusta (3. vaiheen tutkimus) eikä mitään isompaa ole kenellekään tullut, mulle kerrottiin.



Htto että niskoja kivistää ja jysäriä yrittää. Panadol Zappia olen syöny. Ihana lääke muutes, auttaa nopeasti.



Jees. Ensi sunnuntaina on muutes meitin eka hääpäivä. Isommat kakarat menee isälleen ja meillä olis Sepon kanssa tarkoitus mennä leffaan. Kummitäti meinas tarjoutua Sampoa hoitamaan.



- pirkko ja pojat

neuvolassa käyty ja miehen mitat olivat (3kk) 6340g ja 61,5cm.

rokotettiin vaikka oli vähän räkäinen ja nyt onkin iltapäivä itketty tasaiseen tahtiin, suostuu nukkumaan vaan sylissä :( eikä tietenkään ole suppoja näin pienelle kotona...isompi vetelee nyt päikkäreitä, pitää lähtee niiden jälkeen sit apteekkiin... hö.



kokeilin sitä kuvaa, ja kyllä se mulla ainakin avautui. Galleriaasa on sama kuva, sieltä jos näkin? salasana on :lapset :)



love,

Rouva ja Topi 3kk

Pirkko Pirkko, ensimmäinen hääpäivä ja vauva 3kk ikäinen..? Sepäs sattui =D Onneksi olkoon vuoden vanhalle morsiolle. Meillä on reilu 7 vuotta avioliittoa takana ja yhteiselämää vajaa 11 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu niin paljon niin paljon... Toisaalta muistan häät kuin eilisen ja toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus, se oli konkreettisesti entisenlaisen elämän loppu ja uuden kauden alku. Ensimmäinen lapsi syntyi muutama kuukausi häiden jälkeen. Nämä vuodet äitinä ovat kyllä muuttaneet minua paljon. Ajatella että olen jo kolmen lapsen äiti, sitä ei olisi parikymppinen Maarmeladi ihan heti uskonut jos joku olisi tullut sellaista väittämään. Olin olevinani niin meneväistä tyttöä ja muista riippumaton.



Huooh tästähän sukeutuu muistelmat. ehkä ajankohtaisempiin aiheisiin...



Eiliset kuoroharkat menivät hyvin sekä äidin, vauvan että muun perheen osalta. Itse olin aivan seitsemännessä taivaassa kun pääsin moneen kuukauteen ekaa kertaa paikkaan, jossa ei ollut yhtään lapsia. Varsin lapsellista porukkaa tosin =D Oli ihanaa laulaa, oli ihanaa unohtaa hetkeksi realiteetit ja viritellä itseään samoille aaltopituuksia Wolfgangin ynnä muutaman muun kanssa.



Kun tulin kotiin niin oli aivan hiljaista. Isoveljet nukkuivat. Missään ei näyttänyt olevan ketään. Hiippailin alakertaan ja siellä olivat isä ja vauva! Juttelivat keskenään, nauroivat ja höpöttelivät. Vauveli oli niin fiiliksissä että ei hetkeen huomannut minua ollenkaan, katseli vain täysin rakastuneena isäänsä. Se lämmitti mieltä. Etukäteen funtsin että suuttuukohan pikkuinen kun hänelle esitellään ensi kertaa ystävämme Tutti Pullo, mutta ei ollut ollut mitään ongelmaa. Suht vähäiset lypsymaitovarastonikin olivat riittäneet hyvin, korviketta ei siis tarvinnut vielä antaa.



No, jotta ei liikaa tulisi hehkutettua pelkkää onnea niin täytyy oikein muistuttaa itseään, että meidän kohta 4 veellä on AIVAN RAIVOSTUTTAVA kausi meneillään. Hän on siis hiuksia nostattavan ärsyttävä, niin että monta kertaa päivässä tekee mieli kynsiä silmät päästä mokomalta riiviöltä. Vakavasti puhuen koen kyllä, että nyt on ihan tosiaan hankala kausi meneillään ja joudun monta kertaa päivässä hokemaan mieheni siskon viisautta: Se on kausi, se menee ohi. Tässä alkavat vähäiset kasvattajan kykyni olla koituksella, poika kun uhmaa aivan todella ja tuntuu koko ajan olevan askeleen edellä. Kun keksin uusia lähestymis- ja ajattelutapoja, niin hän on jo ohittanut ne ja tallannut jalkoihinsa. Miten voikin tuommoinen reilu metrin pätkä tehdä niin onnistuneesti tyhjäksi auktoriteettini - uudestaan ja uudestaan. Huoh. Ne joilla on isompia lapsia ymmärtänevät. Ne joilla ei ole, älkää naureskelko siellä, edessä se on teilläkin.



