Miehen huomionkipeys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean moni syyllistää äitiä siitä, että pieni vauva on äidissä kiinni. Ymmärrättekö te, että se vauva kasvoi äidin sisällä eikä se syntymän jälkeen kovin kauaksi äidistä siirry kovin nopeasti? Tuossa kohtaa isän tehtävä on laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa sekä olla mahdollisimman tiiviisti mahdollisten isompien lasten kanssa, jotta äiti voi hoitaa vauvaa siten kuin vauva tarvitsee.

Isän vuoro olla suoraan lapsen kanssa enemmän tulee sitten vähän myöhemmin, kun vauva ei ole enää äidissä niin kiinni eikä riippuvainen rintamaidosta. Tarhaan viemiset ja hakemiset sopivat isille hyvin, kun niiden aika tulee, samoin koululaisten kuskaamiset, läksyissä auttamiset ja muut arjen asiat isompien lasten kanssa.

Aikuisen miehen ei tuossa kohtaa sovi vänistä omia mielitekojaan. Hän on saanut lapsen ja nähnyt käytännössä vaivaa asian eteen yhden ruikkaisun verran siinä kohtaa kun lapsi syntyy. Kyllä vauva-ajan verran voi ottaa pääasiallisen vetovastuun kodinhoidosta ja lopettaa turhan huomion kärttämisen.

Jokainen näin ajatteleva nainen pitäisi pakkosterilisoida.

sekä olla mahdollisimman tiiviisti mahdollisten isompien lasten kanssa, jotta äiti voi hoitaa vauvaa siten kuin vauva tarvitsee.

Isommat lapset eivät enää tarvitse äitiään vaan heidät voi siirtää syrjään uuden vauvan tieltä, jonkun puolitutun hahmon hoivaan, joka on heillä aiemmin toiminut kodinhoitajana?

Onko ukkos leijona vai oinas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean moni syyllistää äitiä siitä, että pieni vauva on äidissä kiinni. Ymmärrättekö te, että se vauva kasvoi äidin sisällä eikä se syntymän jälkeen kovin kauaksi äidistä siirry kovin nopeasti? Tuossa kohtaa isän tehtävä on laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa sekä olla mahdollisimman tiiviisti mahdollisten isompien lasten kanssa, jotta äiti voi hoitaa vauvaa siten kuin vauva tarvitsee.

Isän vuoro olla suoraan lapsen kanssa enemmän tulee sitten vähän myöhemmin, kun vauva ei ole enää äidissä niin kiinni eikä riippuvainen rintamaidosta. Tarhaan viemiset ja hakemiset sopivat isille hyvin, kun niiden aika tulee, samoin koululaisten kuskaamiset, läksyissä auttamiset ja muut arjen asiat isompien lasten kanssa.

Aikuisen miehen ei tuossa kohtaa sovi vänistä omia mielitekojaan. Hän on saanut lapsen ja nähnyt käytännössä vaivaa asian eteen yhden ruikkaisun verran siinä kohtaa kun lapsi syntyy. Kyllä vauva-ajan verran voi ottaa pääasiallisen vetovastuun kodinhoidosta ja lopettaa turhan huomion kärttämisen.

Jokainen näin ajatteleva nainen pitäisi pakkosterilisoida.

sekä olla mahdollisimman tiiviisti mahdollisten isompien lasten kanssa, jotta äiti voi hoitaa vauvaa siten kuin vauva tarvitsee.

Isommat lapset eivät enää tarvitse äitiään vaan heidät voi siirtää syrjään uuden vauvan tieltä, jonkun puolitutun hahmon hoivaan, joka on heillä aiemmin toiminut kodinhoitajana?

Minä veikkaan, että tuo teksti oli oli aloituksen tehneen trollin.

Kuulostaa henkilöltä, jolla on aika paljon narsistisia piirteitä. Kannattaa tutustua aiheeseen jos vaan jaksaa ja ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu myös, että hän on supernopea vaihtamaan mielipidettään minusta. Illalla saattaa tiuskia, huokailla, huutaa ja ilmaista näin turhautumistaan. Suhde on yhtä paskaa hänen mielestään eikä hän tunne lainkaan olevansa rakastettu. Minä menetän paljon kun hän ei saa antaa täyttä potentiaaliaan suhteeseen, KOSKA MINÄ BLAABLAABLAA...

Sitten aamulla rakastaa taas.

Raskasta.

Ap

Synnytyksen jälkeinen masennus? Sinä kuulostat aika mulkulta.

Kauhea millaisia kommentteja joku kirjoittaa, älä välitä ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu myös, että hän on supernopea vaihtamaan mielipidettään minusta. Illalla saattaa tiuskia, huokailla, huutaa ja ilmaista näin turhautumistaan. Suhde on yhtä paskaa hänen mielestään eikä hän tunne lainkaan olevansa rakastettu. Minä menetän paljon kun hän ei saa antaa täyttä potentiaaliaan suhteeseen, KOSKA MINÄ BLAABLAABLAA...

Sitten aamulla rakastaa taas.

Raskasta.

Ap

Synnytyksen jälkeinen masennus? Sinä kuulostat aika mulkulta.

Kauhea millaisia kommentteja joku kirjoittaa, älä välitä ap.

