Miksi monen elämä muuttuu tylsäksi, kun mittariin tulee 40 vuotta?

Teini-ikäiset lapset tuntuvat ajattelevan että me vanhemmat salaa haluaisimme yhä roikkua festareilla ja huristella moottoripyörillä. Nuoruuden suuret seikkailut tuntuu vaan epämukavilta ja jopa tyhmiltä jutuilta. Työelämäkin tuntuu aika nähdyltä jo eikä oman ulkonäön tai kodin ylenmääräinen puunaaminen enää niin kiinnosta.

Onneksi joku kiinnostaa- aidot keskustelut ystävien kanssa ja muutama oma harrastus joista lukeminen ja kieltenopiskelu avaa uutta päivittäin.

Elämä kääntyy vähän sisäänpäin kun ulkoisia juttuja on jo koettu tarpeeksi.

Riippuu persoonasta. Kaikki ei muutu ikinä tylsiksi (tiedän useamman noin viiskymppisen joiden kanssa on hauskaa) kun taas moni on tylsä jo pari-kolmekymppisenä.

Oikeasti aika moni ns. tavallinen ihminen on tylsä, jos mietit jotain 20-30v haalarikansaa vaikka, niin harva niistä on millään tapaa mielenkiintoinen ihminen vaikka nuoria ja näennäisen meneviä ovat.

joillekin voi käydä niin. minulla elämä vain paranee iän myötä. kotivaimona, kakarat maailmalla, ukkokin vähentelee jo töitänsä, kun ei ole velkaakaan mistään ja tienaa yli tarpeen. muutamat ystäväni erosivat tuossa neljänkympin korvilla, ja nyt ovat todella yksinäisiä sinkkuja. eivät kuulemma ole kovin vahvoilla siellä deittimarkkinoilla, vaikka on omat talot, hieno työura, kissa ja koira. eikä ketään jonka luokse tulla kotiin. kahdella ei ole edes lapsia, kun piti olla se ura-nainen. on kuulemma kaikki minun syytä, kun minä olen naimisissa, kotivaimo, enkä ukosta eroa kuin kuoleman kautta. sellaista se on sinkun elämä kun on 40+ mittarissa.

Vai ollaanko me yli 40 vuotiaat poissa sieltä somesta jakamassa kaikkea mitä tuli tehtyä ja missä tuli käytyä, niin ap luulee ettei kellään ole elämää? Itse taas koin erittäin tylsäksi katsoa tuttujen postauksia omista ruokalautasista ( tänään syödään tätä), ja poistin tilini.

Nyt on lapsi jo iso, vanhemmat kuolleet (no, se ei ole ilon asia, mutta vähemmän kuormittavaa tekemistä) ja vihdoin talous sillä tolalla, että elämästä voi nauttia. On lähes velaton koti, mahdollisuus harrastaa ja matkustaa. Parisuhdekin voi hyvin tällä toisella kierroksella. Elämä on parhaimmillaan juuri nyt.

N43v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei lopu nelikymppisenä vaan ainakin itselläni se muuttui ja parempaan suuntaan. Enemmänkin itseäni hämmentää ne henkilöt, jotka juhlivat kuin parikymppiset ja elämää pyörittää edelleen seuraavat tulossa olevat alkoholipitoiset juhlat.  

Minusta on ihan ok, että ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa. Ja myös elämänkulut voi olla erilaisia. Esim. itse en välittänyt nuorena juhlimisesta juurikaan. Pari kertaa kokeilin opiskelijana, totesin että meteli, tungos ja känniläiset ei ole mun juttu, enkä mennyt enää. Sitten avioliitto, lapset, ero kun olin 46 ja lapset jo isoja. Yllättäen minua alkoi kiinnostaa juhliminen, terassit ja sen sellainen. Olen löytänyt ihan uuden puolen itsestäni. En toki tiedä kauanko tätä kestää, mutta saa kestää sen kun kestää. Lain sallimissa rajoissa jokainen saa täällä iästä riippumatta elää niin kuin itse kivaksi ja hyväksi kokee, eikä ole mitään tarvetta arvottaa että yhdenlainen elämäntyyli olisi parempi kuin toisenlainen (minäkin tosin vaikka 35 v:nä pidin jotenkin säälittävänä iihmisiä, jotka vielä siinä iässä 'bilettivät', enää en).