Poika on siis aivan ihastuttava persoona ja "oikeasti" aivan viehättävä tyyppi, mitä rakastettavin olento ja hänestä usein kuulee positiivisia kommentteja kun on niin hurmaava pieni poika. Mutta annas olla vaan, hurmaavuus häviää joskus siinä silmän räpäyksessä. Silmissä vain välähtää ja jostain tulee pikku Vaahteramäen Eemeli joka osaa kutittaa juuri sitä oikeaa kohtaa josta saa äidin kiehumaan raivosta taas ja taas ja taas. Harkitsen parhaillaan täysin vakavasti ajan varaamista perheneuvolasta, sillä minua raivostuttaa suuresti että tuommoinen keskenkasvuinen on minua fiksumpi. Veljellään ei ollut näin paha tämä kausi, hän on rauhallisempi tyyppi kaikin puolin ja uhmatkin ovat olleet erilaisia. Eli ei se kokemus välttämättä auta, ainakaan juuri sillä hetkellä kun tilanne on päällä.



On se mukavaa kun on monta lasta niin varmaan seuraavat 18 vuotta on jollakin niistä joku uhma/tahto/kriisikausi meneillään.



Tunnelmasta toiseen siis tänään

Maarmeladi

Että on ollut raskas viikko! Onneksi se on mennyt ihan viuhahtamalla. Uskomatonta, että nyt on jo torstai!



Meidän liki 2v tyttömme on ollut koko viikon kipeänä. Kuume nousee 39 asteeseen, jollen anna lääkettä. Ihan tavallinen nuhakuume siis, korvatulehdusta odotellessa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tytö on kotihoidossa, sillä tällä tavoin kykenen edes jotenkin vaikuttamaan siihen, ettei hän olisi sairaana koko ajan. Pitää aina yrittää nähdä asioiden hyvät puolet ;-)



Eilinen päivä koetteli kyllä jaksamista! Tuo taapero ei suostunut nukkumaan päiväunia lainkaan koko päivänä! Vauva kyllä nukkui, mutta olisin niin kaivannut sitä omaa hetkeä, eikä sitä tullut lainkaan :( Illalla sitten kränäsi vauva, kun sain taaperon nukkumaan. Pääsin itse vasta puolen yön jälkeen nukkumaan. Vauvan itkuisuudesta ja ilmavaivoista saan kyllä syyttää itseäni, sillä minä söin chili pähkinöitä parina päivänä ja nyt maksan niistä korkojen kera. Eivätkä ne olleet edes hyviä!



Sain sentään nukkua aamuviiteen kun piti nousta syöttämään ekan kerran vauvaa. Olin kyllä koko aamuyön enemmän tai vähemmän hereillä kun ulkona tuntui satavan kaatamalla koko yön ja siihen sateeseen liittyi ihmeellisiä vedenpaisumuksen ääniä :) Nyt taitaa sentään vähän jo kirkastua.



Pitäisi varmaan lähteä käymään kaupungissa. Kävisin painonvartijoissa ostamassa sen kalenterin ja olisihan se kiva päästä vähän shoppailemaankin. Tarvitsen uudet kengät ja vaatteitakin, vaikka vaatteiden hankkiminen ei huvittaisi lainkaan...pitäisi saada ensin vähän sulatettua tätä olemusta. Kengät ovat ihan must-juttu kun vanhat ovat jo ihan rikki.



Tänään olisi sitten taas pojalla judokin. Esikoinen yritti aloittaa tanssillisen liikunnan, mutta yhden tunnin jälkeen ilmoitti, että kiitti mulle riitti, eikä suostu enää menemään sinne uudelleen. Koetetaan ensi viikolla voimisteluryhmää, jossa hän on ollut joskus aiemminkin. Sitten onkin harrastuksiin tuomisia ja viemisiä kolme kertaa viikossa. Ei ihme, että aika kuluu kuin siivillä. Olisinpa niin mielelläni aloittanut jotain omaakin, mutta tuntuu, ettei aika riitä, enkä haluaisi harrastaa viikonloppuisinkaan kun se on sitten koko perheen yhdessäoloajasta pois.



Mansikkapirkko: Me emme osallistuneet siihen meningokokkirokotukseen. Koin niin vaikeaksi lähteä kahden pienen kanssa otattamaan niitä verikokeita sun muita, varsinkin kun tässä parin viikon kuluttua alkaa tuon meidän pojan oikomishoitokin. Viemistä ja tuomista riittää. Sitten ehkä kaduttaa jos tauti iskee, mutta lohduttaudun sillä, että meillä on täällä Suomessa hyvä hoito, jos vain osaa hankkiutua ajoissa hoitoon :)



Ensi viikolla olisi sitten taas Auroran neuvolakin. Ihan kiva taas nähdä missä mennään, kun jotain häikkää on ollut joko mittaajassa tai mitattavassa. Tuntuu, että neiti joka kerta kutistuu pituudestaan, vaikka pitäisi kasvaa... :)



Taisin juuri valitella, ettei neiti juurikaan katso silmiin ja höpötä. No tässä on nyt tilanteet kääntyneet päälaelleen ja hän on alkanut jokellella ihan jatkuvasti ja hymyilee myös jokaisen lurituksen jälkeen. Silmiinkin katsoo tapittaa jo tiiviisti.



