Miten kertoa ihastukselle, et en olekaan vapaa vaan valehtelin
Alkoi ihan typerästä harmittomaksi ajatellusta humalaisten aivojeni päähänpistosta tämä juttu, valehtelin uppo-oudolle miehelle olevani vapaa, kun tämä baarissa pöytäni ohi mennessään kysyi sitä heti ensitöikseen, ja istahti sitten jutustelemaan.
Olin juuri miettinyt, miltä tuntuisi vielä olla sinkku, ja siis siksi vastasin olevani, ei ollut tarkoitus johtaa harhaan enkä todellakaan etsinyt mitään säätöä, uskokaa tai älkää. Mies ei ollut edes mikään hyvännäköinen.
No, jutustelutuokio olikin sitten ihan älyttömän hauska, tyyppi jutusteli avoimesti kaikenlaista elämästään, päästiin tosi syvällisiinkin aiheisiin, ja myös naurettiin paljon, ja olin ihan myyty hänen keskustelutaidoistaan.
Sitten törmäsin häneen vahingossa kadulla noin viikon päästä, ja kävimme ex tempore kahvilla viereisessä kahvilassa.
Juttu jatkui helposti, annoin numeroni hänelle, ja viestittelimme muutaman viikon kaikenlaista taivaan ja maan väliltä. Sitten kävimme elokuvissa, kun tuli kerran puheeksi eräs elokuva jonka molemmat halusivat nähdä.
Ja sitten kävimme lenkillä. Ja viestittelemme joka päivä.
Mies on ihan hiton kiehtova. Ja niin kliseistä sanoa, mutta en ole ikinä kokenut näin hyviä keskusteluita kenenkään miehen kanssa ja että olisimme "henkisesti samalla tasolla". Mies sanoi samaa.
Olen nyt tämän kohta parin kuukauden aikana puhunut tämän miehen kanssa avoimemmin ja syvällisemmin kuin oman mieheni kanssa koko yhdessäolomme, 17 vuoden aikana! Oma mieheni ei puhu mitään muuta kuin "konkreettista asiaa", ei osaa tunteista puhua ollenkaan, eikä kysele koskaan mitään. Ei edes suhteemme alkuaikoina.
Tämä tapaamani mies kysyy, pohtii, kertoo omat ajatuksensa, ja haastaa ajattelemaan ja analysoimaan. Ihan mahtavaa.
Mutta.
Hän luulee edelleen, että olen vapaa, ja kertoi juuri ihastuneensa minuun. Ja mitä enemmän aikaa menee, sitä vaikeampaa on sanoa miten asia on. Ja miten hölmöltä kuulostaakaan, että valehtelin siviilisäädystäni..!
Hiton ikävä tilanne... Neuvoja?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuohon neuvomaan. Ota ero ja ala uuteen suhteeseen. Siihen suuntaan se on kovasti jo matkalla. Kannattaa nyt kuiten vielä varmistaa millainen on vällyjen välissä, ennen lopullista päätöstä.
No vaikka olenkin pettäjä, niin noin pitkälle en ajatellut pettämisessä mennä. Ja luulen että mies heivaa minut kun saa kuulla että olen valehdellut olevani vapaa.
Vai oletteko törmänneet siihen, ettei joku olisi asiasta suuttunut?
Lähinnä kaipasin neuvoja, miten kertoa asia niin ettei toinen tunne itseään huijatuksi, tarkoituksellisesti ja ilkeämielisesti huijatuksi siis.
Ap
Uskomattomia "ongelmia" ihmisillä.
Samaa sarjaa niiden kanssa, jotka tyrmäävät kaikkien lähestymisyritykset ja vielä kehtaavat valittaa, ettei kukaan ole kiinnostunut.
Samalla on kasvava määrä ihmisiä, jotka eivät saa kumppania - tai edes ystäviä - vaikka mitä tekisivät.
Ja vielä ihmetellään, miksi väki syrjäytyy ja kärsii jatkuvasti kasvavista mielenterveysongelmista
Ennemmin tämä kuulostaa siltä, että olisi aihetta kertoa miehellesi, ettet olekaan enää vapaa (hänelle).
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia "ongelmia" ihmisillä.
Samaa sarjaa niiden kanssa, jotka tyrmäävät kaikkien lähestymisyritykset ja vielä kehtaavat valittaa, ettei kukaan ole kiinnostunut.
Samalla on kasvava määrä ihmisiä, jotka eivät saa kumppania - tai edes ystäviä - vaikka mitä tekisivät.
Ja vielä ihmetellään, miksi väki syrjäytyy ja kärsii jatkuvasti kasvavista mielenterveysongelmista
Häh? Miten tämä nyt liittyi aloituksen tarinaan mitenkään?
Mitäs tuohon neuvomaan. Ota ero ja ala uuteen suhteeseen. Siihen suuntaan se on kovasti jo matkalla. Kannattaa nyt kuiten vielä varmistaa millainen on vällyjen välissä, ennen lopullista päätöstä.