Unikoulu tuntuu epäonnistuvan
Meillä on juuri vuoden täyttänyt temperamenttinen neitokainen.
Nyt on unikoulua jatkettu kahdeksan yötä ja edelleen hän herää yössä 2-3 kertaa itkemään epätoivoisesti ja aamulla klo 6 (jolloin on jo pakko tarjota rintaa, jotta unet jatkuisivat).
Viime yönä ensimmäistä kertaa itku ei ollut ihan yhtä surkeaa ja pitkäkestoista. Hänet on hankala saada takaisin makuuasentoon niin kauan, kun itkua kestää eli hän vaan seisoo kädet levällään ja haluaisi pois sängystä.
Ensimmäisen yön hoisi mummo, sitten pari yötä isi ja loppupäätä olen itse yrittänyt hoidella. Nyt alkaa voimat ja usko loppumaan.
Tietysti vaan on pakko jatkaa, mutta kuinka kauan tämä oikein voi kestää, ennenkuin päästään tilanteeseen, että heräämisiä olisi edes vain yksi yöllä? Ja olisi mukava, että jatkaisi unia, kun kävisi huoneessa, mutta huutosessio kestää sen verran kauan, että on varmasti itse niin hereillä, että uni ei heti tule. Tänäänkin on herätty kuudelta ja silmät ovat aivan puolitangossa.
Kommentit (6)
Kyllä meillä usein on nukuttu 7.30 asti ja esikoisen pitäisi myös saada enemmän unta, kuin vain kuuteen saakka. Päiväunet ovat 10.30-11.30 ja 15-17 tai 10.30-12.30 ja 16-17. Näissä on kyllä niin hirveästi vaihteluita, mutta pääpiirteittäin kahdet unet ja monesti iltapäivällä ne pidemmät.
Voi olla, että epäjohdonmukaisuus syntyy siitä, että aamulla saa maitoa, joten siksi myös yöllä testailee. Tähän ikään mennessä on nukkunut yhden yön 10-06, joten kyllä tässä jo alkaa unia kaipaamaan. Tietysti ei ole mitään verrattuna 20 kertaan yössä, jos pari kertaa herää, mutta päivät kahden lapsen kanssa ovat työntäytteiset ja kyllä unta jo tarvitsisi muutenkin kuin pätkissä. Kun päivisin siis ei ole päikkäreihin mitään mahdollisuutta.
Koitetaan vaan jatkaa...
Meillä juuri unikoulua kokeiltu 10kk tytön kanssa ja tempperamenttiä löytyy kyllä täälläkin. En tiedä mitä unikoulua te seuraatte, mutta itse olemme toimineet lempeän unikoulun mukaan eli näin: Kun vauva alkaa heräilemään kuulostelen ensin josko vaikka rauhoittuisi itse, jos näin ei tapahdu alan hiljalleen hysyttelemään ja annan tytön silittää käsivarttani (meillä ei tassuttelu toimi, tyttö hermostuu käden painosta), jos tämäkään ei toimi ja itku yltyy nostan hänet sängystä ja kävelen niin kauan että tyttö rauhoittuu (meillä ei mysökään toimi kasvot minuun päin vaan rauhoittuu paremmin kasvot menosuuntaan) jos ja kun näin tapahtuu niin laitan hänet takaisin omaan sänkyyn ja menen taas viereen hyssyttelemään kunnes saa unen päästä kiinni. Välillä olen joutunut nostamaan muutaman kerrankin uudestaan. Syötän hänet vielä kerran yössä n. 3-5 aikoihin.
Meillä tuloksia tuli jo ensimmäisenä yönä vaikka epäilin juuri tytön tempperamentin takia onnistumista. Heräili 5-15 kertaa yössä hakemaan turvaa tissistä ja jo ensimmäisenä unikouluyönä heräsi enää 2 kertaa, viikko meni kuitenkin ennen kuin en joutunut enää nostamaan häntä kertaakaan syliin, nyt on ikävä kyllä ollut oksennustaudissa ja on unikoulu mennyt vähän mönkään, mutta hyvistä kokemuksista rohkaistuneena uskoisin että pääsemme uuteen/vanhaan rutiiniin helposti taas kiinni. Saimme myös psykologi Katja Rantalan tukea unikoulua varten, hän kävi juttelemassa kanssamme kotona ja soitti muutaman kerran myös unikoulun edistymisestä. Hän piti unirättiä tai -lelua tärkeänä apuna jota vauva voi nyhjätä jotta saisi turvaa, meillä tosin rätti lentää nurkkaan ja ainoastaan äidin käsivarren hypeleminen auttaa (meillä on sivuvaunu-systeemi käytössä joten voin vain maata vieressä ja rauhoitella siinä).
Toivottavasti tästä jotain apua, Tsemppiä!
Tuli mieleeni et mitä illalla annat syötäväksi jaksaako sil nukkua aamuun asti?Meil annetaan puol-tunti ennen nukkumaan menoa kaurapuueoa isi lautasellinen voisilmänkera,nokkamukista maitoryypyt ja ennen nukkumista pllollinen eli 2oomil maitoa ja nukkuu ilta 21-7.00
AP:lle: toivon teille tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti vaivanne palkitaan ja pääsette pian koko perhe nauttimaan pitemmistä yöunista.