Ainoa, mikä huolettaa on tuo pään kannatteleminen. Jotenkin tuntuu, ettei hän ihan hallitse niskalihaksiansa vielä. Sylissä pää notkuu minne sattuu ja sitä pitää vieläkin tukea, hyvin helposti pitää leukaa rintaansa vasten, eikä selinmakuulta nostettaessa pää kovin hyvin tule mukana.



Kaipa se kropan hallinta siitä vielä alkaa sujumaan. Muuten Aurora kyllä kehittyy hyvin. Osaa kääntyä jo kyljelleen ja pyörii sängyssään akselinsa ympäri. Käsiään ihailee ja käyttääkin jollakin tasolla, vaikka se onkin vielä jotensakin hallitsematonta (repii paitaa imiessään tai silittelee rintaa) Sylissä pönkää istumaan. Mutta tuo pään kannattelu....mitenkäs teidän muiden vauvat?



Jep. Nyt pitää mennä antamaan rintaa kun se menee muuten taas tukkoon...ei olla syöty sen aamuviiden jälkeen...



Kanelisokeri & tytöt

MansikkaPirkko: Sepäs sattui, meilläkin pian hääpäivä (8.)ja 3kk ikäien vauva :) sanoinkin aina, et vauva oli melkein tuliainen häämatkalta Italiasta... :D



Sanokaapas, onko muilla herkkäuninen vauva? Mulla on tällä hetkellä kaamee yskä ja vauva herää JOKA kerta kun vähänkään yskäsen yöllä. Se säpsyy ja herää joka asiasta, vaikka kun eilen illalla meni klo 20 nukkumaan ja isoveli mekasti siinä ysin maissa ja vauva heräs siihenkin... meillä on kyllä usein jotain mekkalaa kotona, että vauvan olis pitänyt tottua ääniin, mut ei. Isoveli ei herää vaikka palohälytin soi samassa huoneessa...



jaaha ny pitää taas mennä



kix ja 12 viikkoinen

Kaneli, meillä päätä kannatellaan jo suhteellisen hyvin, mutta en vielä uskalla olla kokonaan tukematta niskaa kädellä. Väsyneenä varsinkin pää retkahtelee eteenpäin ja välillä taaksepäinkin. Meillä taas katse on eksynyt käsiin vain pari kertaa, ei taida vielä poju hiffata, mitä ne makkarat siinä edessä oikein viuhtovat :) Tässä ryhmässä mielestäni tulee hyvin esille se, että kaikki vauvat kehittyvät omaa tahtiaan ja jos eivät osaa jotain tiettyä asiaa, osaavat sitten jotain muuta.



Kyljelle kääntyy kovasti ja näyttää olevan halua mennä masullekin. Tosin hermostuu, kun ei osaakaan. Taisi periä kärsivällisyytensä minulta ;)



Kertokaahan, pysyykö tällainen järjetön rakkaus ja kiintymys omaan lapseen hänen kasvaessakin? Kun ei ole kokemusta isommista lapsista, tuntuu välillä, voiko vielä isostakin ihmisestä välittää näin järjettömän paljon (en ehkä osaa ilmaista ajatustani, mutta tuntuu luonnolliselta tuntea tällaisia tunteita vauvaa kohtaan, mutta mitenkäs sitten, kun kaveri on finninaamainen teini).



Onko kenelläkään vielä uutta vauvakuumetta? Itse vannoin, että ei ikinä enää, mutta kappas vaan, olen saanut itseni kiinni toisen lapsen ajattelemisesta... Mitä ihmettä.



Poltsi+poju 11,5 vk

Hei meilläkin on miehen kanssa vuosipäivä ensi viikolla, 13 yhteistä vuotta ja 12 vuotta kihlauksesta. Naimisissa ollaan oltu n. 9½v. Ja neitillä tulee 3 kk täyteen tiistaina ja neuvola ja eka piikki on keskiviikkona.



Allergiahöpinää... Ei mun tarvitsekaan sitä kananmunaa erikseen itse ensin välttää ja sitten testata. Kaksi kertaa on nyt mun kananmunan syönnin jälkeen tullut vauvalle niin selkeät oireet, ei voi olla enää sattumaa. Joten tällä hetkellä olen sekä maidoton että munaton. Allergialääkärille varmaan piakkoin varaillaan aikaa. Tuonne "Terveys ja allergiat"-palstalle laitoinkin kyselyn, josko joku osaisi suositella hyvää lekuria. Täytyyhän meidän saada joku korvikekin varalle, jos mulle vaikka kävis jotakin, eihän sitä koskaan tässä hullussa maailmassa tiedä (kun ite eukkokin on vähän kreisi).



Päiväunista... Neiti on aina ollut huono nukkumaan päivällä, mutta nyt tää ja eilinen päivä ovat olleet ihan mahdottomia. Kiskoo itseltään tutin suusta, työntää sormet tilalle ja lutsuttaa sitten niitä. Ikenet kutisee selvästi ja kuola lentää. Hieroo myös naamaansa usein ja hengitys rohnaa, että oliskos vielä muitakin allergioita, huoh... Sängyssä käy tosiaan vain kääntymässä, jos en itse päivystä vieressä tutittamassa. Sitten ei jaksakaan valvoa kuin kolmisen varttia ja taas on ihan väsy. Että semmonen oravanpyörä. Nytkin kitisee, käyn hakemassa tähän koneelle, jos suostuis olemaan hetkisen.