Hyvä pointti! Elämänkulut ovat erilaisia ja jokaiselle tulee eri haasteet/elämänvaiheet eri ikäisinä. Mutta toki jotkin vaiheet kuuluvat tiettyyn ikäkauteen mikäli elämä on ollut suht tasaista ja perusturvallista. Itse väittäisin, että aikuisuus on sitä, että osaa käsitellä asiat ja tunteet ilman alkoholia ja, että arkea ei tarvitse paeta esim. päihteisiin tai pakonomaiseen liikuntaan tms. Mikäli on vanhempi, niin vanhemman vastuulle kuuluu myös turvata turvallinen lapsuus läsnäolevilla vanhemmilla, johon ei kännissä oleva aikuinen kuulu. Juhlia toki saa ja pitää, kokemuksia kerryttää ja onnistua itseä kiinnostavista asioista.  

Musta tuntuu vain siltä jo nyt vaikka olen pian 37-vuotias että elämä on nähty.... tuntuu kamalalta että mahdollisesti reilu 50 vuotta joutuu vielä maailmaa näkemään. Voi johtua myös masennuksestani, mikään mikä ennen tuotti mielihyvää ei anna enää sitä :( surullista. Pelkään vanhuutta.

65 ja hyvä meininki.

Olen ollut aina tylsä ja elämäni on aina ollut tylsää arkista puurtamista. Nykyisin on vain lisäksi väsynyt niin ettei jaksa sitä vähääkään. Mutta tässähän se.

Ei kai tämä tylsää ole. Olen 44v ja olen vaihtanut työpaikkaa kolme kertaa lähivuosina, opiskelen, harrastan ym. Nyt suunnitteilla bileet kavereiden kanssa. On ihana miesystävä ollut jo vuosia. Ihan sopivasti säpinää.

Vierailija kirjoitti:

joillekin voi käydä niin. minulla elämä vain paranee iän myötä. kotivaimona, kakarat maailmalla, ukkokin vähentelee jo töitänsä, kun ei ole velkaakaan mistään ja tienaa yli tarpeen. muutamat ystäväni erosivat tuossa neljänkympin korvilla, ja nyt ovat todella yksinäisiä sinkkuja. eivät kuulemma ole kovin vahvoilla siellä deittimarkkinoilla, vaikka on omat talot, hieno työura, kissa ja koira. eikä ketään jonka luokse tulla kotiin. kahdella ei ole edes lapsia, kun piti olla se ura-nainen. on kuulemma kaikki minun syytä, kun minä olen naimisissa, kotivaimo, enkä ukosta eroa kuin kuoleman kautta. sellaista se on sinkun elämä kun on 40+ mittarissa.

Joo sulla on se työmaa siellä ja kuolet sen ääreen. Tuli selväksi. Olin just miettimässä elämäni lopettamista kunnes luin tekstisi ja tajusin, että sinulla on huonommin. Täytypä korjata omaa asennetta. 

Minä täytin 40 ja hassua kyllä, olen monista asioista kiinnostuneempi kuin vuosikausiin yhtään mistään. Oikein hyrisen onnesta, kun saan täyttää elämäni kiinnostuksenkohteillani, joita ovat... käsityöt, puutarha, mökkeily, kotona loikoilu, kirpputorit, Suomen historia, museot jne. Eli kauhistelen sitä, miten tylsää elämäni oli aiemmin, pinnallista ja tyhjää. Miten en ole tajunnut, miten paljon kaikkea kiehtovaa ja kiinnostavaa maailmassa on? Ja silti juuri nämä pinnalliset ja menevät parikymppiset kokee minun muuttuneen tylsäksi.