Millainen ihminen sinusta ajattelee toisen kipuilusta BLAABLAABLAA?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa henkilöltä, jolla on aika paljon narsistisia piirteitä. Kannattaa tutustua aiheeseen jos vaan jaksaa ja ehtii.

Hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka heti olettaa, ettei ap:n suhteessa ole ollenkaan seksiä ja läheisyyttä. Minulla on samanlainen mies. Seksiä ja muuta hellyyttä meillä on paljon ja oli vauvavuosinakin, mutta miehelle ei riitä mikään. Meillä pitäisi hänen mielestään kyhnyttää ihan koko ajan vierekkäin, minun pitää ihan koko ajan silitellä häntä yms enkä saisi koskaan rauhassa katsoa televisiota tai lukea kirjaa tmv. Yölläkin hän liimautuu kiinni nukkumaan.

Mies on vaan luonteeltaan todella hellyydenkipeä. En halua valittaa, koska olen kuitenkin tyytyväinen kun aiemmat suhteeni on olleet sellaisia, että mies on koskenut ainoastaan kun on halunnut seksiä.

Meilläkin mies on se, joka kaipaa enemmän sitä läheisyyttä, mutta hän myös ymmärtää minun tilan tarpeeni.

Kyllä minunkin mieheni nykyään. Jonkun aikaa siinä meni, että sain taottua hänen päähänsä, että rakastan häntä kovasti, vaikka en jaksa koko ajan olla kosketuksissa hänen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on taantunut itsekin lapsen tasolle lapsen syntymän jälkeen. Tämä on tyypillistä lapsen syntymän jälkeen.

Niin, se on ihan luonnollista tuntea esim riittämättömyyttä, olenko enää mies, nainen, jne

Esim sodissa naiset menettivät miehiään ja poikiaan ja unohdettiin ne ketkä sotaa kävivät. Sama on perheissä, unohdetaan ne ketkä tulivat isäksi.

Näitä kansakuntamme suurimpia epätasa-arvoja ei koskaan tulla korjaamaan.

Neuvolajärjestelmä ei enää ole tätä päivää nyt kun miehet ovat tulleet enemmän perheisiin mukaan. Sitä vanhemmuutta pitäisi tukea heti alusta lähtien eritavoinkoko perheen palveluna, eikä vain mittailla tulevan äidin verenpainetta.

Jaa-a, kyllä edelleen esim parisuhde nähdään vahvasti vain naisten lasien läpi katsottuna. Miehen pitää vahvana kestää esim ulkoistus perheen varavanhemmaksi ja kun mies pikku hiljaa hiipuu sinne taustalle esim alkaa tekemään enemmän töitä, jne ja miehen vikahan se on. Miehen pitäisi vaatia ja ottaa sitä roolia, mutta sekin on väärin. Ei mikään ihme, että miehen viestit on ristiriitaisia. Ei hän tiedä mitä häneltä halutaan.

Siksi yhteiskunnan rakenteiden juuri pitäisikin muuttua.

Se tulee tässäkin aloituksessa esille, että naisella on kuvitelma siitä, että se on jotenkin luonnollista että naisen suurin osa ajasta menee sen vauvan kanssa.

No niin menee, kun vauva on vasta muutaman kuukauden ikäinen.

Se menee tasan niin miten perhe päättää sen menevän.

Aloittaja ei tainnut kirjoittaa, että mies valittaa, kun ei saa hoitaa vauvaa. Muutaman kuukauden ikäinen vauva päättää vanhempien ajankäytöstä. Kukaan ei jaksa huutavaa vauvaa vaikka itse olisi sitä mieltä, että vauvan hoivakiintiö sille päivälle on jo täysi. Kun naisen pitää päättää, antaako sillä hetkellä huomiota vauvalle vai miehelle, niin tietenkin aikuinen on kakkossijalla. Omasta jaksamisestakin pitää huolehtia, muuten ei jaksa.

Eli vauvan tunteisiin voi vastata myös se isä, eikä vain äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka heti olettaa, ettei ap:n suhteessa ole ollenkaan seksiä ja läheisyyttä. Minulla on samanlainen mies. Seksiä ja muuta hellyyttä meillä on paljon ja oli vauvavuosinakin, mutta miehelle ei riitä mikään. Meillä pitäisi hänen mielestään kyhnyttää ihan koko ajan vierekkäin, minun pitää ihan koko ajan silitellä häntä yms enkä saisi koskaan rauhassa katsoa televisiota tai lukea kirjaa tmv. Yölläkin hän liimautuu kiinni nukkumaan.

Mies on vaan luonteeltaan todella hellyydenkipeä. En halua valittaa, koska olen kuitenkin tyytyväinen kun aiemmat suhteeni on olleet sellaisia, että mies on koskenut ainoastaan kun on halunnut seksiä.

Meilläkin mies on se, joka kaipaa enemmän sitä läheisyyttä, mutta hän myös ymmärtää minun tilan tarpeeni.

Kyllä minunkin mieheni nykyään. Jonkun aikaa siinä meni, että sain taottua hänen päähänsä, että rakastan häntä kovasti, vaikka en jaksa koko ajan olla kosketuksissa hänen kanssa.

Tässä "tarinassa" oli kysessä tuore perhe, jonka täytyy keskustella, keskustella ja keskustella vaikka perheessä on uusi jäsen. Ja kummankin tulla kuulluksi.