Sainkin pienen jatkoajan, kun isoveikka (6v) oli käynyt tutittamassa pikkuisen.



Meillä kävi toiselle koirista surkea sattumus. Juoksivat vapaana tiheässä kuusikossa ja toisella tarttu häntä kiinni ja "nylkeentyi" n. 5 cm:n matkalta. Eläinlääkäri joutui siitä sitten tietysti sen paljaaksi jääneen pätkän amputoimaan. Potilasta hoidetaan nyt sitten sisällä ja ulkokoirana kärsii siitä kovin. Kaulurin aiheuttamasta haitasta puhumattakaan (nyt onneksi jo siihen alkaa tottua vähän) ja kaveria on kova ikävä. Nuorempi koira aloittaakin päivän ulvomalla tarhassa kuin pieni sudenpentu.



Tässä tuleekin hyötyliikuntaa samalla, kun ravaa alakertaan makkariin vauvaa katsomaan ja huomaa, että se onkin taas ehkä nukahtanut pariksi minuutiksi, tai sitten ei.



Käsien liikkeistä... Vauvan kädet menee jo tarkoituksella suuhun ja kasvoille. Muuten käsien käyttö on haparoivaa. Yrittää kyllä tavoitella esineitä, mutta lähinnä se on semmoista huiskaamista. Tai sitten on niin täpinöissään, ettei saa nyrkkiä auki tai päinvastoin, kun saa jotain käteensä niin ote aukeaa heti. Olisi kätevää, kun osaisi itse pitää purulelua suussa, mutta vielä toistaiseksi jonkun muun täytyy kihnutella vauvan alaikeniä sillä.



Pään kannattelu on aika napakkaa, mutta esim. aivastaessa saattaa rajustikin nokkaista eteenpäin, että valppaana saa kuitenkin olla. Ja väsyneenä on tietty rötkömpi. Parin viikon ajan on pää lähes aina seurannut mukana, kun käsistä nostaa selinmakuulta. Paitsi tietysti silloin kun miehelle yritän esitellä taitoa.



Että tämmösiä tällä kertaa. Nuo koiruudet tällä hetkellä on lähinnä mielessä, ihan sydän tässä särkyy kun seuraa niiden ikävöintiä. Ja kaikki kurjuus mikä potilaan hoitamisesta aiheutuu, kun eihän se elukka tietenkään voi ymmärtää että sen parhaaksi se vain on...



Ananas ja Sanni 12 vkoa ja 3 päevää

Poltsi: Ei se rakkaus lapseen minnekään häviä vuosien varrella, vaikka hetkittäin tuntuisikin siltä ettei jaksa enää hetkeäkään. Pikkuvauva-ajan huolet ja murheet ovat niin pieniä kun vertaa siihen aikaan kun lapsi kasvaa nuoreksi ja siitä aikuiseksi. Vielä en ole ainuttakaan lastani saanut aikuiseksi, mutta uskon, että sydäntä pakahduttava rakkaus ja toisaalta taas hirveä huoli heistä jatkuu siihen asti kunnes kuolen. Se on varmaankin se paljon puhuttu vanhemman virka...pitää aina murehtia. :)



Se on jännä miten arjen helpotuttua alkaa ajattelemaan perheenlisäystä, vaikka vielä muutama viikko sitten saattoi jopa hetkittäin kaduttaa tämä nykyinenkin ;-) Sanoinkin juuri miehelle, että kyllähän noita kasvattaisi vaikka kuinka monta, kunhan joku suostuisi olemaan MEILLE raskaana :D Eli joo, ottaisin mielelläni vielä viidennen lapsen, mutten halua tulla enää raskaaksi enkä todellakaan synnyttää :))) Samaan hengenvetoon totesimme, että tuskin saisimme enää adoptoituakaan kun noita omia on jo 4 ja olemme jo sen verran iäkkäitäkin (35v).



Ananaksen koiralle jaksamisia. Varmaan on outoa olla kun häntää puuttuu :O Eipä sitä ihoa siihen puuttuvaan kohtaan olisi mitenkään voinut taikoakaan eli pakkorakohan se amputaatio sitten oli.



Meillä vauva herää päiväsaikaan herkästi kolinoihin ja isojen sisarusten ääniin, mutta yöllä syvän unen aikaan saa melkoisen paljon kolistella ennen kuin osoittaa heräämisen merkkejä. Nämä meidän kaksi viimeistä lasta ovat todella hyväunisia verrattuna siihen aikaan kun nuo kaksi isompaa olivat pieniä. Auta armias jos sänkyyn kellahtaessa sattui vaikkapa varpaasta kuulumaan napsahdus niin saimme aloittaa molempien lasten osalta taas tuntikausien nukuttamisen :S