Se tuli mieleen, että toivottavasti tätäkin ketjua lukevat muistaisivat, että otollisin aika unikoululle on 6-8kk (tietysti on tapauksia, jolloin koulua joutuu pitämään muulloin. Jos vaikka vaikeudet alkavat vasta myöhemmin tms. Mutta siis yleensä näin). Yli vuoden vanhoillakin on jo omaa tahtoa kovasti ja huonot unitavat on paljon vaikeampi kitkeä pois. Kuinka monen olenkaan kuullut päivittelevän, että olisi pitänyt aikaisemmin uskaltaa pitää koulua! Mitä pitemmälle asiaa lykkää, sitä vaikeampaa se kai on. Tuollainen reilu puolivuotias on paljon helpompi hellästi ohjata pois turhista heräämisistä ja yösyömisistä. Meillä esikoinen ei unikoulua tarvinnut, mutta temperamenttinen & seurustelunhaluinen pikkukakkonen nukkui tosi huonosti tuossa puolen vuoden tietämillä. N.7,5 kk ikäisenä pidetty unikoulu aikaansai sen, että tyttö nukkui toisesta unikouluyöstä lähtien täydet yöt ja nyt sisarukset nukkuvat molemmat samassa huoneessa, koko yön. En voi ymmärtää miksi ihmiset pitävät unikoulua " koirakouluna" tai kauhean raakana. Unessa vauva kehittyy ja ja virkeät vanhemmatkin ovat paljon parempia kuin loppuunpalaneet, levänneenä kaikki voivat paremmin (tämän tietävät varmasti kaikki, jotka ovat koskaan joutuneet lastensa kanssa valvomaan).
Eli nukkui 21-06 ja sai silloin maitoa. Jatkoi unta vielä yli kahdeksaan.
Olen samaa mieltä, että unikoulu olisi pitänyt pitää aikaisemmin, mutta meillä on ollut korvalapsi ja vasta nyt oli tilanne, että on ollut vähän pidempään terveenä. Ja vasta nyt tuli stoppi omalle jaksamiselle myös eli tuntui, että on pakko tehdä jotain.
No, uskon kuitenkin, että nyt meillä koittaa koko perheelle paremmat uniajat.
Taisi nyt auttaa, kun lisättiin iltapuuron ja maidon päälle vielä iltavelli. Ei olla älytty antaa, kun meidän esikoinen inhosi noita vellejä. Mutta tämä kuopushan oikein tykästyi vellin makuun ja taisi nyt saada siitä tarvitsemansa lisän. Eli vellilinjaa jatketaan ja sen avullahan saadaan myös kohta iltaimetys tiputettua pois. Eli imetän enää kaksi kertaa vuorokaudessa ja kuukauden sisään pitäisi nekin lopetella.
Meillä tuo puolivuotias heräili 1-3 krt yössä vielä muutama yö sitten (unikoulusta vajaa kuukausi). Joskus yksi näistä heräämisistä saattoi pahimmilaan kestää 2h. Koska lähtötilanne oli 20 heräämistä, niin pidimme tätäkin jo hienona saavutuksena. Nyt on nukkunut kaksi yötä lähes 12h putken, ilman yhtään heräämistä. Puolivuotias on varmasti helpompi kuin vuoden ikäinen, jonka metkut ovat jo ihan toista tasoa...
Kannattaa myös miettiä ovatko tavoitteenne realistisia. En yhtään vähättele valvomista ja heräilyä, mutta 2-3 krt/yö heräämisiä kuulostaa ihan normaalilta pienelle lapselle. Ehkä lähiajan tavoitteena olisi pikemminkin saada nuo heräämiset kestämään mahdollisimman vähän aikaa. Samaten itse olen ollut lapsena sellainen, että nousin aina 05-06 aamuisin. Joten voi olla, että lapsenne rytmi on vain nousta jo klo 06 ja siihen on tyytyminen :( Onko teillä tarkistettu päiväunet? Josko niiden lyhentämisellä tai aikaistamisella voisi olla apua aikaiseen heräämiseen.
Älä anna rintaa aamulla, jos on tarkoitus vielä jatkaa unia. Voi olla, että kokeilee noilla yöherätyksillä, että joko sitä nyt jo saisi. Ja jos päätät, ettet anna, niin et sitten anna koskaan. Joisiko pullosta, josta näkisit onko oikeasti nälkäinen? Kannattaa tarkistaa myös mitä teette, kun lapsi herää yöllä, tarkoitushan on rauhoittaa vähimmällä mahdollisella eli vain kovaan parkuun reagoidaan, jos ei itse rauhoitu. Jos juttelee/seisoskelee yms. mutta on rauhallinen, ei paikalle mennä. Samaten huutoa kannattaa kuunnella myös hetki, koska siihenkin voi rauhoittua itse ja silloinhan ei tarvitse mennä paikalle.
Älkää vielä luovuttako. Tarkistakaa oma johdonmukaisuutenne ja päiväunet. Jatkakaa samalla mallilla. Kyllä teillä vielä toivoa on. 8 päivää on lyhyt aika, jos temperamenttia riittää. Tsemppiä!