T. Kaneli taas

Käsien löytämisestä ja liikkumisesta... Meillä vauva lutkuttaa käsiä ja itse nakkelee tuttia pois suusta. Sitten ihmeissään aukoo suuta kun yrittää tuttia saada suuhun ja loppujen lopuksi hermo menee. Ja kuolaa valuu kun niitä käsiä pitää syödä. Leluja ei ota käteen tai edes yritäkään niihin tarttua, joskus on vahingossa vähän aikaa helistintä pitänyt hetken. Kyljelleen kääntymistä ei vielä ole yrittänytkään, lähinnä selällään tai mahallaan lattialla köllöttelee. Mutta sängyllä kovasti ährää itseään poikittain. Päätä kannattelee jo melko hyvin ja lattialla ollessaankin pitää nostaa niin ylös, että tv:n näkee:) Peilille naureskeli kovasti yks päivä kun itseään katseli. Kovasti juttelee, silmiin katselee ja naama on hymyssä. Sisaruksille naureskelee kans kovasti ja välillä kuuluu iloisia kiljahduksia : )



Meillä kyllä tosi harvoin vauva herää mihinkään ääniin. Eilenkin nukkui keittiössä vaunuissa iltapäikkäreitä ja minä vatkasin vieressä sähkövatkaimella, mies tyhjensi tiskikonetta ja lapset juoksentelivat ympäriinsä ja toinen vaan nukkui sikeästi. Yölläkään ei herää ääniin. Tuntuu, että sitä paremmin nukkuu mitä enemmän ääntä. Nukahtaminen sisällä teettää välillä työtä, just noitten käsien vuoksi kun nakkelee tuttia. Mutta kun vaunuihin laittaa päiväunille ulos niin nukahtaa kyllä ihan itsekseen ja nukkuu 4-5 tuntia, toisinaan välillä heräämättä ollenkaan.



Meillä ei kyllä ole tullut vauvakuumetta kummallekaan. Minä en myöskään tykkää siitä raskaana olosta ja synnytyksestä. Joten nyt on meidän lapsiluku täynnä. Kyllä sitä näissä kolmessakin on ihan tarpeeksi huolehtimista ja kasvattamista.



Täällä on ihan hirveä tuuli ollut päivän ja itkuhälytin vaunuissa koko ajan jotenkin ottaa sen ääneen ja rutisee täällä sisällä. Vaikka vaunut on melko suojaisessa paikassa ja hälytin siellä vaunujen sisällä. Tosi raivostuttavaa kuunnella.



Nyt pitää lähteä jatkamaan synttärivalmisteluja, tytöllä on tänään 5v synttärit : )



Tuikku ja tyttö10,5 vkoa

Ananas, tuo sinun allergiaepäilysi ja tilanteesi kuulostaa ihan täsmälleen meidän tilanteelta. Huomenna on allergialääkärin konsultaatio seuraavaksi, saa nähdä, laittaako viljat nyt seulontaan vai miten jatketaan. Toivon häneltä vinkkejä samoin korvikeasiaan ja ehkä ravitsemusterapeutin neuvontaan myös. Toivottavasti sinä löydät hyvän allergialääkärin ja teillä selviävät rohinoiden aiheuttajat!! Tsemppiä.



Poltsi kyseli rakkauden määrästä ja joku jo osuvasti vastasikin. Itse olen samoilla linjoilla, rakkautta riittää ja yhtä lailla ihmettelen, mistä sitä tunnetta riittää nyt näille molemmille niin paljon. Mutta totta on, että uhmaavan esikoisen kanssa on välillä myös niin negatiivisia tunteita, että sitten havahtuu ihmettelemään, miten omaan lapseen voi olla niin ärsyyntynyt. Eli kyllä (voimakkaiden) tunteiden kirjo on valtava.



Vauvakuumetta ei mulla ole (eikä tule!!, vannomatta tietysti paras) ja meidän joukkue on nyt koossa. Ollaan inhorealistisesti miehen kanssa (huumorintajuisille) kyselijöille todettu, että yhteiset on tässä ;-) kun eihän tästä elämästä koskaan tiedä. Poltsi kyseli myös ura-asioista. Olen itse ollut hyvin työkeskeinen aina ja se on näköjään sellainen osa omaa luonnettani, ettei lapset sitä muuta. Tottakai eri osa-alueet ovat nyt ihan eri tasapainossa ja , mutta pohjimmiltaan en ole sen asian suhteen muuttunut lasten myötä. Toisina päivinä nautin kotonaolosta enemmän ja toisina vähemmän, mutta töihinkin kaipaan aina välillä. Toisaalta tiedän, että töiden alkaessa tämä rumba tuntuu yhdistettynä raskaalta, mutta varmaankin aika ajoissa osa-aikaisena palailen töihin.



Tonttu ja poika pian 2,5kk

niin poltsihan se kyseli tuosta urasta... Mä oon opiskellu yliopistossa 6 vuotta ja välissä tein esikoisen ja olin töissä...sit palasin Suomeen ja tänne pohjoiseen ja jouduin pätkätyöhelvettiin... eli päivääkään en ole oman alani hommia tehnyt ja tuskin tulen tekemään niin kauan kun täällä asun! Esikoiselta olin kotona vuoden ja menin töihin, mutta se osoittautui suurkaupungissa miltei mahdottomaksi yhtälöksi, niin tulimme Suomeen ja olin vielä puoli vuotta kotona. Nyt kyllä kieltämättä tekis mieli jo seuraavaksi alkaa luomaan jonkinmoista "uraa" kun LAPSILUKU TÄYNNÄ :D ja ikää 30. Meille siis EI tule enää lapsia, jos ei tarvitsisi olla raskaana, synnyttää ja käydä läpi ekaa 3kk, niin voisi vielä yksi tullakkin, mutta ei ei ei... aikahan toki kultaa muistot, mut tällä hetkellä ja seuraavaan viiteen vuoteen se on ehdoton ei, vaikka ne kuinka ihania ovatkin. Mä en nauti kotona olosta täällä, kun päivät on niin samalaisia ja ilmat mitä on ja huonosti pääsee mihinkään, eipä juuri ole mihin mennäkkään.. mutta aion kyllä nyt reilun vuoden kotona olla ennen kuin alan katseleen mitä on tarjolla... Mulla siis loppui sopivasti työsopimus (äloma sijaisuus) ennen kuin itse jäin äitiyslomalle.



Kix

Ensinnäkin eilen, ihan yllättäen vauva huoli tutin!!! Siitä lähtien ne kaksi ovat olleet erottamattomia =). Pari viikkoa oltiin kokonaan yrittämättä antaa sitä tuttia ja se näköjään teki tehtävänsä.



No, seuraava outo asia tapahtui tänään, nimittäin rintaraivarit!!! Ja vielä kahdet peräjälkeen (ties monet vielä kun ei ole tuossa neljän jälkeen suostunut ottamaan tissiä). Hamusi hirveästi, mutta tissille raivosi. Kun sitten annoin pullosta, niin kävi kiinni tosi ahnaasti. Ihan hassua kun muutama viikko sitten raivosi sille pullolle. No, eipähän tässä mitään. Annan sitten pullosta ja yritän kuitenkin joka kerta imettää. Jospa tuo yöllä huolisi tissiä niin ei menisi elämä vaikeaksi.



Nyt voi ainakin huoletta lähteä mihin vaan kun pullo onkin kiva juttu =). Yritän lyosää ahkerasti, ettei maidontulo tyssää kokonaan. Mut ei kyllä haittaa, vaikka joutuis jossain vaiheessa rueta antamaan korvikettakin.



Äidinrakkaus ei kyllä häviä mihinkään. Varsinkin illalla kun katsoo nukkuvia lapsia, niin sydän meinaa pakahtua. Kyllähän ne lapset on välillä aikamoisia riiviöitäkin...



Uusia lapsia ei meillekään tule. Kuten kix sanoi, jos joku odottaisi, synnyttäisi ja hoitaisi ekat 3kk niin sen jälkeen voisin ottaa vauvan. Uhmaiänkin vois sitten hypätä ohi.. Joo, en mie enää jaksaisi enempää. Oon ihan superiloinen kun vauva on nyt sen 3kk ja elämä alkoi helpottamaan.



Nyt suihkuun ja iltapalalle!



Tytteli-83 ja typykkä 3kk

Meillä on lapsilla aika pitkät ikäerot, ovat siis 10v ja 6v ja 3kk. Isommat ovat loppuvuoden lapsia ja täyttävät siis jo 11 ja 7 kun vauveli noin ½-vuotias. Näin varmaankin siksi, että ovat kaikki olleet vauvoina huonoja nukkumaan. Ja toinen varmaan mekittävämpi syy on se, ettei meillä ole käytännössä lainkaan tukiverkkoa. Eli montaa kertaa ei olle kaksin oltu miehen kanssa 11 vuoteen...

Pitkään olimmekin sitä mieltä, että 2 lasta on meille passeli määrä. Keskimmäisellä kun oli vielä aika vaikeat allergiat... Tietysti toivoin ettei tämä vauva olisi, mutten ole lainkaan yllättynyt kun taas näin kävikin.



Aloitin opiskelut tytön ollessa 1v, mutta päätöstä helpotti se, että mies jäi hänen kanssaan kotiin kunnes täytti 2v. Poika syntyi opiskelujen loppumetreillä ja tein kesäaikaan jotain harjoittelujakin miehen ollessa kotona. Sitten jäin joksikin aikaa kotiin lopputyötä värkkäämään. Poika oli 1v4kk kun lähdin työelämään, mutta pääsi onneksi mieheni siskolle hoitoon, jossa olikin 3-vuotiaaksi.

Nyt minusta tuntuu, että haluaisin tämän "viimosen" kanssa olla kotona sen kolme vuotta, mutta valitettavasti se ei ole mitenkään mahdollista. Ollaan rakennettu talo pari vuotta sitten ja lainat on mitoitettu kahden tuloille. Onneksi tälläkin kertaa on ilmeisesti mahdollista saada lapsi muualle kuin päiväkotiin hoitoon ensi alkuun. Ajattelin kuitenkin olla osittaisella hoitovapaalla alkuun, jos mitenkään talous antaa myöten, joten hoitopäiviä ei tule paljon. Lisäksi mulla on vuorotyö ja miehellä päivätyö, joka myös vähentää hoitopäivien määrää paljon.



Mut hei mun lemppari eli Criminal Minds tulee töllöstä, mentävä



Ananasakäämä

Meillä ei kyllä tuttuia huoli, vaikka mikä olisi. Saas nähdä muuttuuko mieli. Mitta arvartkaapa miten oli nukahtanut neiti päikkäreille? Peukku suussa! Voi ei, tuleeko tästä meidän kuopuksesta peukunimijä!!!



Mulle on iskenyt hirveä allerginen ihottuma jalkoihin. Kutiaa ihan kauheesti!!! Lääkäri sanoi, että voisi johtua hormonikierukasta. Ihan kauheeta, nyt varasin ajan kierukan pois ottoon. Viime yönäkään en nukkunut yhtään, kun kutisi jalat kauttaaltaan ihan kauheesti.



Äidinrakkaus on kyllä kumma juttu. Ihan pakahduttava tunne, vaikka juuri on taistellut uhmiksien kanssa. Meillä tuntuvat molemmat, niin 4-vuotias, kuin 5-vuotiaskin olevan jossain vaiheessa. Tiuskivat, kiukuttelevat, tappeleveat nonstop. Voi johtua uudesta ympäristöstä ja päiväkodistakin. Päiväkodissa viihtyvät muuten edelleen. Ihanaa, ettei tarvitse stressata sinne viemistä.



Meille ei noiden kahden jälkeen pitänyt enää ikinä tulla lapsia, mutta kuinkas kävikään ;) Nyt nämä kyllä käsi sydämellä ovat tässä, mä en jaksa enempää. Mies on niin paljon reissussa, ja mä varsinkin nyt täällä tosi yksin näiden kanssa.



Uraa piti munkin joskus tehdä, mutta lasten myötä ajauduin opettajaksi. Pidän siitä kyllä kovasti. Matkustelu on taasen ollut mulle aina henkireikä, ja se on ottanut koville, kun enää ei niin vaan heitetä rinkkaa slkään ja lähdetä jonnekin. Noh, nyt onneksi olemme täällä Tsekeissä ja kunhan lapset hieman kasvaa, niin voidaan enemmän reissata. Toki lastenkin kanssa voi, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama homma.



Hohhoi, onko teidän pienillä jonkiinlainen päivärytmi. Meillä ei, tai mä en ole ainakaan ehjtinyt ajatella, kun koko ajan ollaan menossa.



Öitä, terkuin Selma

Hei vaan ja SELMAN muuttokuulumisia oli jo odoteltukin :) Kiva!



Mulla on aivan päinvastoin kuin monella muulla, eli haluaisin olla aina raskaana ja synnytääkin uudelleen ja uudelleen ja ehdottomasti parasta aikaa vauvojen kanssa on ne ensimmäiset kuukaudet, mitä pienempi niin sen parempi, mieluiten alle kuukauden ikäinen ja ikuisesti. (vaikka on nämä ihania nämä kolmikuisenkin kujerrukset tietty)

Puolivuotiaatkin vielä menee mutta 9kk iästä eteenpäin niistä alkaa tulla aika raivostuttavia :-)

Mutta tosiaan, minä jos saisin päättää niin olisin jatkuvalla syötöllä raskaana ja vastasyntyneitten kanssa, nyt jo nyyhkin että oikeastiko tämä tähän jää enkä saa enää ikinä noita juttuja kokea uudelleen. Vaikka järkikin sen jo sanoo että neljä on ehdoton maksimi ja ei tässä enää nuoremmaksikaan tule. Jotta kai se vaan on hyväksyttävä tuo kova kohtalo. niiskis ja nyyhkis...



Nappula ja kohta kolmekuinen Töyhtis

Pikaisesti täällä pyörähtämässä, piti vain tulla kommentoimaan juttujanne vauvakuumeesta yms =)

Eli minä voisin täysin kopsata ton mitä Nappula kirjoitti!! =) Itsekkin voisin olla jatkuvalla syötöllä raskaana ja synnyttää. Meillä siis on nyt kolme lasta ja tällähetkellä olemme miehen kanssa puhunut että ne tässä nyt oiskin. Eihän se toki neljäskään paha ois jos raskautuminen olisi hitusen edes helpompaa ja että ei menisi vuosi tolkulla aikaa jo pelkästään siihen kun yrittää raskautta. Nähtäväksi jää miten käynee, nyt pitää nauttia täysin tästä meidän perheen vauvasta =)



Jeps, nyt pitää poikaa mennä saattelemaan koulutaksiin!



Kauris ja tytsy

Ja kurkkukin on kipeä.



Voi että kun lukiessä unohtaa, mihin kaikkeen aikoi kommentoida!



Meillä on sunnuntaina vihdoinkin ristiäiset. Ja arvatkaa kuka oli hukannut ne kaikki paperit, piti käydä kirkkoherranvirastosta nolona pyytämässä uudet tilalle...



Tytölle tuli eilen joku hoksaus ja se alkoi jutella jatkuvalla syötöllä illalla, kiljahteli, kiekui, kurlutteli ja sai oikein nauruhepulinkin! Vedet silmissä naurettiin ja juteltiin sille takaisin. Yölläkin se vielä herätessään rupes vain mulle juttelemaan kun olisi pitänyt jatkaa unia, ihanaa :) On se vain hyväntuulinen lapsi.



Imetys tosiaan sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Pääasia on, että rintaa ehtii tarjota ennen kuin tenava alkaa huutaa tai muuten kiukutella maidon perään, sitten se ehtii saada sen raivarinkin. Sylissä ei tunnu onnistuvan ollenkaan, makuullaan sujuu.



Sain eilen uudet silmälasit, alustava hinta-arvio oli n. 260e, mutta 340e ne tulikin maksamaan. Kylläpä nyt onkin kirkkaat maisemat :)



Koirallakin alkoi ensimmäinen juoksunsa ja nyt sitä pitää pitää isästään visusti erillään, oman vaivansa sekin teettää.

Mäkin äkkiä vain huikkaisen, eilen kirjoitin kahteen kertaan pitkät sepustukset tänne, mutta molemmat hukkuivat, joten siitä viisastuneena huikkasen vain pikaisesti ;)



Mäkin olen samalla linjalla Nappulan ja Kauriin kanssa! Enkä millään raaskisi myydä noita pojalta pieneksi jääneitä vaatteita kun en tahdo uskoa että se kasvaa eikä meillä enää noita pieniä vaatteita muka tarvittaisi..



Meillä on maisteltu velliä, huonolla menestyksellä. Ja pullo ei kelpaa millään, siis onnea Tyttelille että oot saanut kelpaamaan! Täytyysköhän itsekin kokeilla rintaraivarin aikaan ...

Velli tosiaan yökkäyttää, ja pulautuksena tulee sitten hetken päästä sekin vähän pois, mitä oon saanut menemään mahaan asti. En ny sitten tiedä aloitanko kuitenkin kiinteät ja jätän vellin litkut pois. Ei jaksaisi ajatella moisia vielä, mutta pakko kai se on kun kerta oli se painokäyrä vähäsen laskusuhdanteessa viimeksi.



Jätkän pierut haisee ihan yökkö pahalle, iskääkin yökkäytti herkkänokkaisena eilen ;) Mitähän mä oon syöny..?



No nyt pitää mennä.



Sakariini ja pierumies 3kk+risat

Vauva-ajasta: Mulla ei koskaan ollut mitään vauvakuumetta enkä ole muiden vauvoista erityisemmin välittänyt. Siksipä onkin ollut yllätys kuinka paljon olen tykännyt tästä pikkuvauva-ajasta. Joka päivä ajattelen, että voi kuinka nopeasti se kasvaa isoksi ja että saisi olla pikkuinen vauva vielä paljon pidempään. Hassua sinänsä kun meilläkin on niitä masuvaivoja ja itkuja silloin tällöin. Meillehän tämä on ensimmäinen lapsi, joten toivottavasti sisaruksia vielä siunaantuu. Aiemmin ajattelin, että kaksi lasta olisi ihan maksimi, mutta nykyään en pidä kolmea yhtään mahdottomana. Ehkäpä mieli muuttuu kun neiti vähän kasvaa..:) Kotiäitiys tuntuu silti vähän oudolta ajatukselta. Ehkä se johtuu vaan siitä, että olen ollut töissä monta vuotta. Saapa nähdä mitkä on fiilikset kun pitää päättää töihin paluusta. Vielä olen sitä mieltä, että palaisin töihin ensi syksynä, mutta tiedä sitä sitten.. Kotihoidontuki ei kyllä suuruudellaan houkuttele jäämään kotiin lasta hoitamaan kovin pitkäksi aikaa, mutta onhan se vuoden ikäinen vielä niin pieni että raatsiiko sitä hoitoon laittaa.



Meidän neiti on myös löytänyt nyrkit, joita on kiva lutkuttaa. Kuola vaan valuu poskia pitkin kun koko nyrkki on tungettu suukkiin. Naurua myös piisaa isin tummille kulmakarvoille ja suurta riemua herättää neuvolasta saatu keltainen naamankuva. Juttua on myös ruvennut tulemaan oikein olan takaa. Pää kannattuu jo melko hyvin eikä vaadi juurikaan enää tukemista. Meillä ei vielä käännytä kyljelleen saatika mahallleen ja sängyssäkin pysyy vielä melkoisen paikallaan.



Itsekin olen jo päässyt takaisin liikunnan pariin. Kolme kertaa viikossa olisi tavoite käydä omissa harrastuksissa. Lisäksi olen ilmoittanut meidät vauvauintiin ja vauvajumppaan ja niissä käydään sitten Kertun ehdoilla. Voihan olla ettei edes viihdy uimassa tai jumpassa tai nukkuu silloin kun pitäisi mennä. Meillä ei vaunulenkkeilykään pääse äitiä rasittamaan kun vauva ei nuku liikkuvissa vaunuissa eikä oikein paikallaan olevissakaan.



Terhetär ja Kerttu 10 vk